9- vuotias oireilee aina tietyn kaverin jälkeen....

["huoh"]

Meillä on 9 vuotias joka leikkii naapurin vuotta nuoremman kans. Aina kun hän on ollut tämän kaverin kanssa illat ja seuraava aamu on rähinää ja taistelua.
Tämä kaverin on perheen ainoa lapsi joka asuu toisen vanhemman kanssa.
Hän lähti syntymäpäiviltä ovet paukkuen kun ei tykännyt lapsen luokkakavereista. Kaikki jäi ihmettelemään että miksi hän lähti mitään sanomatta. Huusi miehelleni että missä mun takki on, anna se heti tänne ja repäsi takin ja ovet paukkuen lähti. Mies oli siis juuri ojentamassa hänelle takkia tuolta isosta naulakosta.
Oma lapsi siis AINA leikittyään tämän kaverin kans uhmaa ja taistelee sisaruksien kans ja ilkeilee. Meitä vanhempia ei tottele ja sanoo vastaan.
Kertokaa mitä ihmettä teemme tämän asian suhteen?

 

["vieras"]

Meillä samaa, mutta kun meillä se on lapsen toinen mummo jonka tapaamisen jälkeen on lapsen kanssa ihan mahdotonta.
Itse tulkitsen asiaa niin ,et kun lapsella on malli huonosta käyttäytymisestä tai jonkunlainen rohkaisu huonoon käytökseen niin lapsi alkaa toimia niin.
Kun teillä kyse kaverista, rajoittaisin yhdessäoloa hieman. Ei mitään kokonaan välit poikki juttua, mut lyhentäisin kyläilyaikaa, ja sanoisin lapsellekin sen, että koska käyttäytyy niin hankalasti naapurin lapsen kanssa leikkimisen jälkeen ei voi leikkiä niin usein tai paljon.
En lapselle syyllistäisi sitä kaveria vaan nimenomaan toisin esille lapsen oman käytöksen leikkimisen jälkeen.
Luulen et tuon ikäinen oppisi ajan kanssa ettei ala matkimaan kaverinsa käytöstä jolloin tilanne helpottuisi.

 

[nöppäri]

[QUOTE="vieras";25712940]Meillä samaa, mutta kun meillä se on lapsen toinen mummo jonka tapaamisen jälkeen on lapsen kanssa ihan mahdotonta.
Itse tulkitsen asiaa niin ,et kun lapsella on malli huonosta käyttäytymisestä tai jonkunlainen rohkaisu huonoon käytökseen niin lapsi alkaa toimia niin.
Kun teillä kyse kaverista, rajoittaisin yhdessäoloa hieman. Ei mitään kokonaan välit poikki juttua, mut lyhentäisin kyläilyaikaa, ja sanoisin lapsellekin sen, että koska käyttäytyy niin hankalasti naapurin lapsen kanssa leikkimisen jälkeen ei voi leikkiä niin usein tai paljon.
En lapselle syyllistäisi sitä kaveria vaan nimenomaan toisin esille lapsen oman käytöksen leikkimisen jälkeen.
Luulen et tuon ikäinen oppisi ajan kanssa ettei ala matkimaan kaverinsa käytöstä jolloin tilanne helpottuisi.[/QUOTE]

Meillä on myös toimittu näin, muksu vuotta vanhempi, samoin ystävänsä.
Yksinkertaisesti vaan ei kotona hyväksytty käytöstä mikä oli todella huonoa, niin sisaruksiaan, kuin jo aikuisiakin kohtaan. Tokikaan aikuisille ei nyt ihan silmille uskalla hyppiä, mutta jakuvaa vääntämistä lähes asiasta kuin asiasta.

Lapselle itselle myös asiasta kerrottiin ja sen jälkeen on osannut suodattaa asiat siten, että ei enää vaikuta meidän lapsen käytökseen. Jos joskus on alkanut näkyä viitteitä samasta, on kysytty pitäisikö pitää välimatkaa, siitä on meidän muksu heti ottanut onkeensa.

Tämän toisen kotona kun ei tunnuta välittävän mistään mitään (heidän omien sanojensa mukaan heillä ei hössötetä), aikuiset kotona pää asiallisesti ilta kasilta, siihen asti saavat pärjätä kaikki omillaan, sisarukset aivan törkeitä toisiaan kohtaan, vanhin käskee imemään munaa jne. Tosin liekö siitä johtuvaa, että joutuu jollakin asteella katsomaan nuormpien perään.

Samainen muksu kiukuttelee meille, paiskii ovia jne jne, jos ei miellytä meidän päätökset esim. yö kyläilyistä.
Meidän oma muksu on joutunut ystävälleen sanomaan, miten meidän kotona toimitaan, ja se kyllä on kivasti näkynytkin.

Muksu sinänsä ihan kiva, mutta kyllä niin ottaa nuppiin kun ei saa kotona huomiota, joten hakee sitä sitten meiltä erinäisilläkin konsteilla, onneksi ei kuitenkaan tee mitään pahojaan.