[QUOTE="aloittaja";26038037]Tottakai me vanhemmat vastaamme lapsemme syömisestä, näin olemme tehneet tähänkin asti. Ja vastedes asia on varmasti todella tärkeä arkea rytmittävä asia. Te saatte asian kuulostamaan siltä, että lapsemme olisi heitteillä, vaikka asia ei todellakaan ole niin.
Mutta miten ihmeessä me olisimme voineet ennustaa tämän sairauden? Olisiko asiat toisin, jos olisimme toimineet toisin? Ja miten olisi sitten pitänyt toimia ja elää? Arvaa toki huviksesi, olemmeko pohtineet miehen kanssa näitä asioita? Olisiko meidän pitänyt lopettaa töissäkäynti, olla vahtimassa lasta koulussa? Kieltää häneltä oma huone yläkerrassa, jotta hän olisi paremmin vahdittavissa?
Fakta kuitenkin on, että emme voi tietää.[/QUOTE]
Normiperheissä
a) lasten netinkäyttöä valvotaan (anoreksiasivustot)
b) valvotaan, että jokainen lapsi syö aamulla ennen kouluun lähtöään
c) syödään illalla yhdessä. Se voi olla myös iltapala.
Normiperheissä vanhemmat tietävät, mitä lapselle kuuluu, mitä hän miettii, mikä on lapselle tärkeää, mitä hän tuntee, mistä hän haaveilee, mitä hän pelkää, miten hän voi. Anorektikko miettii ruokaa, arvostaa ruokaa, pelkää ruokaa, haaveilee ruuasta, voi todella huonosti. Normiperheissä tämmöiset asiat ovat itsestäänselviä ja kuten joku tähän ketjuun hyvin kirjoitti, ensimmäisiin syömishäiriön merkkeihin osattiin puuttua hellästi ohjailemalla ja nyt suklaamunatkin maittavat.
Kuulostaa siltä, että et edes tiedä mitä teiltä puuttuu. Toivottavasti joku perheterapia pystyy tässä kovasti auttamaan.
Voimia.
