M
"miiri"
Vieras
Tunnen kyllä suurta myötätuntoa ap:ta kohtaan, mutta kyllä silti tulee mieleen kysymys "miten tämä on päässyt tapahtumaa".
Ja minusta ap:n on viimeistään nyt kysyttävä sitä myös itseltään.
Monia hyviä näkemyksiä täällä on jo tullutkin esille:
- Lapsi on jätetty liian varhain vastuuseen omasta syömisestään. Toki kaikille yksin syöville lapsille ei anoreksiaa kehity, mutta...
- Lapsen äidin "sairaanlainen" laihuuden ihannointi. Lapsi kyllä huomaa tällaiset asiat, vaikka niistä ei lapselle puhuttaisikaan.
- Ei yhteisiä ruoka-aikoja. Tämä ei sinänsä varmasti aiheuta anoreksiaa, mutta on helpottanut syömättömyyden peittelemistä. Luultavasti sairaus olisi huomattu aikaisemmin jos perhe söisi päivittäin yhdessä
Eli varmastikin tässä on monta asiaa vaikuttamassa. Ja taustalla tietysti lapsen oman mielenterveyden heikkous.
Mutta voimavaroja tulette tarvitsemaan paljon tulevaisuudessa. Ja teidän on pakko, siis AIVAN PAKKO viimeistään tässä vaiheessa laittaa lapsenne tarpeet omienne (ja työnne) edelle. Se on ainoa tapa, jolla lapsi voi tästä toipua.
Tsemppiä tiellenne!
Ja minusta ap:n on viimeistään nyt kysyttävä sitä myös itseltään.
Monia hyviä näkemyksiä täällä on jo tullutkin esille:
- Lapsi on jätetty liian varhain vastuuseen omasta syömisestään. Toki kaikille yksin syöville lapsille ei anoreksiaa kehity, mutta...
- Lapsen äidin "sairaanlainen" laihuuden ihannointi. Lapsi kyllä huomaa tällaiset asiat, vaikka niistä ei lapselle puhuttaisikaan.
- Ei yhteisiä ruoka-aikoja. Tämä ei sinänsä varmasti aiheuta anoreksiaa, mutta on helpottanut syömättömyyden peittelemistä. Luultavasti sairaus olisi huomattu aikaisemmin jos perhe söisi päivittäin yhdessä
Eli varmastikin tässä on monta asiaa vaikuttamassa. Ja taustalla tietysti lapsen oman mielenterveyden heikkous.
Mutta voimavaroja tulette tarvitsemaan paljon tulevaisuudessa. Ja teidän on pakko, siis AIVAN PAKKO viimeistään tässä vaiheessa laittaa lapsenne tarpeet omienne (ja työnne) edelle. Se on ainoa tapa, jolla lapsi voi tästä toipua.
Tsemppiä tiellenne!