80-luvulla ei "v*ttuiltu" ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiroilusta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiroilusta

Vieras
no, onpahan otsikko, mutta ei vaan. Siis tuli tässä parin kaverin kanssa puheeksi kiroilu, ja se, miten oli lapsena alkanut oppia näitä tiettyjä temejä, joiden sanomisesta vanhemmat ja opettajat eivät oikein tykänneet.

Tultiin sitten siihen hämmästyttävään lopputulokseen, että kukaan ei muistanut tätä v-alkuista voimasanaa, (jota on jo pitkän aikaa suosittu) juurikaan käytetyn lapsuudessaan (ollaan kaikki siis jossain 35 vuoden paikkeilla). Siis kaikenlaisia p*rkeleitä ja s*atanoita kuuli kyllä ja kaikenlaisia muita voimasanoja, mutta v*tun hokeminen ei kuulunut ainakaan kaikkialla yleiseen kirosanavarastoon.
 
olet ap ihan oikeessa. en kuullu minäkään lapsuudessani vee-sanaa. olen siis syntynyt 70-luvun alkupuolella joten olin jo koululainen 80-luvulle tultaessa. 80-luku oli kyllä niin parasta aikaa ihan kaikessa (paitsi muodissa). kääntäisin viisareita taaksepäin jos vaan voisin ja kasvattaisin lapsenikin 80-luvulla mieluummin kun tällä paskalla 2000-luvulla jolla ei tunnu millään olevan mitään merkitystä eikä mikään riitä.
 
oisko ollu niin, että silloin homoteltiin jokseenkin kaikkia...

kjeheh, puhuttiin töissä että uskaltaako antaa teinin pitää kotibileet. Mä kelasin 20 vuotta taaksepäin ja kerroin sen aikaisista bileista... Voi jessus maaria, en anna ikinä, siis IKINÄ, mun lasten pitää kotibileitä! :D

Ja muuten, muistaakseni "hylkäsin" yhden miehen ihan vaan siksi, kun ekoilla treffeillä sen joka kolmas sana oli se vittu. Vuonna 1992.

Ja kyllä silloin pihan lapsetkin tais kirota... Meillä ei kiroilla kotona, joten mun lapseni oli tässä yksi päivä hyvin pöyristynyt kun oli kuullut koulussa kiroilua. Tokaluokkalainen.
Selitin siihen vaan ,että kiroilu on huonoa käytöstä, eikä semmoinen ihminen ole kovin fiksu.

Kiroilen kyllä itse. Mutta en koskaan lasten kuullen enkä töissä.
 
sinällään, tuo ***tu on kyllä myöhemmin tehokkaasti tämän puutteen korjannut ja onnistunut LEVITTÄMÄÄN ITSENSÄ laajalle ja siis kompensointia varmaan, balanssi on saavutettava.
Tai sitten tämäkin on salaliittoteoria, kirosanojen lisääntyminen tottelee lakeja, joita ihmislapsi ei voi ymmärtää.

Niin eli = samaa mieltä ap.n kanssa ... ja voi sitä v*****n määrää mikä ilmassa sinkoilee nykyään.
 
[QUOTE="vieras";25554590]olet ap ihan oikeessa. en kuullu minäkään lapsuudessani vee-sanaa. olen siis syntynyt 70-luvun alkupuolella joten olin jo koululainen 80-luvulle tultaessa. 80-luku oli kyllä niin parasta aikaa ihan kaikessa (paitsi muodissa). kääntäisin viisareita taaksepäin jos vaan voisin ja kasvattaisin lapsenikin 80-luvulla mieluummin kun tällä paskalla 2000-luvulla jolla ei tunnu millään olevan mitään merkitystä eikä mikään riitä.[/QUOTE]

80-luku oli yhtä suurta nousukautta... Ja sen takia pudottiin niin korkealta!

Mutta olen saman ikäinen kuin sinä, ja mua on just kyykytetty töissä: olen vain tuotantoyksikkö ja menoerä. Mun työllä ja osaamisella ei oo mitään merkitystä. Vittu.
Että siinä olen samaa mieltä nykyajan "hienoudesta".
 
taidan olla pioneerisukua sitten? Kävelin äitini perässä joskus 70-luvun alussa, ja äiti murisi jotta voi vitt.jen kevät. Vaan ehkä nykyinen v-u on lyhentymä tuosta, niinkuin vaikka jumalauta?

Mun oli kovin vaikea ymmärtää, mitä ihmettä äiti tarkoitti. Jatkona tuli saatanan kuustoista. Sitä en ymmärtänyt yhtään paremmin. En ilennyt kysyä, oli senverran kiukuissaan.
 
[QUOTE="jape";25554637]Pitäkää vittu naamanne kiinni jos ei oo mitää järkevää keskustelun aihetta.[/QUOTE]

Mikäs kalkkis sinä olet, tuosta lauseestahan puuttuu ainakin kahdeksan vittua?
 
Kyllä tuo oli mulle ainakin "tuttu" kirosana lapsuudessa.
Samoin homoteltiin ennen kuin edes tiesin mitä se tarkoitti. :ashamed:

Aika kultaa muistot, eipä sitä varmaan haluakaan muistaa kaikkia lapsuuden toilailuja.
 
Kuulin joskus koulussa alaluokilla, että viiden lapsen äidillä on vittu. En ehkä silti heti tajunnut mikä se on..

Mielestäni kasariaikaan v-sana oli pahin kirosana, jota ei todellakaan uskaltanut ääneen sanoa ja en kyllä itsekään muistais sen olleen kauhean yleinen.
Homottelua oli silloinkin, mutta ei sitäkään samassa mittakaavassa kuin nykyisin.
Molemmat särähtävät korvaan todella ikävästi. Olen pesaissut lasten suut joskus pienenä kun ovat kokeilleet ärräpäitä viljellä. Ja eipä ole kiroiltu enää
Eivät edelleenkään teineinä kiroile kotona, kavereiden kanssa on varmasti toinen juttu..
 
Minun nuoruudessani ei lainkaan käytetty voimansanoja:saint:, ei paremmissa, eikä niissä huonomissakaan piireissä.:xmas:

Tai sitten käytettiin. Mutta sen lisäksi käytettiin pidempiä sanoja,en muista että siihen aikaan ensinnäkään käyttty niin paljon kirjainlyhenteitä tyyliin EVVK, KVG, OMG jne. ja moi oli vielä moi, eikä mo,
ei sanottu ei tod./ tod. ja jos jollain ei ollut väliä -oli vastaus - onx sill jotai välii sen nykyisen venyttelevän -välii ilmaisun sijasta.
 
Minä olin teini 80-luvulla, en kyllä muista enää mitä kirosanoja viljeltiin siihen aikaan. Jostain syystä se, jos erehtyi sanomaan hiusten sijasta tukka, sai röhönaurut, sillä tukka meinasi alapään karvoitusta. Mistähän tuokin tuli? Ja jos halusi käyttää jostain tytöstä oikein rumaa nimitystä, häntä sanottiin nakuksi.
 
Mulle oli kyllä lapsena kirosanat tuttuja, vittukin. Vittu oli niin paha sana, ettei sitä kuullut kavereiden käyttävän tai itsekään suutuksissaan tohtinut. Vittu oli jotenkin kertaluokkaa pahempi kuin esim saatana tai perkele.

Mä muistan kanssa tän! (Vaikkakin mä olin pieni vasta 90 luvulla mutta.) Pienenä se vittu oli sanois pahin, sitä ei saanut sanoa vaikka kuinka v*tutti. Joskus kotona menin sen vahingossa sanomaan "runon" sisälle niin olin hätää kärsimässä että mitä tästä nyt seuraa.
 
Kyllä sitä on käytetty, koska muistan elävästi kuinka mun äiti paasasi mun veljelle ko sanan käytöstä näin; Sitä vi...akin pitää viljellä joka paikkaan ja väliin, johon veljeni näsäviisaasti vastasi, paha on viljellä, kun ei ole sitä kuokkaakaan.

Miksi tämän muistan, ei hajuakaa, lieneekö veljen hölmön näsäviisauden vuoksi ;)
Tä jossakin ihan 80 luvun alussa.
 

Yhteistyössä