7 kk yöheräilyt ja huudot

[yöt paremmiksi]

Minkä ikäisenä olette pitäneet vauvalle ns. unikoulua? Ja miten sen teitte?

Meillä on nyt lähes 7 kk ikäinen temperamenttinen neiti. Nukkumaan tyttö menee 20-20:15 aikaan, sitä edeltävät samat rutiinit joka ilta (tosin kylpyä ei ole joka ilta, mutta muuten iltapesut kyllä). Vauva on nukkunut omassa huoneessaan n. kuukauden ajan. Sitä ennen oli meidän makuuhuoneessa omassa sängyssä. Siirto omaan huoneeseen paransi minun uniani, kun en herää enää jokaiseen äännähdykseen. Vauva nukkuu samalla tavalla omassa huoneessaan mitä ennenkin. Tyttö nukahtaa illalla melko helposti, ennen nukahti yksinkin, mutta nykyään on usein niin levoton että tarvitsee minut tai isänsä viereen istumaan ja pitämään kättä rinnan päällä tms. Alkuyö n. klo 23:30 asti menee joskus hyvin, joskus täytyy käydä nostamassa tutti suuhun 2-3 kertaa.

Iltapuuron aloittamisen myötä yösyötöt vähenivät kolmesta 1-2 kertaan. Viikon verran meni yhdellä syötöllä (2-4 aikaan yöllä), kunnes alkoivat nämä huudot, joten 2 syöttöä on taas tarvittu. Toinen kerta on ollut 4-5 aikaan aamulla. Heräämisiä voi olla syöttöjen lisäksi yöllä kerran-kaksi. Niihin on auttanut tutin laitto suuhun, ja vauva nukahtaa saman tien. Nyt parina iltana vauva on herännyt siinä 23:30 aikaan täysin hereille, eikä ole millään nukahtanut uudelleen. Ensin on vaan katsellut ympärilleen, sitten alkaa touhuaminen, ja pikkuhiljaa hermostuu enemmän ja enemmän kunnes huutaa niin ettei rauhotu muuten kuin imettämällä. Olemme yrittäneet rauhoittaa häntä ensin ihan vaan pitämällä kättä rinnan päällä. Ei auta. Syliinotto rauhoittaa hiukan, mutta kun laittaa takaisin sänkyyn, huuto alkaa taas. Imettämisen jälkeen makaa sängyssään rauhassa, ja nukahtaa aika pian.

Mua ei haittaisi imettää vielä sen yhden kerran, mutta mistä ihmeestä nuo huudot ja täysin hereille herääminen voivat johtua? Vauvan isäkin on hermona kun ei saa vauvaa rauhoittumaan - minäkään en saa paitsi tissillä. Ja kun en haluaisi sitä rintaa antaa heti 3 tuntia nukkumaan menon jälkeen, kun vauvalla ei varmastikaan ole vielä nälkä. Ja huudattaminen tekee pahaa.

Onko vinkkejä mitä tehdä?

 

[San Sazúlino]

Mulla on myös 7kk neiti. Alotin kiinteiden säännöllisen antamisen n.5kk ikäisenä. Pian sen jälkeen niin rauhaisat yömme muuttui katkonaisiksi. Kuvittelin, että kun saa kunnon ruokaa, ei tissiä kohta enää tarvita, varsinkaan öisin, mutta nyt tissistä on tullut ihan ehdoton ja korvaamaton asia. Kysyin jo neuvolasta mitä tehdä kun vauva on alkanut valvoa yöt ja nukkumaan menot pitkittyy. Iltatissittely kestää joskus tunninkin. Ilman tissiä ei kuitenkaan uni tule joten isä ei voi koskaan nukuttaa lasta, se olen aina minä, joten en voi iltaisinkaan olla muualla kun kotona koskaan, koska muuten tyttö ei mene nukkumaan. Sanottiin neuvolasta vain että unikoulua ei tämän ikäiselle voi pitää, koska tämä on se ikä kun lapsi alkaa oppia paljon uutta ja liikkuu huomattavasti enemmän kuin aiemmin, ja se tekee väkisin levottomuutta. Hampaiden tulo saattaa aiheuttaa huutoa. Ja lapsi on tässä iässä erityisen paljon kiinni äidissä,hakee lähinnä turvaa ja lapsi kokee sen ennemmin hylkäämisenä kuin nukkumisen opetteluna jos nyt alkaa huudattaa. Siksi olen ottanut sen asenteen että ehkä muutaman kuukauden päästä saa nukkua yöt ilman herätyksiä.. nyt meillä mennään yhdeksältä nukkumaan viimeistään, ja eka herätys saattaa olla jo klo 24, sitte muutaman tunnin välein.. ja ennen kaheksaa jo aamupuurolle pirteenä.. jotkut yöt menee jopa vain yhdellä syötöllä. Mutta aina kun vauva herää, ei kelpaa isän käsi tai hyssyttely, ei tutti, vaan ainoastaan äiti ja tissi. Niinpä otan sen ylpeytenä.. vain minä kelpaan Eli, itse ongelmaan jos niin voi kutsua asiaa, ratkaisu ei ole kuin aika. Tämä on huono ikä unikoululle, koska lapsi tarvitsee äitiä ja läheisyyttä erityisesti. Huudattaminen voi saada aikaan vahinkoa jopa tunnekehitykseen. Nälkä ei ole kyllä koko ajan niin että koko ajan pitäis yöllä tissitellä, mutta meillä en saa muuten vaavia hiljaseks ja takas uneen jos en anna tissiä. Joten mielellään imetän niin usein kun vauva haluaa. Tässä mun erittäin epäselvä selostus, mutta kuulosti ap:n alotus niin tutulle.. Varmaan vähän kaikilla tota samaa ongelmaa...

 

[edellinen vielä...]

Niin, että yritin itse sitä ensin että annan hetken huutaa ja menen vasta sitten hyssyttämään, mutta huomasin pian että huuto vain yltyy ja lapsi suorastaan saa raivokohtauksen jos hänen annetaan vain huutaa sängyssään ja kukaan ei tule..ja neuvolantäti hieman moitti minua siitä että tällä tavalla ei saisi tässä kehitysvaiheessa tehdä kun se lapsi on niin herkkä.. hän tarvitsee äitiä ja tissi luonnollisesti on se joka turvantunnetta tuo.. että jos vaan pystyy uhrautumaan ja vaikka kolmestikkin yössä antamaan vähän tissiä niin lapsi rauhoittuu ja varmaan saa sen turvantunteen että äiti ja tisut on tallella.. Huomasin vauvastani myös sen noin puolivuotiaasta eteenpäin, että hän on todellakin äitin perään koko ajan. Jos isi ottaa tytön syliin jos menen vaikka keittiössä käymään olohuoneesta niin ettei tyttö näe minua, tyttö alkaa itkeä ja itku loppuu kun tulen näkyville. Niinpä tekisi ikävää ajatellakkin että en menisi heti hänen luo kun itku tulee sängyssä.. meillä tyttö nukkuu vielä meidän makkarissa, omassa sängyssään on nukkunut syntymästä lähtien. Kirjotukseni ei ehkä antanut paljoakaan, mutta tällä lailla neuvolasta neuvottiin.. myöhemmin sit sitä ns unikoulua, että käydään vaan hyssyttämässä ja ei nosteta omasta sängystä vaikka huutais... jotain tällästä.. huudattaminen ei ole myöskään mun makuun että ei sillain omat katkonaiset yöheräilyt haittaa.. vauva ensin

 

[mutsikki]

Hei,

Meillä ja KAIKILLA ystävilläni joilla on vauva on juuri tuo ikä ollut yöhulina-aikaa. Juuri tuollaista että vauva herää aivan hereille eikä nukahda uudelleen, vaikka aikaisemmin on nukkunut hyvin ja herätessään jatkanut unia syötön jälkeen.

Meillä käytiin 6-9kk iässä kaikki mahdolliset nukkumisvaikeudet läpi. Oli iltahuutoja, yöhuutoa, nukahtamisvaikeuksia, heräämistä heti nukahtamisen jälkeen ja pitkin yötä tunnin välein, tuntien valveillaolojaksoja iloisesti kiljuen. Kaikkea mahdollista vuorotellen. Aikaisemmin vauva oli nukkunut täysiä öitä, eli aika ihmeissään oltiin.

Pari kertaa kun meno meni ihan mahdottomaksi tehtiin sellainen unikoulu, että isä meni rauhoittamaan vauvaa kun heräsi. Se toimikin yleensä hyvin ja aina parissa yössä syöttöjä saatiin vähennetyä. Sitten tuli aina joku flunssa tai hampaita tms ja pakka sekaisin uudestaan

Sitten kuin taikaiskusta vauva rupesi taas nukkumaan vähän ennen 10kk ikää täydet yöt. Kai siinä vaiheessa alkoi liikkua ja syödä enemmän.

Eli en nyt osannut juuri antaa neuvoja, mutta vähän lohdutusta ehkä että melkein kaikki näyttävät käyvän läpi samaa noihin aikoihin. Koettakaa jaksaa, kyllä varmaan teidänkin tilanne tasoittuu ennen pitkää!

 

[Näin meillä.]

Näinhän se on että lähes kaikilla alle 1-vuotiailla on yöheräilyjä ja nukahtamisvaikeuksia. Ei pidä olettaa että kun puuroa syödään niin sitten yöt sujuu (tällainen harhaluulo kyllä on olemassa).

Minä olen heräilyjä seuraillut jo 1,4 vuotta. Ajattelin vielä viime sykysynä, että kai se pian loppuu, ja lapsi alkaa nukkumaan, mutta itseasiassa tuntuu että pahinta hulinaa olisi ollut nyt viime viikkoina. Syy heräilyyn on välillä hampaissa, välillä flunssassa tms, mutta olen tullut siihen tulokseen että suurin syy on itse äidissä. Jos on pehmeitä arvoja noudattava, ja hyppää joka inahdukseen, eikä kestä huudatusta, niin heräilyjä todnäk kestää pitkään. Imetyksen lopetin kokonaan vasta vähän aikaa sitten. Itse yritän nyt että en reagoisi kaikkeen pieneen ja syliinkin nostan vain kun huuto yltyy.

 

[ap yöt paremmiksi]

Joo, mulla on taipumusta mennä heti katsomaan mikä on hätänä jos ääntä kuuluu. Mutta vain jos itse olen hereillä - eli jos olen nukkumassa ja herään johonkin pieneen ääneen, en heti hyökkää katsomaan mikä on hätänä. Jos itkee, niin menen kyllä heti vauvan luo. Ja syliin otan vain jos oikeasti huutaa. Useimmiten itku talttuu tutilla ja vauva nukahtaa saman tien, mutta nyt parina viime yönä tosiaan on ollut vaikeampaa. (Mun alkuperäinen viesti oli vähän sekava, kun leikkasin ja liitin tekstiä vähän hassuun järjestykseen...)

Meillä yöt parani puuron aloittamisen myötä sinänsä, että syöttöjä ei tosiaan tarvittu enää kolmea kuten siihen asti. Sitten pärjättiin kahdella syötöllä. Ja viikon verran tosiaan meni vain yhdellä syötöllä, kun muutin vauvan rytmiä niin, että ottaa enää kahdet päiväunet kolmien sijaan. Mutta sitten alkoivat nämä heräilyt ja huudot. No, onhan se tiedossa että vauvat heräilee ja voi heräillä pitkäänkin. Meillä on heräilty aina, ja mun pisimmät unipätkät on olleet 4 tuntia, niitä on ollut viime aikoina muutama. Yleensä nukun 2-3 tunnin pätkissä. Jaksan silti päivisin ihan hyvin, eli ei mulla semmoista hätää ole. Olishan se silti ihanaa nukkua edes yksi yö kunnolla putkeen, niin jaksaisi taas vähän aikaa heräillä.

Mutta kiva kuulla että muillakin on tällaista, ja että se joskus (viimeistään kouluiässä, hehheh) menee ohi.

Niin, ja me ollaan ajateltu, että elokuussa yritetään jättää yösyönnit pois, kun vauva on 9 kk ikäinen. Mies on silloin lomalla, joten voidaan paremmin olla molemmat "kouluttamassa" (kamala sana). Mutta sen näkee sitten kun sen aika on, että onko vauva valmis moiseen. Eikä tosiaan mitään vauvan yksin huudattamista kokeilla, hyi kamala.

 

[aikaansaannos]

No hö! Jokainen lapsi/vauva on sellainen joksi vanhemmat hänet opettavat. Joku opettaa alusta alkaen lapsensa nukkumaan viereen ja komentamaan äänellään toimintaa, toinen taas opettaa lapsensa nukahtamaan omaan sänkyynsä ja huutamaan vai jos tarvitsee jotain todella.

Jotkut opettavat lapsensa kiljumaan täysillä, jotta he saisivat tahtonsa läpi julkisilla paikoilla, esim. kaupassa.

 

[ap yöt paremmiksi]

Ööö... Edelliselle pikainen kommentti: kyllä meillä vauva on nukahtanut omaan sänkyynsä n. 4 kk iästä saakka. Nyt sitten puolen vuoden iästä lähtien onkin taas ollut vaikeampaa, ja vauva on levoton nukahtamistilanteessa. Tarvitsee siis läsnäoloa rauhoittuakseen. En kyllä ymmärrä miten olemme hänet "opettaneet" huutamaan yöllä, jos ei sitä ole aiemminkaan tehnyt (paitsi ihan vastasyntyneenä). Hmm. Eikä ole tarkoitus antaa periksi huudolle esim. kaupassa sitten isompana. Itsekin kasvatusalalla olen, että jonkin verran on näistä jutuista tietoa...

 

[Näin meillä, jatkaa...]

Poppakonsteja vauvan yöheräilyihin ei ole - on sanottu niin neuvolassa kuin lääkärissä, ja molemmilta tahoilta olen ymmärtänyt että on paljon vanhemmista kiinni miten lapsi nukkuu...ja sehän tietty ärsyttää. Jotkut lapset on tietty jo syntyessään helpompia tapauksia öisin... Mutta asiaa paljon pähkäilleenä olen todennut että ei sillä miten päivä on mennyt, (päikkärit, syömiset, kyläilyt), ole juurikaan merkitystä yöuniin, vaan kyse on nimenomaan siitä miten lapsi reagoi havahtumiseen (hetkelliseen heräämiseen/pinnalliseen uneen). Kaikesta huolimatta kaikilla lapsilla on sitten näitä hampaiden tulo-, flunssa- ja uuden oppimis -jaksoja jotka sekoittaa yötä, ja niihin ei välttämättä vanhemmankaan asenne auta, vaan sitten ollaan levottomia.

Pakko vielä kirjoittaa että meidän yökukkuja on ollut viime kuukaudet silti päivisin helppo lapsi - rauhallinen ja hyväntuulinen. Ja ihan muutamia hyviäkin öitä on vuoden sisälle mahtunut...

 

[tottaturiset]

No hö! Jokainen lapsi/vauva on sellainen joksi vanhemmat hänet opettavat. Joku opettaa alusta alkaen lapsensa nukkumaan viereen ja komentamaan äänellään toimintaa, toinen taas opettaa lapsensa nukahtamaan omaan sänkyynsä ja huutamaan vai jos tarvitsee jotain todella.

Jotkut opettavat lapsensa kiljumaan täysillä, jotta he saisivat tahtonsa läpi julkisilla paikoilla, esim. kaupassa.

Näin on! On alkanut jo pännimään tuttavien "mut sä et tiedä kun sulla on ollut niin helpot ja hyvin nukkuvat lapset"- mantra. Itsellä on 10-v, 6v ja 11 kk:tta vanhat lapset, enkä ole yhdenkään kanssa öitäni valvonut. Työtä olen alusta asti tehnyt sen eteen, iltarutiinit, omaan sänkyyn nukkumaan, ei hyssyttelyjä, vaan toivotus "nyt on yö, nyt nukutaan". Lapset ovat jokaikinen oppineet sen, että yöllä tosiaan nukutaan, palvelu ei pelaa, eikä kukaan kanniskele ympäri kämppää. Mikäli joku onkin yrittänyt yökukkua, on hän saanut lempeän, mutta ehdottoman "nyt on yö, nyt nukutaan"- kehoituksen.

Sisareni, jolla on yksi "raskas" lapsi, valittaa aina, miten poika ei nuku. Olimme vappuna kyläilemässä heillä, kun katsoin tätä sirkusta, minkä 1,6 v poika voi saada aikaan (ei todellakaan toimisi minun kanssa)
Ensin mennään vierekkäin(!!) nukkumaan, poika häkkisänkyyn, äiti viereiselle patjalle, sitten äiti silittää poikaa selästä ja pojan pitää saada(!!) repiä äidin korvaa. Samalla äiti keinuttaa sänkyä(??). Sitten litania iltalauluja, vaihdetaan sängyn päätyä, laitetaan tyyny, otetaan pois tyynyliina, vaihdetaan uuteen, laitetaan sukat, vaihdetaan takaisin päätyä, otetaan pois sukat, nostetaan poika syliin, uhkaillaan, lahjotaan, maanitellaan, hyssytetään, laitetaan tuttia (jonka toinen sylkee pois). Kun poika nukahtaa ja sitten herää n tunnin kuluttua, alkaa sama show; etsitään tuttia, rättiä, peittoa jne. Puolessa välissä yötä nostetaan poika vanhempien viereen, jossa poika sisaren mukaan nukkuu poikittain, reuhaa, tuhtaa, itkeskelee, kiljuu, höpöttää, repii vaippaa.. yms.

Voi luoja. On se varmaan raskasta, jos siitä tekee raskasta. Suosittelen lämpimästi Lastenlääkäri Anna Wahlgrenin (jolla on itsellään muistaakseni 9 lasta) -kirjallisuutta lapsen nukkumisesta. Tutustumisen arvoinen teos.

 

[Näin meillä, jatkaa...]

Olen myöntänyt olevani pehmo-äiti siinä mielessä, että en ole kestänyt yhtään lapsen huudatusta, en ole halunnut laittaa sitä omaan huoneeseen nukkumaan ja olen alusta asti nukuttanut sylissä. Se on tuntunut luonnolliselta ja olen sitten myös kestänyt seuraukset. Mutta viime aikoina poika on kuitenkin oppinut vähitellen nukahtamaan myös itse omaan sänkyynsä, muttei se silti aina tuo toivotunlaista yötä. Uskon siihen että lapsi oppii nukahtamaan itse ja nukkumaan aamuun asti, kun sen aika on. Jos haluaa yrittää aikaistaa lapsen itsenäistymistä tässä mielessä voi joutua käymään läpi ikäviäkin kikkoja, joihin kaikki eivät halua lähteä.

Mutta lapsissa on eroja. Joillakin on pitkät nukutusrituaalit, ja he silti nukkuvat koko yön hyvin. Ja joissakin perheissä esim esikoinen huono nukkuja, ja kakkonen hyvä, vaikka olisi toimittu samoin.

 

[nojaa]

Näin on! On alkanut jo pännimään tuttavien "mut sä et tiedä kun sulla on ollut niin helpot ja hyvin nukkuvat lapset"- mantra. Itsellä on 10-v, 6v ja 11 kk:tta vanhat lapset, enkä ole yhdenkään kanssa öitäni valvonut. Työtä olen alusta asti tehnyt sen eteen, iltarutiinit, omaan sänkyyn nukkumaan, ei hyssyttelyjä, vaan toivotus "nyt on yö, nyt nukutaan". Lapset ovat jokaikinen oppineet sen, että yöllä tosiaan nukutaan, palvelu ei pelaa, eikä kukaan kanniskele ympäri kämppää. Mikäli joku onkin yrittänyt yökukkua, on hän saanut lempeän, mutta ehdottoman "nyt on yö, nyt nukutaan"- kehoituksen.

Sisareni, jolla on yksi "raskas" lapsi, valittaa aina, miten poika ei nuku. Olimme vappuna kyläilemässä heillä, kun katsoin tätä sirkusta, minkä 1,6 v poika voi saada aikaan (ei todellakaan toimisi minun kanssa)
Ensin mennään vierekkäin(!!) nukkumaan, poika häkkisänkyyn, äiti viereiselle patjalle, sitten äiti silittää poikaa selästä ja pojan pitää saada(!!) repiä äidin korvaa. Samalla äiti keinuttaa sänkyä(??). Sitten litania iltalauluja, vaihdetaan sängyn päätyä, laitetaan tyyny, otetaan pois tyynyliina, vaihdetaan uuteen, laitetaan sukat, vaihdetaan takaisin päätyä, otetaan pois sukat, nostetaan poika syliin, uhkaillaan, lahjotaan, maanitellaan, hyssytetään, laitetaan tuttia (jonka toinen sylkee pois). Kun poika nukahtaa ja sitten herää n tunnin kuluttua, alkaa sama show; etsitään tuttia, rättiä, peittoa jne. Puolessa välissä yötä nostetaan poika vanhempien viereen, jossa poika sisaren mukaan nukkuu poikittain, reuhaa, tuhtaa, itkeskelee, kiljuu, höpöttää, repii vaippaa.. yms.

Voi luoja. On se varmaan raskasta, jos siitä tekee raskasta. Suosittelen lämpimästi Lastenlääkäri Anna Wahlgrenin (jolla on itsellään muistaakseni 9 lasta) -kirjallisuutta lapsen nukkumisesta. Tutustumisen arvoinen teos.

Niin no... vaikka onkin vanha ketju niin ihan pakko kommentoida. Ei se kyllä silti kaikilla noin mene, ja jos sulla on mennyt niin hyvä; sulla ON hieman helpommat lapset. Meillä joka ilta samat iltarutiinit, poika haukotusten jälkeen sänkyyn jonne sanotaan hyvää yötä ja nyt on yö jne. Sitten pois, jos kunnolla itkee tehdään sama uusiksi. Silti nyt 7kk iässä herätään yö 1-3h välein ja ei meinata suostua nukkumaan, pyöritään, itketään. Sitten sanomme nyt on yö- nukutaan, ei hyysätä, rauhoitetaan, muttei todellakaan aina auta ja voi valvoa ja itkeä tunninkin. Päivisin ja iltaisin syödään kunnolla.

Eli tervetuloa vaan näyttämään tällaisten temperamenttisten lasten kanssa miten noi hommat toimii - on niitä kuule tällaisiakin lapsia. Toki joskus on osansa vanhemmillakin mutta vaikka toimimme täysin samoin kun sinä (emme kyllä tosin anna yksin huutaa jos sitä olet tehnyt, pienempään ininään tai pikkuitkeskelyyn ei yöllä vastata) niin eipä meillä täysiä yötä nukuta- ei lähellekään.