M
"Morkkis"
Vieras
4-vuotias sai järkyttävän uhmakohtauksen kun olisi illalla pitänyt tulla sisälle. Holtittomaksi riehumiseksi oli meno juuri yltymässä ulkona, lapsi oli väsynyt ja töni pikkuveljeään, joten komensin aika reippaasti lapset sisälle. Poika suuttui ja puri kaikilla voimillaan minua käteen, niin lujaa että vaikka paita oli välissä niin nyt kädessä komeilee iso mustelma jonka reunoilta nahkat lähteneet ja veri tihkui. Sattui niin p****leesti enkä tiennyt miten saisin pojan leuat irti käsivarrestani joten nipistin häntä itse kädestä siihen asti kunnes hellitti otteensa. Nyt illalla poika valitti että käteen koskee (no niin omaanikin...), mitään jälkeä pojalle ei näyttänyt kyllä jäävän.
Hirveä morkkis vaivaa, vaan miten sitä olisi osannut toimia tuossakin tilanteessa oikein? Tilanne oli nopea ja kipu melkoinen, joten en oikein kyennyt ajattelemaan selkeästi. Jälkeenpäin kyllä juteltiin asiasta.
Poika on muutenkin hirveän aggressiivinen, ja usein on vaikea pysyä rauhallisena tai keksiä keinoja rakentavasti kasvattaa kun lapsi riehuu menemään. Väkivaltaa en siis itse ole käyttänyt kuin tässä tilanteessa, mutta usein vain tuntuu keinot loppuvan kun lapsi satuttaa erityisesti veljeään, eikä mitkään jäähyt tms. aiheuta muuta kuin lisää kierroksia. Surullinen ja pettynyt olen niin poikaani kuin itseenikin.
Hirveä morkkis vaivaa, vaan miten sitä olisi osannut toimia tuossakin tilanteessa oikein? Tilanne oli nopea ja kipu melkoinen, joten en oikein kyennyt ajattelemaan selkeästi. Jälkeenpäin kyllä juteltiin asiasta.
Poika on muutenkin hirveän aggressiivinen, ja usein on vaikea pysyä rauhallisena tai keksiä keinoja rakentavasti kasvattaa kun lapsi riehuu menemään. Väkivaltaa en siis itse ole käyttänyt kuin tässä tilanteessa, mutta usein vain tuntuu keinot loppuvan kun lapsi satuttaa erityisesti veljeään, eikä mitkään jäähyt tms. aiheuta muuta kuin lisää kierroksia. Surullinen ja pettynyt olen niin poikaani kuin itseenikin.