6v sanoi, ettei tykkää äidistä..

["kyynel"]

hain pojan tänää hoidosta ja heti sanoi, että on asiaa, ettei uskalla kertoa, kun multa tulee itku. huolestuneena tenttasin, että mitä on käynyt. sit poika kysyi, että mitäs jos joskus on tykännyt jostain, muttei enäää tykkää. kysyin, että etkö tykkää äidistä enää.

pojalta tuli itku ja sanoi, että ei tykkää enää. ennen on kuulemma tykännyt. itki ja sanoi, että haluaisi taas tykätä. mitään en ole kuulemma sanonut tai tehnyt,miksi poika ei tykkäisi.

onko tämä joku ikäjuttu vai eikö poika tosissaan äitistä enää tykkää ;(

 

["vieras"]

Paljonko sä jaksat näitä tehtailla? Eikö sulla ole juttuseuraa?

 

[..]

Meidän 5 v sanoi etten enää ole hänen äitinsä

 

["kyynel"]

[QUOTE="vieras";23088080]Paljonko sä jaksat näitä tehtailla? Eikö sulla ole juttuseuraa?[/QUOTE]

tarkottaa mitä??!! ikinä ennen en ole tästä asiasta voinut kirjottaa, kun tämä tapahtu tänään!!

 

["Pena"]

Älä murehdi, kuuluu asiaan tuo tykkäämisen vaihtelu! Vielä kuulet kovempaakin tekstiä, tiedän kokemuksesta!

 

[voi voi]

[QUOTE="Pena";23088115]Älä murehdi, kuuluu asiaan tuo tykkäämisen vaihtelu! Vielä kuulet kovempaakin tekstiä, tiedän kokemuksesta![/QUOTE]

juu, esim. niin kuin tämä äiti on saanut kuulla olevansa horo, huora, idiootti yms. teiniltä.

 

["kyynel"]

en kyllä itekään teininä noin vanhempiani nimitellyt :=0

 

[ap:lle]

en tiedä, kun itsellä ei vielä tuon ikäistä lasta ole, mutta melkoisen iso juttu tuntui pojallesi olevan siis että oli monelta kantilta asiaa pohtinut, kun sinunkin tunteitasi oli miettinyt. ja ikää kuitenkin vasta 6v. uskon että sinulla on mieli myllerryksessä.

 

["kyynel"]

kyllä poika on tässä illan mittaan monesti itkun tirauttanut ja sanonut, että haluaa vielä tykätä äitistä... monesti olen kysynyt,olenko tehnyt jotain, mutta en ole kuulemma. meillä on ihan normi elämää pojan isän kanssa. ei tapella, pojan kanssa tehdää yhteisiä juttuja ja hauskaa meillä on. olen itsekin oikeasti huolissani, että olenko niin kauhea äiti, ettei oma lapsi tykkää..

 

[Debra]

Sano vaan pojalle, että tunteet vaihtelevat, ja ettei hänen kannata itkeä ja murehtia. Sano, että pohjimmiltasi varmasti äitiä rakastat ja tykkäät, mutta joskus tulee erilaisia tunteita. Uskoisin, että ei kannata tehdä kovin suurta numeroa, ole vaan oma itsesi äitinä, se tuo parhaiten turvallisuuden tunnetta pojalle.

Lisään vielä, että poika varmastikin on itse alkanut pohtimaan tunne-elämän asioita. Tarjoudu, että jos hän haluaa, niin voi sinun kanssa niistä asioista jutella. Ja sano, niinkun varmasti olet sanonutkin, että äiti ei koskaan lakkaa tykkäämästä susta, vaikka itse et välillä tykkäisikään.

 

[ihan itkettää]

[QUOTE="kyynel";23088253]kyllä poika on tässä illan mittaan monesti itkun tirauttanut ja sanonut, että haluaa vielä tykätä äitistä... monesti olen kysynyt,olenko tehnyt jotain, mutta en ole kuulemma. meillä on ihan normi elämää pojan isän kanssa. ei tapella, pojan kanssa tehdää yhteisiä juttuja ja hauskaa meillä on. olen itsekin oikeasti huolissani, että olenko niin kauhea äiti, ettei oma lapsi tykkää..[/QUOTE]

tai sit sä vaan olet curling-äiti.

 

["tuittu"]

Meillä on välillä samaa ( jonka koen jonkinlaiseksi testaukseksi ) yleensä olen vastannut, että äiti kyllä tykkää sinusta valtavasti ja ollaan sitten hissukseen sylitelty.

 

["kyynel"]

Sano vaan pojalle, että tunteet vaihtelevat, ja ettei hänen kannata itkeä ja murehtia. Sano, että pohjimmiltasi varmasti äitiä rakastat ja tykkäät, mutta joskus tulee erilaisia tunteita. Uskoisin, että ei kannata tehdä kovin suurta numeroa, ole vaan oma itsesi äitinä, se tuo parhaiten turvallisuuden tunnetta pojalle.

kysyinkin pojalta, että tulisiko sulle ikävä, jos äiti lähtisi matkalle. sanoi, että tulisi, johon minä sanoin, että kyllä se sitten sitä tarkoittaa, että tykkäät vielä äidistä

 

["kyynel"]

tai sit sä vaan olet curling-äiti.

mikä on curling-äiti?

 

[monen äiti]

Äiti, joka silottaa lapsen tien, ettei lapsen tarvitse koskaan elämässään kokea mitään ikävää.

 

["isä"]

Ei äitistä tarvitse aina tykätäkään. Ainakaan samalla tavalla kuin vauvat tykkäävät. Se, että lapsi ei ehkä koe samanlaista kiintymystä kuin pikkulapsena, on varmaan ikäkauteen liittyvä tunne-elämän muutos.

Jos tiedät hoitavasi lasta hyvin, hyvä. Ei vanhemman tarvitse ollakaan aina mukava ja kovin tykättävä. Siihen pyrkiminen on aina pitkän päälle lapselle haitaksi.

 

[Kerpele]

Mä varmaan sanoisin tossa vaiheessa et ei aina tarvii tykätäkään, se riittää että rakastaa Että eiköhän se tykkääminen sieltä vielä jossain vaiheessa tuu.

 

["mies"]

Poika on vain ihmeissään kun huomaa tunteissa vaihtelua. Varmasti tykkää taas piankin.

Näin miehenä täytyy sanoa, että naisissa huomaa samanlaista ja näiden pitäisi jo tosiaan tuntea ilmiö. Eli nainen voi rakastaa perjantaina, mutta lopettaa rakastamisen lauantaina ja hylätä miehen. Sitten taas viikon päästä rakastetaan.

 

[Miili]

Ei kukaan jaksa aina tykätä. Ihan normaalielämäänhän se kuuluu. Huomenna taas tykkää, nyt on vaan paha mieli jostain muusta ja kertoo sen noin.

 

["hmmm"]

Mullekin tuli toi mieleen mitä Miili kirjoitti, eli poika pahoittanut mielensä jostain. Olisiko joku toinen lapsi sanonut hänelle ettei tykkää hänestä enää?