8v pojan kavereista...miten suhtautua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apila5
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

apila5

Uusi jäsen
07.09.2006
15
0
1
Heippa,

Olenko aivan tietämätön vai huolestuvaa sorttia kun en oikein tiedä miten menettelen kun pojallani on luokaltaan sellaiset kaverit joiden vanhempia en juuri tunne, 2 kaveria. Tämän toisen vanhemmat tiedän ja jotenkin tunnen sillä ovat olleet luokan yhteisissä joulujuhlissa ym mut täm toisen ni en juurikaan kun vanhempainilloissa ei näy. Mukavia ovat mut nyt käyny ilmi et kummanki kotona pelataan sellasia pelejä joissa korkeammat ikärajat, olen sanonu pojalleni että et saa pelata sellasia pelejä mut toisaalt en luota kyl, et pitäskö mun kieltää niille kavereille meno ja olisivat vaan meillä, ovat enemmän olleet tääl kyl...tietty voisin soittaa tän toisen äidille ja kysellä vähän. Muston liian vaikeeta ottaa yhteyttä kun ei tunne...muut pojat luokallakin ovat poikani kavereita, mut leikkii koulun jälkeen vähän luokaltaan toisten kaa 4 poikaa joiden vanhemmat tunnen ja ovat aktiivisia niin ovat 2 ja 2 keskenään kimpassa ja poikani kokee et heil salasia juttuja ni ei mahdu mukaan, toisaaltei hän ees haluu tuppautuu vaik olen yrittäny et kyselis niilttoisilta mut minkäs teet, ja kun mä en enää täs vaihees rupee kyselee seuraa niistä toisista vaik kait ne tulis, on niist pari käyny meil harvoin kyl....On tosi kiusallista kyllä, toisaalt jos kieltäs ni vois olla et poikani huomais et ne toiset ois kivempii, mut jos ne ei vaan huoli mukaansa tai poika kokee et ei haluu tuppautua, antakaa neuvoja mulle miten pitäs menetellä !!!!
 
Eikö ne muuta osaa tehdä kun pelata? Eikö ne oo ulkona tai leiki pikkuautoilla`tai legoilla tms???
Meillä ainakaa ei pojat muuta tee kuovat ulkona ja sisällä ollessaan (kun ilma ei salli ulkona olemista)
En osaa muuta neuvoa kun ett' olkaa paljon ulkona ja tehkää muuta kun pelamista!
 
Nii-in, vaikea juttu. Tuota meilläkin on pojan (nyt 6,5v) kohdalla monta kertaa mietitty että on kavereiden vanhempien kanssa ihan erilaiset kasvatusperiaatteet. Esim. pari vuotta sitten 4-vuotiaana poika tuli yhdeltä kaverilta ja kehui että olivat katsoneet DVD:lta Harry Potteria. Sen jälkeen en ole päästänyt poikaani sille kaverille vaan olen sanonut että olkaa mielummin ulkona tai tulkaa meille. Kaverin vanhemmat ovat tuttuja mutta täysin erilaisia kuin me ja mulla on se kokemus, että heidän (varsinkaan isän) kanssa ei voi keskustella vaan lähinnä vittuilevat (anteeksi ronskit sanavalintani) kun koitat keskustella asioista.

Meillä on se periaate, että poika saa itse valita kaverinsa mutta me päätetään pelisäännöt eli päätämme mitä meidän lapsi voi tehdä ja seuraamme että niitä noudatetaan. Meidän on myös omalle lapselle täytynyt pari kertaa perustella sitä miksi olemme kovaan ääneen ojentaneet hänen tiettyjä kavereitaan kun ovat olleet meillä kylässä. Poika tietysti häpeää että hänen kavereilleen "huudetaan", mutta me emme kertakaikkiaan sulata sitä, että meidän jääkaapille mennään ja sieltä aletaan ottaa mitä mieli tekee ja sitten kun kielletään, poljetaan jalkaa ja kiukutellaan että "mä haluuuuuun" (siis jopa ensimmäisellä kerralla kun tulevat meille kylään). Oma poika ymmärtää että ei tarkoittaa ei mutta juuri tämän yhden tapauksen kohdalla on ollut tilanteita, että vielä puoli tuntiakin ensimmäisen kieltämisen jälkeen tulee uhmakkaasti jääkaapille tyyliin "mä OTAN...". Samoin se on pari kertaa tullut alakertaan leuhkimaan minulle että "mä tiedän mitä teillä on siinä ja siinä kaapissa..." ja mun on täytynyt aika tiukasti sanoa, että meille tulevilla vierailla ei ole mitään asiaa mennä talon kaapeille. Nyt reilun 3 vuoden jälkeen alkaa sillekin mennä perille että kun meillä äitee sanoo ei niin se tarkoittaa sitten ei :laugh: . (näyttää siltä, että omassa kodissa on vähän se periaate että kyllä on kyllä ja sanasta ei voi lopulta tulla kyllä tai ainakin ehkä jos vain vedättää ja vedättää ja vedättää...porukoistahan tuo lopulta on kiinni).

Ohhoh, tulipa vuodatus...
 
Niin, tuo on vaiketa...Mä ajattelin asian niin ja pojallekkin puhuttiin että ite valitsee kaverit mutta me rajoitamme kyllä ja luotamme häneen et ei tee tän toisen pojan kotona pelaamista, leikkii ulkona tai meillä. Toisen pojan luona on rajat jotka hyväksyn ja seillä ei pelata yliikärajan pelejä, otin selvää asiasta kun äidin tunnen jotenkuten. Mutta jos en tunne vanhempia eikä näy vanhempainilloissa ym luokan jutuissa on jotain pielessä, isä pojalla kyl mukava...en tiiä siitä kyl kuitenkaa ku pelailee sellasia pelejä...toisaalta luotan poikaan et leikkii niiden kaa joiden tietää et hyvä leikkii ja osaa sit olla erossa kun menee yli meidän sääntöjen ja kaipa kun ikää lisää tulee ni kaverit aika pitkälti sen mukaan tulee et mitä ne saa tehdä yms. Toi on tosi sääli sillä tää kyseinen poika käyttäytyy meillä kivasti ja muutenkin tosi rauhallinen ja kiltti mut sitte kiroilee ulkona ja tuolla muualla kuulemma ja saa pelata sellasia pelejä.Onneks pojalla on muitaki kavereita luokaltaan mut pyörii vaa näiden kaa enempi. oon kotona ja oon huomannu et nää kaks tulee meille koulusta suoraa välil ja ois iltaanki asti jos en laittas kotiin, tuntuu hiukan oudolta et kotiin ei tartte mennä, satunnaisesti vanhemmat niit kysyy ja soittaa,tää toinen poika enemmän.Mut jos teil hyvii neuvoja ni kerokaapa lisää !!!
 
Niin, toi on just tota. Mustakin näyttää monesti että kun ei ole kovasti rajoja muutenkaan, ei vanhemmat tunnu hirveesti viettävän aikaa lastensa kanssa tai kaipaavan heitä kotiin.

Just tää meidän pojan kaveri on varsinkin kesäisin roikkumassa meillä melkein kellon ympäri. Yksi lauantaiaamu se tuli pyörimään pihaan ja puolen päivän aikaan isänsä käveli ohi ja kysyi ollaanko me kotona jos he käy "nopeesti" kaupassa. Vanhemmat kotiutuivat kauppareissulta joskus kolmen jälkeen iltapäivällä ja ilmoittivat tekstiviestillä, että klo 17 pitäisi pojan tulla kotiin syömään. Laitoin lapsen kotiin klo 17 ja klo 17.15 se oli meillä takaisin :o . Ja lopulta lähetin sen kotiin klo 9 aikaan illalla kun meillä alkoi tulla nukkumaanmenoaika, vaikka kesälomalla oltiinkin. Oma poika oli just täyttänyt 5 ja tämä kaveri oli vielä 4. Seuraavana aamuna sunnuntaina kaveri soitti ovikelloa klo 8.10. Sen jälkeen meillä on kesäisin pidetty ovikelloa pois päältä, koska oma lapsi nukkuu helposti 10 asti viikonloppuisin ja tahdomme nauttia rauhallisista viikonloppuaamuista oman perheen kesken. Kaverin isä leuhki samana kesänä roskiksilla, että heidän poika se jo osaa liikkua siellä ja täällä yksinään ja keksii itse tekemistä. Teki mieli kommentoida, että ei 4-vuotias vielä itse itseään viihdytä vaan kyllä se jonkun nurkissa pyörii jos ei sitä kotona kaivata. Jäi pahus sanomatta kun sen isän kanssa on niin vaikea ottaa asioita puheeksi muutenkaan.

Se vain harmittaa, että eihän se lapsen itsensä vika ole tuollainen kasvatus. Meiltä on kerran kysytty (yksi toinen naapuri) onko meidänkin poika sen ongelmalapsi x:n kavereita, ja tuntuu tosi pahalta ajatella, että pieni poika on jo jotenkin häirikön maineessa koko naapurustossa. Mun äiti oli viime talvena alkanut bussissa jutella jonkun meidän alueella asuvan vanhemman rouvan kanssa ja se oli puhunut tuosta pojasta ihan nimellä ja sanonut että on aina välillä antanut sille porttikiellon kotiinsa kun se varastaa ja pistää taskuihinsa kaikki karkit ja keksit mitkä on tarkoitettu kaikille lapsille yhteiseksi (käsitin, että se on kutsunut alueen lapsia joskus kotiinsa leikkimään, oma lapsi ei ole siellä ollut enkä tunne tätsää sen tarkemmin). Meiltäkin kyseinen poika on joskus koittanut vähän varastaa meidän pojan legoja (eli olen huomannut että kaverin taskut pullottaa kun se on ollut lähdössä meiltä ja olen kysellyt että mitäs sulla siellä taskussa on), se on sitten selitellyt että "mä vaan laitoin ne vähäks aikaa taskuun ja unohdin laittaa takaisin legolaatikkoon" jne. Pojan isä on kehunut että kun heidän lapsi "osaa jo itse huolehtia omista tavaroistaan eikä hukkaile tai unohtele niitä kavereille kuten isosiskonsa". Teki siihenkin mieli kommentoida, että huolehtii samalla kavereiden lelut mukaansa, mutta taas jäi kommentoimatta. Tuntuu ettei siellä porukat yhtään välitä mitä lapsonen puuhaa.

Ja taas anteeksi pitkästä vuodatuksesta...
 
Meilläkin on aika tiukat säännöt. Pleikkaa pelataan vain viikonloppuisin eikä sellaisia pelejä tai elokuvia lapset katso, jotka ovat tarkoitettu vanhemmille kuin lapseni ovat.
Meillä syödään pöydässä ja silloin kun on ruoka-aika.
Ja samat säännöt koskevat myös meillä vierailevia lapsia.
Itse olen välillä kieltänyt naapurin poikaa tulemasta meille, pienimmän päiväunet, koululaisten läksynteko ajat ja sunnuntai aamupäivät ovat tällaisia hetkiä.
Minä haluan aloittaa edes yhden aamun viikossa rauhallisesti omanperheen kesken, siksi naapuri ei saa meille sunnuntai aamuisin tulla. Muuten hän kyllä on tervetullut. =)
 

Yhteistyössä