Ymmärrän oikeastaan molempia osapuolia. Äidillä on huoli, ja jos isän luona tapaamisella on kovin toisenlaista, on kotona rytmin luominen uudelleen normaaliksi työn takana. Ei ole tarkoitus että lapsi tulee uupuneena tapaamiselta ja äiti "korjaa sadon".
Toisaalta ymmärrän miehesi nykyistäkin. Jakamalla ohjeita kellonajoista ruokailujen suhteen ja päiväunien suhteet puutut heidän elämäänsä, heidän arkeensa ja siihen, mitä ja miten he päivänsä viettävät. "kellotat" heidän viikonloppunsa: enää ei eletään omaa elämää, vaan toisen ihmisen määräämää koska ne kellonajat on määrätty.
Minkä ikäisiä lapset ovat?
Kuinka usein on tapaamisia ja miten pitkiä pätkiä ovat kerrallaan isällään?
Ovatko lapset levottomia tapaamisten jälkeen, onko sinulla vaikeuksia oman päivärytmisi kanssa kun lapset tulevat ja ovatko he nälkäisiä tai väsyneitä?
Miehen lapset olivat päiväkoti-ikäisiä kun minä tulin tähän kuvioon mukaan ja nuorempi oli jotain 5 v, nukkui vielä päiväunet niin päiväkodisa kuin viikonloppuisin äidilläänkin,.
Vanhempi lapsi laittoi viestiä äidin suulla, äidin käskystä, että nuoremman kuuluu nukkua päiväunet ja niin edelleen.
Onneksi mitään lappuja tai tekstareita ei tullut.
Mies sanoi lapsille, että me eletään täällä kuten itseä huvittaa ja eläkää äidillänne miten huvittaa; enhän minäkään laita äidillenne ohjeita, miten hänen tulee tiedän kanssa olla.
Lapset saavat / saivat puhtauden, ruuan ja levon sekä yhdessäoloa ja huomiota isältään ja se on ihan riittävä, vaikka kellonajat eivät menekään kuten äidin luona ja vaikka ne päiväunet jäävätkin välistä.
Mies myös sanoi, että jos mentäisi kuten äiti määrää, ei hän näkisi teitä ollenkaan (nukkumista vaan) ja me kökittäisi vaan kotona, emme pääsisi yhtään mihinkään, ja se ei sopinut meidän elämään, kotona kelloon tuijottaminen.
Eli meidän tapauksessa lähiäidin ohjeet olivat että pitäisi elää kuten hän:
aamiainen klo 7 mennessä
lastenohjelmaa ja ulkoilua pihalla
lounas klo 11
päiväunet
välipala päiväunein jälkeen noin klo 14-15
päivällinen klo 16-17
iltapesut
iltapala klo 18-19
nukkumaan klo 20 mennessä
Sekä minä että mies olisimme tulleet hulluksi tuollaisesta "kellottamisesta".
Tämä kun oli ja on edelleen kodin rytmi
Ehkä sinulla ei ihan näin tarkkaa ole mutta vaikka ohjeena on pelkkä ruoka-aika ja päiväuniaika, se rajaa ja rajoittaa ja siinä puututaan toisen perheen elämisen rytmiin.
Kun itse erosin, lapseni olivat tuolloin 1,5 v ja 4,5 v. En jakanut ohjeita kellonajoista. Toivoin, että isänsä ruokaa muistaisi tarjota.. tapaamiset eivät olleet levottomia erilaisen päivärytmi takia vaan kokonaisuuden takia ja se pitää sisällään paljon muutakin kuin kellonajat, esim. sen mitä isä puhui lapsille yms,. ja muu olemisen sisältö
Harvensin tapaamisia kerran kuukaudessa tapahtuviksi, ja se helpotti tilannetta.
Jos teillä tilanne on levoton tapaamisten jälkeen, suosittelen samaa.
