7-vuotiaan jatkuva valehtelu, onko enää normaaliakaan...

[xcxcxcx]

Elikkä meillä on 7-vuotias tyttö joka aloittaa nyt syksyllä koulussa. Hän on aina ollut luonteeltaan erikoinen, hyvin hankala monessa asiassa ja temperamenttia riittää.
Nyt on viimeisen vuoden aikana muodostunut ongelmaksi jatkuva valehtelu. Ongelmaksi koen asian koska lapsi sepittää valheita ihan koko ajan, ihan tyhmistä arkisista asioistakin, pelkään että ei kohta, jos enää muutenkaan, erota totuutta itsekään. Lisäksi jos hän jatkaa tuota valehtelua niin varmasti tulee koulussa kavereiden kanssa ongelmia koska kaikki tajuavat että hän valehtelee.
Olemme kokeilleet rankaisua, palkitsemista, järjen puhumista, uhkailua, lahjontaa, kiristystä, mikään ei auta.
Lapsi kyllä jää samantien kiinni kun valehtelee koska epäilen nyt jo kaikkea mitä hän sanoo ja kun kysyn että valehteletko niin alkaa virnistelemään josta arvaan että kyllä. Ja sitten sanoo vaan että se on kivaa ja ei tiedä miksi tekee niin.
Alan olla jo ihan siinä pisteessä että luovutan, punokoot itselleen ongelmia, minä en pysty häntä auttamaan.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta, mitä tässä pitäisi oikein tehdä?

 

[xcxcxcx]

Eikö kukaan osaa auttaa?

 

["Tyttöjen äiti"]

No itse muistan lapsuudesta sen että valehtelusta tai ennemminkin narraamisesta opetettiin tyyliin:
Jos esim: Huutelee vuvikseen että TULIPALO/APUA tms. ilman oikeaa syytä niin sitten kun se hätä oikeasti tulee niin kukaan ei enää usko eikä tulekaan auttamaan.

Samoin selittäisin lapselle mitä harmia ja mielipahaa se valehtelu aiheuttaa muille. (Jos esim. äiti sanoisi että nyt lähdetään huvipuistoon ja sitten ei oikeasti mentäisikään... Tai "rankempi" esimerkki: jos joku valehtelisi että äiti/isä olisi kuollut niin miltä se lapsesta tuntuisi.)

Ja jos tästä ei tuntuisi olevan apua niin hankkisin sitä perheen ulkopuolelta.

 

["Vieras"]

Lue hänelle tarina Pinokkiosta.

 

[xcxcxcx]

Tarinat pekasta ja sudesta on luettu moneen kertaan ja kerrottu tuon tyyppisesti mitä haittaa valehtelusta on hänelle itselleenkin mutta mikään ei auta.

 

["Marja"]

Viestistäsi sai sen kuvan, että olette todella yrittäneet kaikkea ongelman ratkaisemiseksi sekä huolehtivana vastuuntuntoisena vanhempana olet huolisasi kuinka se vaikuttaa lapsesi tulevaisuuteen. Kehottaisin hankkimaan apua kodin ulkopuolelta, vaikka perheneuvolasta aluksi. Parempi puuttua ongelmaan jo tässä vaiheessa kuin, että antaa sen mennä vieläkin pahemmaksi. Keskustelisin myös asiasta syksyllä opettajan kanssa ihan suoraan, se voisi helpotaa koulun käynnin aloitusta, kun osaavat siellä suhtautua asiaan.

 

["eee"]

Valehtele takaisin, siinäpähän oppii

 

[..]

perheneuvolaa minäkin ehdottaisin.

 

[xcxcxcx]

Selvä, perheneuvolaan tiemme vie. Kiitos teille ja kokemuksia vastaavasta tai vinkkejä saa laittaa vielä!

 

["Anne"]

meillä myös tyttö joka valehdellut todella paljon kautena 6-10v. nyt ehkä pikkasen alkanut helpottaa. Salailee asioita ja valhtelee ja jättää kertomatta. Aresteja ym kokeiltu ja paljon. Nyt ehkä vasta alkaa vähän toi tajuta että oikeasti meillä suututaan enemmän siitä valehtelusta kuin totuuden kertomisesta, oli se vaikka huono koenumero tms, silti se on kerrottava ja totuus on tossa "pienempi paha"

 

[xcxcxcx]

Juuri näin itsekin olen tolkuttanut ja edelleen tolkutan että valehtelusta suutun enemmän kuin mistään. Siltikin aina valitsee sen valheen. Eikä tunnu ikinä edes olevan pahoillaan vaikka jää kiinni.

 

["Anne"]

Juuri näin itsekin olen tolkuttanut ja edelleen tolkutan että valehtelusta suutun enemmän kuin mistään. Siltikin aina valitsee sen valheen. Eikä tunnu ikinä edes olevan pahoillaan vaikka jää kiinni.

on ollu raskasta tämä ja olen harkinnut vaikka mille psykiatrille vientiä ja syyttänyt itseäni ja vaikka mitä.... mutta selvitty on jotenkin ja toivon että tämä hyvä vaihe nyt jatkuisi. Mielestäni meillä ollaan kuitenkin ihan fiksua porukkaa ja rakkaudella ja rajoilla kasvatetaan, niin tuntuu vaan niin pahalta että mikä tuota vaivaa/on vaivannut että noin tehnyt, jatkuvasti. Ehkä se on joku ikävä luonteenpiirre joka iän kautta jää pois.

 

[xoxoxox]

Millainen teidän tyttönne muutoin on luonteeltaan Anne? Meillä on siis vähän joka asian kanssa menty vaikeimman kautta ja minäkin olen itseäni syyttänyt huonoksi äidiksi. Sitten kun tuli lisää lapsia niin huomasin että luonteessa se vain on. Tai sitten lapsessa on jotain vikaa, sitä en voi tietää kun ei ole koskaan tutkittu.

 

["Anne"]

on sellainen puhelias, välillä vähän määräilevä ja helposti kiukustuu. Myös keskittymisessä välillä ongelmia. On hänessä toki hyviäkin puolia mutta monesti kun kaikki on niin vääntämistä niin ne meinaa unohtua vaikka niitä koittaa muistaakin että rakashan se on... Missään ei ole tutkittu vaikka joskus olen miettinyt että oisko sillä joku ihan "oireyhtymä" mutta olen silti uskonut että on vaan hankala luonne Koulu sujunut keskinkertaisesti.

 

[xoxoxox]

Meidän tytär on myös määräilevä ja oikea räpätäti tutussa porukassa mutta vieraammassa vetäytyy ja on ujo. Uhmaikä hänellä oli tosi rankka aikanaan ja kesti pitkään.
Hyvääkin tottakai löytyy, lapsi on luova ja herkkä esteetikko.
Välillä vain tuntuu että hän on perusluonteeltaan vähän ilkeä. Voiko lapsi olla sellainen?

 

[ppwpw]

Mä oon ollu lapsena myös todella kamala valehtelija. Valehtelin aivan kaikesta. Jossain vaiheessa se kuitenkin jäi pois. Mullekin suututtiin monesti juuri siitä, että valehtelen. Jos jotain oli oikeasti tapahtunut, en uskaltanut kertoa totuutta ja valehtelin, koska jos olisin kertonut totuuden, mulle olisi huudettu asiasta (kokemusta oli myös totuuden puhumisesta). Ja siis mulle on huudettu aina kaikista asioista, vaikkei olisi nmun syytäkään ollut.
Edelleen vanhempiin huonot välit. En edelleenkään kerro asioistani, koska pelkään heidän reaktiotaan. Esikoista odottaessani, mietin kauan ennenkuin kerroin, eikä vastaanotto ollut mikään mieleinen, kun kerroin.
Mä olen itse tehnyt niin, kun olen huomannut lapsen huijaavan/ valehtelevan, niin sanonut naureskellen, että nyt kyllä huijaat. On toiminut meillä ainakin hyvin.

 

[xcxcxcx]

^ Toiminut miten? Että lapsi on jäänyt huijaamisesta kiinni? Kyllä meilläkin jää, ongelma onkin se että valehtelee useita kertoja päivittäin..
Minä en huuda lapsille juurikaan, ei voi olla kyse siitä että tyttö sitä pelkäisi. Syyksi valehteluun on kertonut ettei tiedä syytä, se on hänestä hauskaa.