minullakin ja samalla lailla olen ollut huolissaan yhdestä jos toisesta asiasta. Meillä kun tytöllä tosiaan oli koliikki eli päivät kuluivat sylissä ja rinnalla niin välillä sitä aatteli, että mahtaakohan oppia mitään...Nyt olen päässyt eroon noista ajatuksista ja annan tytön kasvaa ja kehittyä omaan tahtiinsa. Usko vain, kyllä se hymy sieltä irtoo ja sitten sä oot taivaissa!