9kk vauva yöksi hoitoon..hirvittää viedä :(

[Juu]

Tästä tulee varmaan taas rattosa pino Itse olen vienyt jo 2kk yöksi

Peesi ja ei ole tullut itkua.

 

[Turkilmas]

Lisäänpä vielä: esikoinen oli vasta kahden kuukauden ikäinen ollessaan ekaa kertaa yöhoidossa ja se oli mun mielestä jo silloin ihan liian ajoissa. Harmittaa vieläkin että moiseen suostuin.

 

[Kippuravarvas]

Pysyn edelleen mielipiteessäni...eikä muuten ollut provoa..sori.

Ja mitä lapsiraukkaan tulee..on hyvin sosiaalinen vajaa 8kk tyttö..ei vierasta..4kk ikäisenä oli kausi jolloin vierasti..

nää asiat on mielipidepohjaisia..ja se mitä eroahdistukseen tulee,niin en halua todellakaan että minun lapseni saa kamalan paniikkikohtauksen jos jätän sen vaikkapa pariksi tunniksi hoitoon jonkin tärkeä menon takia..esim tuo lääkäri..

se miten muut lapsiaan kasvattavat ja antavat hoitoon on minulle se ja sama..jokainen tyylillään..mut ei pidä alkaa moralisoida muiden kasvattamista tai toimia lasten hoidon suhteen...paha paha...

Eroahdistus ei liity mitenkään hoitoon jättämisiin, toisille se tulee ja toisille ei.
Ja mulla on myös todella sosiaalinen lapsi vaikka yökylässä ei ole ollut alle 1-vuotiaana.

 

[BIX]

...niin ja kyllä ikävöi minua ja isäänsä..ja sehän on myös minun mielestäni tervettä

 

[Vieras]

Meidän poika on ollut kaksi kertaa yökylässä mummilla.
Ekalla kerralla oli 6kk ja toisella juuri 9kk.
Molemmat kerrat menivät hienosti. Poika ei ollut milläskään, äidillä ja isällä oli luonnollisestikin ikävä, mikä on ihan normaalia. Olen samaa mieltä, että tekee lapselle ihan hyvää olla välillä muidenkin hoidossa. Mutta jokainen toimii kuitenkin omalla tavallaan, jos ei halua viedä lastaan hoitoon, pitää soveltaa menot niin, ettei sellaiseen tule tarvetta.

Miten se tekee vauvalle hyvää?

No, hyvää ja hyvää.. Ehkä väärä sanavalinta. Tarkoitin sitä, että vauva tottuu nukahtamaan vieraaseen paikkaan ja saa huomiota muiltakin kuin vanhemmilta. (Ei siis pitäisi ainakaan vahingoittaa lapsen kehitystä) Ja omaan äitiini voin hoitajana luottaa ihan varmasti, muille en lasta vielä jättäisi. Sen aika on sitten myöhemmin.
Mutta kuten sanoin, jokainen toimii tavallaan.

 

[s]

Eroahdistus ei liity mitenkään hoitoon jättämisiin, toisille se tulee ja toisille ei.

Kyllä se joillakin liittyy, tai ainakin uskoisin niin. Moni tuntemani lapsi, joka ei ollut esim ennen hoitoon menemistä koskaan erossa vanhemmistaan paria tuntia pidempään märisivät paljon hoidossa ja äiti itki kans ku meidän Ville Valtteri 5v on nyt siellä hoidossa ei se pärjäää..Pakko lopettaa työt.
Taas aika moni lapsi joka oli ollut jo hoidossa enemmän ennen hoitoon ( tarhaan ) menemistä, sopeutui paljon paremmin, eikä kiukuttelu ollut läheskään tuon tasoista. En yleistä että läheskään kaikilla, mutta aika isolla osalla tuttavapiiristäni meni näin.

 

[BIX]

Eroahdistus ei liity mitenkään hoitoon jättämisiin, toisille se tulee ja toisille ei.

Kyllä se joillakin liittyy, tai ainakin uskoisin niin. Moni tuntemani lapsi, joka ei ollut esim ennen hoitoon menemistä koskaan erossa vanhemmistaan paria tuntia pidempään märisivät paljon hoidossa ja äiti itki kans ku meidän Ville Valtteri 5v on nyt siellä hoidossa ei se pärjäää..Pakko lopettaa työt.
Taas aika moni lapsi joka oli ollut jo hoidossa enemmän ennen hoitoon ( tarhaan ) menemistä, sopeutui paljon paremmin, eikä kiukuttelu ollut läheskään tuon tasoista. En yleistä että läheskään kaikilla, mutta aika isolla osalla tuttavapiiristäni meni näin.

Itse olen myöskin kokemusten perusteella tätä mieltä edellsen kanssa...Mulla ei ole tapana laukoa mielipiteitä,tai väitteitä asioista joista en mitään konkreettista tiedä
ei edes harmaana

 

[Kippuravarvas]

Eroahdistus ei liity mitenkään hoitoon jättämisiin, toisille se tulee ja toisille ei.

Kyllä se joillakin liittyy, tai ainakin uskoisin niin. Moni tuntemani lapsi, joka ei ollut esim ennen hoitoon menemistä koskaan erossa vanhemmistaan paria tuntia pidempään märisivät paljon hoidossa ja äiti itki kans ku meidän Ville Valtteri 5v on nyt siellä hoidossa ei se pärjäää..Pakko lopettaa työt.
Taas aika moni lapsi joka oli ollut jo hoidossa enemmän ennen hoitoon ( tarhaan ) menemistä, sopeutui paljon paremmin, eikä kiukuttelu ollut läheskään tuon tasoista. En yleistä että läheskään kaikilla, mutta aika isolla osalla tuttavapiiristäni meni näin.

Niin vauvoistahan nyt oli puhe? Siis vauvoille toisille se eroahdistus tulee todella voimakkaana siinä kuin vierastaminenkin. Sitten eri asia isompien lapsien ahdistukset. Ja siis on ihan normaalia että lapsi itkee kun aloittaa päivähoidon.

 

[vieras]

Huomenna pitää pieni viedä kokopäiväksi ja yöksi hoitoon. Itku tässä itselle tulee..
Oletteko vieneet noin pientä?..miten on mennyt?

MITÄH?

Meidän tyty oli 1kk ekan kerran mummilla yötä..siis illalla vein ja aamupäivällä hain pois..sitten oli 2kk vanhana yön myöskin..

neljä kertaa siis äitini luona ollut yökylässä..viimeisin 6kk ja oli koko viikonlopun.. mä olen taas sitä mieltä,et ei se ole haluamista eroon omasta lapsesta,vaan tekee lapsellekin hyvää olla muidenkin läheisten kanssa..ja ei tule pahaa eroahdistustakaan..musta se et lasta ei anneta hoitoon on pahinta mitä lapselle voi tehdä.. sitten isompana esim vanhemman sairaala hoidon takia tms..lapsi joutuu pakosta haluamattaan ja tottumattomana ns.vieraaseen paikaan...sääli..

Ei taida tyttö ihan tietää mistä puhuu. :hug:

Mutta hei... varmaan aika moni ajattelee noin ja luulee varmaan ihan oikeesti olevansa oikeessa.

 

[sama]

Niin vauvoistahan nyt oli puhe? Siis vauvoille toisille se eroahdistus tulee todella voimakkaana siinä kuin vierastaminenkin. Sitten eri asia isompien lapsien ahdistukset. Ja siis on ihan normaalia että lapsi itkee kun aloittaa päivähoidon.

Totta kait on normaalia ja ei ole epänormaalia jos ei itkekkään. Sanoinkin tai tarkoitin että jos lapsi olisi ollut edes joskus aina esim mummillaan yötä ei huuto olisi niin kauheaa, kun on aina tottunut olemaan vain äitin ja isin kanssa joka paikassa. En edelleenkään sano että kaikilla, mun tuttavapiirissäni vaan näin on.

 

[..............................]

Meidän poika on quote]


Pysyn edelleen mielipiteessäni...eikä muuten ollut provoa..sori.

Ja mitä lapsiraukkaan tulee..on hyvin sosiaalinen vajaa 8kk tyttö..ei vierasta..4kk ikäisenä oli kausi jolloin vierasti..

nää asiat on mielipidepohjaisia..ja se mitä eroahdistukseen tulee,niin en halua todellakaan että minun lapseni saa kamalan paniikkikohtauksen jos jätän sen vaikkapa pariksi tunniksi hoitoon jonkin tärkeä menon takia..esim tuo lääkäri..

se miten muut lapsiaan kasvattavat ja antavat hoitoon on minulle se ja sama..jokainen tyylillään..mut ei pidä alkaa moralisoida muiden kasvattamista tai toimia lasten hoidon suhteen...paha paha...

Mikään.....ei....ole ärsyttävämpää...kuin....pisteet...turhan....takia.....

 

[BIX]

Meidän poika on quote]


Pysyn edelleen mielipiteessäni...eikä muuten ollut provoa..sori.

Ja mitä lapsiraukkaan tulee..on hyvin sosiaalinen vajaa 8kk tyttö..ei vierasta..4kk ikäisenä oli kausi jolloin vierasti..

nää asiat on mielipidepohjaisia..ja se mitä eroahdistukseen tulee,niin en halua todellakaan että minun lapseni saa kamalan paniikkikohtauksen jos jätän sen vaikkapa pariksi tunniksi hoitoon jonkin tärkeä menon takia..esim tuo lääkäri..

se miten muut lapsiaan kasvattavat ja antavat hoitoon on minulle se ja sama..jokainen tyylillään..mut ei pidä alkaa moralisoida muiden kasvattamista tai toimia lasten hoidon suhteen...paha paha...

Mikään.....ei....ole ärsyttävämpää...kuin....pisteet...turhan....takia.....

Annan teille hengähdystauon ennen seuraavaa riipaisevaa lausahdusta..

 

[hoh hoi]

Eroahdistus ei liity mitenkään hoitoon jättämisiin, toisille se tulee ja toisille ei.

Kyllä se joillakin liittyy, tai ainakin uskoisin niin. Moni tuntemani lapsi, joka ei ollut esim ennen hoitoon menemistä koskaan erossa vanhemmistaan paria tuntia pidempään märisivät paljon hoidossa ja äiti itki kans ku meidän Ville Valtteri 5v on nyt siellä hoidossa ei se pärjäää..Pakko lopettaa työt.
Taas aika moni lapsi joka oli ollut jo hoidossa enemmän ennen hoitoon ( tarhaan ) menemistä, sopeutui paljon paremmin, eikä kiukuttelu ollut läheskään tuon tasoista. En yleistä että läheskään kaikilla, mutta aika isolla osalla tuttavapiiristäni meni näin.

Miten 5-vuotias Ville-Valtteri liittyy vauvan yöhoitoon oi sinä lukutaidoton järjen jättiläinen?

 

[Madicken04]

Niin vauvoistahan nyt oli puhe? Siis vauvoille toisille se eroahdistus tulee todella voimakkaana siinä kuin vierastaminenkin. Sitten eri asia isompien lapsien ahdistukset. Ja siis on ihan normaalia että lapsi itkee kun aloittaa päivähoidon.

Totta kait on normaalia ja ei ole epänormaalia jos ei itkekkään. Sanoinkin tai tarkoitin että jos lapsi olisi ollut edes joskus aina esim mummillaan yötä ei huuto olisi niin kauheaa, kun on aina tottunut olemaan vain äitin ja isin kanssa joka paikassa. En edelleenkään sano että kaikilla, mun tuttavapiirissäni vaan näin on.

Öh, siis kai nyt jotain vaihtoehtoja on silläkin että lapsi joko laitetaan muutaman kuukauden iässä yökylään sosiaalistumaan tai pidetään sitten kotona äidin ja isin viekussa 24/7 siihen asti kunnes 5v aloittaa päiväkodin?

Oikeastaan en ole vielä ymmärtänyt tuota yökyläilyn merkitystä sosiaalistumisessa muutenkaan. Meillä lapset 4v ja ihan kohta 3v eivätkä ole yökylässä olleet koskaan. Vuodenvaihteessa olivat yhden yön kotona hoitajan kanssa ja nyt kesällä alkaa noita hoitaja kotiin-öitä tulemaan jotain 5-8kpl/kk. Silti vaikka eivät yökylässä ole olleetkaan, ovat päivisin olleet jonkin verran vieraiden hoidossa aika pienestä asti ja ihan kivasti sujui päivähoidon aloitus 1,5v ja 1v10kk iässä. Ja samaa kokemusta kyllä on suurella osalla kaveripiiriämme (ts. lapset ei yökylässä mutta sopeutuneet hyvin päiväkotiin).

 

[vieras]

Eroahdistuksen kesto on yksilöllistä. Se saattaa kestää puolen vuoden iästä kahden vuoden ikään, ja yleensä se ajoittuu 7-9 kk iästä puolitoistavuotiaaksi, kertoo vauvaperhetyöntekijä, perheterapeutti Miika Tervo.

Pienet vauvat on biologisesti koodattu niin, että yksin jääminen ei ole suotuisaa. Siksi vauvat reagoivat siihen itkulla kutsuakseen hoitajansa takaisin.

7-9 kk iässä lapsi alkaa oivaltaa, että hän on oma erillinen yksilö ja että hänellä on oma kokemusmaailmansa ja äidillä tai isällä omansa. Lapsi alkaa vaatia ymmärrystäomalle kokemukselleen, eli pelkkä hoiva ei enää riitä. Läheinen hoitaja ymmärtää lapsen sisäistä kokemusta paremmin kuin vieras, ja lapsi tietää tämän. Lapsi saattaa protestoida rajusti erotilanteissa, eikä hän enää suostu vieraaseen hoitajaan. Silloin puhutaan eroahdistuksesta.

Miten sen tunnistaa?
Ehkä selvin merkki eroahdistustilanteesta on lapsen protestointi vanhemman kadotessa näkyvistä. Ensin protestointi voi olla vihamielestä, kovaäänistä itkua. Jos se ei auta, suuttumusta seuraa suruvaihe. Silloin lapsi saattaa nyyhkyttää yksinään eikä suostu ottamaan lohdutusta vieraalta. Hän ei myöskään halua syödä eikä nuku hyvin. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta yhteinen tekijä on, että lopulta lapsi alistuu ja vetäytyy itseensä.
Jos erokokemus pitkittyy, lapsi saattaa kytkeä kiintymyskytkennän pois päältä: hän ei reagoi vanhemman tuloon eikä ota katsekontaktia. Lapsi on silloin kehittänyt suojamekanismin, jonka avulla hänen on helpompi selvitä ahdistuksesta. Usein tällainen "kiltteys" ja rauhallisuus tulkitaan aikuisen taholta positiiviseksi, koska lapsi on hoitajalleen helpompi. Lapsen sisäinen kokemus saattaa kuitenkin vastata suurta stressitilaa, ja erokokemuksen toistuessa ja pitkittyessä, lapsi saattaa masentua.

Lapsi saattaa olla myös tavallista itkuisempi ja ärtyisämpi päivisin ja yöt voivat muuttua levottomiksi, kun lapsi käsittelee päivällä kokemiaan asioita unissaan. Koska hän ei vielä pysty sanallisesti purkamaan kokemuksiaan, hän saattaa kokea unet erityisen voimakkaasti.
Vierastaminen on yleensä olennainen osa eroahdistusta. Vierastaminen on tärkeä kehityksellinen vaihe. Se, miten lapsen vierastamiseen suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten kehitys etenee. On tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteensa ja että siihen vastataan. Lapsen pitää saada tuntea, että häntä ymmärretään ja lohdutetaan.

Aina ei ole mahdollista hoitaa tilannetta lapsentahtisesti. Joskus vanhempien on palattava töihin ja jätettävä lapsi hoitoon kesken pahimman eroahdistusajan. - Silloin on tärkeää, että vanhempi suhtautuu luottavaisesti hoitajaan ja hoitopaikkaan. Jos vanhempi on epävarma, pelokas tai vihainen, lapsi aistii sen ja silloin hänen on vaikeampi luottaa vieraaseen hoitajaan. Lapset ovat erilaisia siinä, miten he suhtautuvat uusiin asioihin. Vanhemman kyky lukea lapsensa viestejä on erityisen tärkeää, jotta lapsi voi "analysoida" kokemuksensa ja antaa sille riittävän merkityksen ja tulkinnan. Koska kiintymysjärjestelmä on kehittynyt lasta hoitavan ihmisen kanssa, vieraan syli ei lohduta niin hyvin kuin tutun.

Lasta ei voi eikä pidäkään loputtomasti suojella ahdistukselta ja pettymyksiltä, mutta eroahdistusta voi kuitenkin helpottaa. Esimerkiksi erohetkiä ei kannata tahallaan pitkittää. Yksittäinen eroahdistustilanne voi kestää 10 sekuntia tai koko päivän.

Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja mitä tutummat ja lapselle turvallisemmat hoitajat, sitä helpompi lapsen on sopeutua eroon.

Jääkö vauvalle traumoja? Vauvalle voi jäädä traumoja, mutta tähän on erittäin vaikea vastata mitään kovin yksiselitteistä. 10 kk vanha on aivan eri tilanteessa kehityksessään kuin puolitoistavuotias mennessään päivähoitoon. Jos päiväkodissa ei ole mahdolista saada yhtä pysyvää hoitajaa. jonka syliin voi hakeutua aina kun pelottaa, lapsen sisäinen järkytys voi olla suurikin.

Miten sitten me 1970-luvulla syntyneet olemme selvinneet - meidäthän vieroitettiin rinnasta parikuisina ja vietiin saman tien päiväkotiin? - Voin vain spekuloida, miten 1970-luvun sosiaalipoliittisten linjausten seuraukset vaikuttivat varhaiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta lasten kehitykseen. Periaatteessa voisi ajatella, että vauvat joutuivat itsenäistymään liian aikaisin ja sellainen voi aiheuttaa ongelmia tunteiden ilmaisussa. On myös spekulaatioita ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden, päihdeongelmien, väkivaltaisuuden ja erilaisten riippuvuuksien yhteydestä varhaisiin kokemuksiin, Tervo toteaa.
Onneksi Tervo näkee valoa tunnelin päässä: vaikka elämän ensimmäiset vuodet ovat hyvin merkittäviä perusturvallisuutemme ja itsetuntemuksemme kannalta, elämässä on kuitenkin monia korjaavien kokemusten paikkoja tai kriisitilanteita, jolloin kehityksen suunta saattaa muuttua. Esimerkiksi murrosikää kuvataan usein termillä "toinen mahdollisuus".

Turvallisessa kiintymyssuhteessa on normaalia, että lapsi reagoi erotilanteisiin näkyvästi, eli hän uskaltaa protestoida. Toisin sanoen, jos lapsesi uskaltaa meuhkata sinulle, teillä on mitä luultavimmin hyvä suhde.

Näin helpotat eroahdistusta:
Eroahdistusta tuskin voi poistaa, mutta on ratkaisevaa, miten vanhempi toimii ja suhtautuu siihen.

Ennakoi. Vauvojen ja pienten lasten mielenterveyden kannalta keskeinen tekijä on arkipäivän ennustettavuus. Jo vastasyntyneelle pitää kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Tee pehmeä lasku päiväkotiin. Jätä lapsi aluksi vain lyhyeksi aikaa hoitoon, jolloin lapsi oppii, että tulet takaisin.

Kerro lapsen kuullen hoitajalle lapsesta ja siitä kuinka lasta hoidetaan. On hyvä varata riittävästi aikaa lämmittelyyn uuden hoitajan kanssa, ennen kuin vanhempi lähtee pois.

Omat tavarat, lelut, tutulta tuoksuva rätti tai valokuva vanhemmasta auttavat lasta muistamaan vanhempansa ja tuovat helpotusta ahdistukseen.
Pyydä hoitajaa kertomaan lapselle vanhemmasta ja siitä missä vanhempi on

Lapsella on hyvä olla vain yksi omahoitaja, jolloin lapsi tietää, kuka on hänen turvansa

Sanoita lapsen tunnetta eli kerro lapselle, että hän tuli vihaiseksi tai surulliseksi. Lisää vielä, että enää ei ole mitään hätää. Lapsen reaktiota ei saa mitätöidä, eikä ole hyödyllistä yrittää sivuuttaa sitä esim. kiinnittämällä huomio johonkin toiseen asiaan.

Älä venytä eroa lapsesta, jos ei ole pakko.

(KaksPlus 01/2007)

 

[vieras]

Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan.

 

[m]

Meidän poika on ollut kaksi kertaa yökylässä mummilla.
Ekalla kerralla oli 6kk ja toisella juuri 9kk.
Molemmat kerrat menivät hienosti. Poika ei ollut milläskään, äidillä ja isällä oli luonnollisestikin ikävä, mikä on ihan normaalia. Olen samaa mieltä, että tekee lapselle ihan hyvää olla välillä muidenkin hoidossa. Mutta jokainen toimii kuitenkin omalla tavallaan, jos ei halua viedä lastaan hoitoon, pitää soveltaa menot niin, ettei sellaiseen tule tarvetta.

Miten se tekee vauvalle hyvää?

Pysyn edelleen mielipiteessäni...eikä muuten ollut provoa..sori.

Ja mitä lapsiraukkaan tulee..on hyvin sosiaalinen vajaa 8kk tyttö..ei vierasta..4kk ikäisenä oli kausi jolloin vierasti..

nää asiat on mielipidepohjaisia..ja se mitä eroahdistukseen tulee,niin en halua todellakaan että minun lapseni saa kamalan paniikkikohtauksen jos jätän sen vaikkapa pariksi tunniksi hoitoon jonkin tärkeä menon takia..esim tuo lääkäri..

se miten muut lapsiaan kasvattavat ja antavat hoitoon on minulle se ja sama..jokainen tyylillään..mut ei pidä alkaa moralisoida muiden kasvattamista tai toimia lasten hoidon suhteen...paha paha...

täysi peesi! mä en o ikinä ymmärtänyt ihmisiä kun tekee lapsia niin jättävät oman elämän toissijalle, meidän neiti on niin sosiaalinen , reipas, kiltti , iloinen ja maailman helpoin lapsi =) ollut mummilla ja vaarilla hoidossa ihan vauvasta saakka yön yli kun meillä vanhemmilla on ollut menoja, nyt tyttö on 1 v 7kk. varsinkin iltaisin on mummilla viikolla n. kaksi kertaa hoidossa kun itse töissä ja mies iltakoulussa, kaikki kasvattaa tahoillaan, mutta annetaan kaikkien olla hyviä äitejä lapsilleen,

meidän neiti haluaa mennä mummille ja jää vaan vilkuttamaan perään <3
hyvässä turvassa siellä =)

 

[mammalomalainen]

AP:lle - jos sulla on tosiaan meno, jonka vuoksi on pakko viedä hoitoon, niin älä turhaan pode siitä huonoa omaa tuntoa. Olet järjestänyt lapsellesi tutun, hyvän ja luotettavan hoitajan, kaikki menee varmasti hyvin.

Vierastamisesta ja eroahdistuksesta: Ne ovat vauvojen normaaleja kehitysvaiheita eivätkä liity mitenkään siihen onko "totutettu" vieraisiin.

Minulle on ihan sama kuka vie vauvansa hoitoon milloin ja mistä syystä, mutta itse en veisi alle yksivuotiasta yön yli -hoitoon ellei olisi pakko. En edes mummolaan. Läheistä suhdetta isovanhempiin ja muihin läheisiin voi edistää muutenkin.

Omat lapseni eivät ole olleet yöhoidossa koskaan, esikoinen 5v, kuopus 8,5kk. Esikoinen on erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Oli kotihoidossa kolmevuotiaaksi asti, mutta sopeutui päivähoitoon hetkessä. On kaikkien pihan lasten kaveri, ei pelkää ihmisiä ja menisi mielellään yökylään nyt jollekin kaverilleen.

Minusta on kamalaa, että kaikki itsenäistyminen pitäisi tapahtua niin varhain. Pikkuvauvan pitää osata nukkua yksin ja olla erossa vanhemmistaan. Isommat lapset monilla tulevat ja menevät miten sattuu, eivätkä vanhemmat viitsi katsoa viisivuotiaiden perään enää. Kymmenenvuotiaat hilluvat jo yöt kaupungilla. Sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta minusta kamalaa - kymmenenvuotiaskin on vielä todella pieni.

 

[vieras]

meijän poika oli ekaa kertaa yöhoidossa 5.5kk vanhana. olin ihan viettämässä vappua.... no sen jälkeen oli hoidossassa 6½kk vanhana 3yötä mummolassa, koska meijän kämpässä lillu vettä niin paljon (vesivahinko) että ois hukkunu sinne... mä oon varmaan tosi huono äiti kun en antanu jäädä sen opettelemaan uimista! ... sen jälkeen tais olla 8kk ku oli kaverin polttarit, joita olin järjestämässä... nyt on 2½vuotias ja lähtee mielellään yökylään, nyt on mummolassa parhaillaan, eilen antoi suukon suoraan suulle ja sano heippa äiti. on harvemmin yökylässä ku kerran kuussa, joskus perättäisin viikonloppusin, koska on molempien suvun ensimmäinen lapsen lapsi ja molemmilta puolilt haluu yöksi ottaa. mun vanhemmat vuorotöissä, joten lapsi menee silloin sinne ku heille sopii, ois väärin kieltää sinne menemästä, koska seuraava mahdollisuus näkemiseen saattaa olla 2kk:den päästä. lapsi on erittäin sosiaalinen, lähtee mielellään, kukaan ei pakota!

 

[m]

Lisäänpä vielä: esikoinen oli vasta kahden kuukauden ikäinen ollessaan ekaa kertaa yöhoidossa ja se oli mun mielestä jo silloin ihan liian ajoissa. Harmittaa vieläkin että moiseen suostuin.

aattele mitä traumoja sille on voinut jäädä, herää nyt hyvä ihminen todellisuuteen. Silloin minä olin pieni ei ollut mitään äitiyslomia vaan lapset vietiin jo 4 kk iässä hoitoon ja suomessa on tosi pitkä äitiysloma ja hoitovapaa, joten herätkää nyt hyvät ihmiset tähän päivään!

 

[vieras]

Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan.

Tämä on aivan tuulesta temmattu nyrkkisääntö.

 

[leijona76]

Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan.

Tämä on aivan tuulesta temmattu nyrkkisääntö.

Ei muuten ole vaan ammattilaisten ohje. Mutta mitäänhän ei haluta uskoa jos se ei ole sen mukaan mitä itse on mieltä.
Mulla on 1v yökylässä ollut eka kerran, silti on sosiaalinen ja rohkea lapsi joka ei protestoi vieraita ihmisiä. En vaan näe syytä miksi jo vauva pitäs lykätä yökylään.

 

[vieras]

Lisäänpä vielä: esikoinen oli vasta kahden kuukauden ikäinen ollessaan ekaa kertaa yöhoidossa ja se oli mun mielestä jo silloin ihan liian ajoissa. Harmittaa vieläkin että moiseen suostuin.

aattele mitä traumoja sille on voinut jäädä, herää nyt hyvä ihminen todellisuuteen. Silloin minä olin pieni ei ollut mitään äitiyslomia vaan lapset vietiin jo 4 kk iässä hoitoon ja suomessa on tosi pitkä äitiysloma ja hoitovapaa, joten herätkää nyt hyvät ihmiset tähän päivään!

Miten sitten me 1970-luvulla syntyneet olemme selvinneet - meidäthän vieroitettiin rinnasta parikuisina ja vietiin saman tien päiväkotiin?

- Voin vain spekuloida, miten 1970-luvun sosiaalipoliittisten linjausten seuraukset vaikuttivat varhaiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta lasten kehitykseen.

Periaatteessa voisi ajatella, että vauvat joutuivat itsenäistymään liian aikaisin ja sellainen voi aiheuttaa ongelmia tunteiden ilmaisussa.

On myös spekulaatioita ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden, päihdeongelmien, väkivaltaisuuden ja erilaisten riippuvuuksien yhteydestä varhaisiin kokemuksiin, Tervo toteaa.

Onneksi Tervo näkee valoa tunnelin päässä: vaikka elämän ensimmäiset vuodet ovat hyvin merkittäviä perusturvallisuutemme ja itsetuntemuksemme kannalta, elämässä on kuitenkin monia korjaavien kokemusten paikkoja tai kriisitilanteita, jolloin kehityksen suunta saattaa muuttua. Esimerkiksi murrosikää kuvataan usein termillä "toinen mahdollisuus".

 

[Brunette73]

Kyllä se lapsi pärjää, äidin napanuora on yleensä niin piukassa että se siinä itkettää.

Samaa mieltä. Useimmiten tuo hoitoon vieminen on ongelma itse äidille kuin lapselle. Äidit kokevat itsensä niin korvaamattomiksi ja tahtovat nähdä lastensa itkevän perään, kun voisivat olla jo menossa.

Itse en noin pientä tahtoisi viedä yöhoitoon muualle, mutta jos olisi pakko, niin sittenhän se olisi vietävä.

 

[Kippuravarvas]

Samaa mieltä. Useimmiten tuo hoitoon vieminen on ongelma itse äidille kuin lapselle. Äidit kokevat itsensä niin korvaamattomiksi ja tahtovat nähdä lastensa itkevän perään, kun voisivat olla jo menossa.

Itse en noin pientä tahtoisi viedä yöhoitoon muualle, mutta jos olisi pakko, niin sittenhän se olisi vietävä.

Äidithän on korvaamattomia