9v poika liian kiinni äidissä

["Appelsiini"]

Meillä on 9v poika joka on jotenkin liian kiinni minussa, ja jotenkin välillä alkaa itseä jo ahdistamaan. Poika ei lähde yökyläilemään kuin vain väkipakolla, koska hänellä tulee minua ikävä. Nykyään on iltaisin vaikea nukahtaa omaan huoneeseen, koska haluaisi että tulen häntä silittämään. Poika on ollut aina aika ujo ja arka uusissa asioissa ja uusien ihmisten seurassa, ja pienempänä kerhoihin ja hoitoon jäämiset ovat olleet yhtä käteen takertumista. Joskus saattaa vieläkin esim lääkärissä ottaa kädestä kiinni, vaikka olisi ihan normitarkastus. Nykyään on alkanut tulemaan öisin meidän vanhempien väliin nukkumaan, vaikka aikaisemmin on nukkunut yöt kuin tukki. Jos lähden ystävien kanssa (harvoin) istumaan iltaa , poika saattaa soitella perään, ei saa unta kun äiti ei ole kotona jne.

Tiedän että olen ollut aina täällä kotona enempi "läsnä" kuin mieheni. Touhunnut lasten kans ja antanut aikaa. Mieheni on semmoinen että sata rautaa tulessa, koko ajan on jotain ja vaikka olisi päivälläkin kotona, hän ei vain jotenkin ole läsnä lapsien arjessa. Minkä huomaa jo siitä, että kun lapset puhuvat isälleen, hän ei välttämättä kuuntele eikä vastaa. On monesti ärtynyt työpäivän jälkeen, väsynyt ja napisee milloin mistäkin. Lapsia ottaa aika harvoin syliin omasta aloitteestaan. Tästä olen joutunut napisemaan aika paljon. Miehen aika menee hyvin paljon kaikkeen muuhun kotiaskareisiin pihalla, kuin lapsien kanssa touhuamiseen, ja olen sen huomannut että lapset hakevat sen isänkin huomion sitten minulta. Välillä tuntuu että kädet ei itsellä riitä.

Kavereita pojalla on ja koulussa menee hyvin. Itseäni ahdistaa suunnattomasti kun pojan kaverit sekä meidän ystävien tenavat mielellään lähtevät yökyläilemään, ovat kavereilla ja mummoloissa yötä, ja meillä tämä on aina yhtä hankalaa. Saman tien kun suljemme yöapaikan oven, alkaa itku ja soittelu perään. Ollaan pojalle kyllä puhuttu hyvissä ajoin yökyläilystä, mutta tuntuu että joka kerta on vain pahempi. Lapset harvoin ovat kyllä yökylässä, noin 1 kerran/2kk. Mietin suuresti miten poika pystyy osallistumaan syksyn yökouluun tämän ikävöinnin takia.

Olisi mukava kuulla teiltä muilta vastaavia juttuja. Tämä on asia mikä itseä mietityttää kovasti.. Missä iässä lapsien pitäisi alkaa irtaantumaan vanhemmistaan? ja milloin pitäis huolestua? ja tiedän tiedän, kaikki kasvaa ja kehittyy erivauhtia, mutta jotenkin toivon saavani teiltä idiksiä, miten poikaa pystyis vähän skarppaamaan. Kiitos!

 

[Vieras äiti]

Meillä on kohta 8v (tokalle menijä siis) tyttö, joka on myös "kiinni vanhemmissa", yökyläillyt ainoastaan mummolassa (2-3x vuodessa, ihan hyvällä menestyksellä), nukkuu meidän vanhempien makuuhuoneessa, varmistelee, että ollaanhan kotona senkin jälkeen kun nukahtaa.
Ei uskalla olla yksin kotona päivälläkään. Meillä myös lääkäri/ hammaslääkäri/ parturi tms. reissut haastavia...kädestäpitoa ja paljon tukea vaatii...
Kaveri ja kouluasiat kunnossa. Lievää "erityisyyttä" tytössä on. Ei diagnoosia.
Mä vaan uskon, että aika auttaa...ehkä joskus......paljon on menty eteenpäin .

 

["Kata81"]

Oletteko kuulleet erityisherkkydestä? On aika uusi käsite,mutta itselleni oli helpotus lukea näin aikuisiällä tästä...ja nyt huomaan yhdestä lapsestanikin, että hänellä on näitä piirteitä.

 

[kikiik]

Suomessa kasvatuskulttuuriin kuuluu itsenäistää lapset hyvin varhain. Se, mikä tällä on "normaalia" ei välttämättä ole sitä muussa kulttuurissa. Ajattelisin, että vielä tuon ikäiselle voi olla hyvä antaa edetä omaan tahtiin asioissa tietenkin niissä kannustaen, muttei pakottaen. Teen opetustyötä ja yhdeksänvuotias on kuitenkin vielä oikeasti aika pieni.

Itseäni on lapsena pakkoreipastettu ja pakkoitsenäistetty ja olen joutunut kohtaamaan ne vaikeat asiat nyt uudestaan omien lasteni synnyttyä. Olisin kaivannut paljon enemmän tukea ja turvaa vanhemmiltani, kuin mitä he antoivat. Tuntuu, että Suomessa kaikkien lasten pitäisi olla samasta muotista valettuja, ja jos eivät ole, niin heti pitäisi jotain diagnoosia olla hakemassa papereihin.

Tämä siis ihan maallikon näkökulmasta, ei ammattilaisen.

 

[vierass]

Itse en kyllä laittaisi lasta yökylään väkipakolla. Tuntuu pahalta ajatellakin sellaista.

 

["jaa-a"]

Itse oli 4-vuotiaana ekaa kertaa yökylässä ja menin omasta halustani. Esikoinen oli 8-vuotias, kun tutustui yökyläilyyn, oli mummilassa heti kerralla viikon, 800 km päässä kotoa, mutta oli itse valmis ja halukas juttuun. Hän tarvitsi kaikki 8 vuotta rauhassa kotona oli sitten valmis. Viisivuotiaaksi asti hän oli erittäin kiinni molemmissa vanhemmissaan, mutta nyt on reipas koululainen. Mä tekisin niin, että juttelisin lapsen kanssa. Mikä jännittää? Miksi äiti on niin tärkeä, ettei voi päästää yhtään irti? Sitten kun TIEDÄT syyn voi ratkaisukin löytyä helpommin. Aikuinen voi olla ihan pihalla niistä syistä, jotka lapselle ovat ylitsepääsemättömiä. Ja muista, että joskus lapsen syyt voivat pakottaa aikuisen muuttamaan käytäntöjään.

 

[maa aam]

Pidä lähellä niin reipastuu kun on valmis.

Minusta tuon ikäisen ei tarvitse olla vielä kovin itsenäinen. Me täällä Suomessa itsenäistämme lapsiamme hyvin varhain, miksi?

Minusta oikea tapa on antaa läheisyyttä ja turvaa niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee. Kun lapsi saa omaan tahtiinsa rohkaistua ja itsenäistyä, se on todellista itsenäisyyttä ja kantaa pitkälle.

 

[leijona76]

Oletko ap lapsen kanssa asiasta jutellut? Että miksi hän tuntee jotta äidin pitäisi olla niin lähellä kotonakin. Se ei oo ihme että 9v ei vielä välttämättä yökyläile. Omani on 6v ja saanut aina tarvitsemansa määrän läheisyyttä minulta, oli jo vauvana kovin kiinni. Nykyään menee yökyläänkin halutessaan, ei pakolla. Lääkärissä haluaa olla vieressä muttei välttämättä pidä kädestä jne..Hän on oma luonteensa ja persoonsa kuten aloittajankin lapsi. Minusta 9v voi lempeästi ohjata jo hieman pois sieltä äidin helmoista ja kohti sitä että olla voi niinkin jotta äiti ei aina ole siinä vierellä.

 

["appelsiini"]

Kiitos fiksuista vastauksistanne, mukava lukea näitä, kun heti ei aleta syyllistämään. Itse olen myös ammatiltani kasvattaja, ja tiedän että jokainen lapsi kehittyy ja kasvaa eri tahtia. Meidän lähipiirissä, lapset on juurikin itsenäistetty hyvin aikaisin, lapset ovat hyvin paljon yksin kotona vanhempien töiden takia, ja monellakin tuttavalla omat menot vievät erittäin paljon aikaa siitä kallis arvoisesta perheen yhteisestä ajasta. nämä ystävä perheen muksut ovat aivan pienestä lähtien tottuneet siihen, että paljon ollaan yksin, vanhemmat ovat paljon poissa kotoa, ja yökyläilyä on runsaasti, leluilla ja tavaroilla korvataan sitten sitä poissaoloa. Meillä taas lapset ovat koko ajan menossa mukana, ja hoitohommia tarvitaan aika harvoin.
Maalaisjärjellä tiedän että aika auttaa asiaan, mutta olen mielessäni ajatellut alkaako nämä tuttavaperheet pitämään lastani outona, kun on niin herkkä kaikelle? tiedän että asiasta on varmastikkin puhuttu, ja alkaako kaverit kiusaamaan?

Kiitos teidän fiksuista vastauksista, piristi päivää

 

["tytti"]

Mulla on ollut tuossa vähän alle 10-vuotiaana sellainen kausi, etten olisi halunnut päästää äitiä hetkeksikään silmistäni pois.
Se liityi ihan suoraan äidin menettämisen pelkoon, eli pelkäsin, että hänelle tapahtuu jotain pahaa esim. onnettomuus, jää auton alle ja kuolee yms.
En kertonut pekoistani kuitenkaan äidille. Ne menivät itsekseen ohi ja joskus 12-vuotiaana niitä ei enää ollut.
Oma poikani myös oli samanlainen takertuja ja tuli aina yöllä viereen. Annoin tulla. Mentiin myös niin, että jos poika ei halunnut jäädä yksin kotiin, en jättänyt häntä. Peruin oman menon, jos se ei ollut välttämätön.
Hänellä myös meni vaihe ohi joskus yli 10-vuotiaana eikä enää tullut yöllä viereenkään.
Nyt on oikein positiivinen ja ihana 14-vuotias.
Mä oon sitä mieltä, et anna sitä läheisyyttä nyt, kun sulla on viimeiset hetket antaa sitä. Ei ne teininä enää viereen änkää ja teilläki se ikä on jo lähellä!
En myöskään pakottaisi missään nimessä yökylään häntä. Voi olla, että se yökoulukin jää häneltä väliin. Oman poikani luokalla oli alakoulussa poika, joka ei osallistunut yökouluun, koska ei suostunut jäämään mihinkään yökylään.

 

[Terttu-Kyllikki]

Pojat on äidinpoikia. <3

 

[leijona76]

Pojat on äidinpoikia. <3

On ne. Nytkin mun äidinpoika on yökylässä :heart: