Aamuäree ja muut emetofoobikot! Kuinka pärjäätte nyt kun..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Jonna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"Jonna"

Vieras
joka paikassa jauhataan tuosta jylläävästä noro epidemiasta??

Miten ylipäänsä käsittelette koko asiaa?
Mä oon niin ahdistunut ja voin myös pahoin jatkuvasti ja kärsin vatsanväänteistä ja jokaikinen kerta oon varma, että nyt oksennan ja nyt mulle iski se vatsatauti jne. :( Oon ihan poikki tän helvetin fobian kanssa! Oon käynyt terapiassa ja syön myös pientä annosta cipralexia ahdistukseen, mutta ei ne auta. Tai luulin jo, että oon "parantunut" tästä, mutta kun tuo uutisointi ja hysterisointi taas alkoi, niin....

En jaksa enään pelätä. Mulla menee elämä ihan hukkaan.
 
Vetämällä henkeä ja rauhoittumalla.

Mä olen siinä vaiheessa että kykenen elämään ilman jatkuvaa paniikkia ja pelkoa.
Olen siis 'oppinut', ja ihan niillä terapiassa oppimillani keinoilla hallitsen fobiaani.
Ei pelko kerralla hallintaan tullut, se vaati aikaa.

Kerrot että et jaksa enää pelätä- älä pelkää! Ota itseäsi 'niskasta kiinni' ja pyri järkevään ajatteluun asian kanssa.
Mä pidän huolta käsienpesusta kuten olen aina tehnyt, mutta se riittää. Viikon päästä lähden harjoittelujaksolle akuuttiosastolle, jossa ainakin tällä hetkellä on puolet huoneista eristyshuoneita noron vuoksi.
Taitaa olla mun viimeinen koetinkiveni. Tällä hetkellä asia siis enää ällöttää, ei enää vie yöunia ja aiheuta paniikkikohtauksia.
 
Kauankohan menee ennen kuin epidemia on ohi...?
Mulla tulee näitää pahoinvointikohtauksia ja pelkään aivan älyttömästi. Yöt menee väkisin valvoessa, koska en halua herätä pahoinvointiin ym.. Ihan älytöntä ja sairasta touhua.
 
Mä en nyt käy missään vauvakerhoissa ym, en halua saada sitä noroa, muuten yritän elää ihan normaalisti, mutta nuo avoimet päiväkodit ja hoplopit jätän nyt rauhaan. Käsien pesua ja näin.
 
Täällä kans yks emetofoobikko. Ahdistaa aivan älyttömästi noi jutut noroepidemiasta, niistä jauhetaan joka puolella enkä saa öisin oikein nukuttuakaan. Pesen käsiäni ja ovenkahvoja ym. ihan hulluna ja kuvittelen jatkuvasti oireita. Joka talvi varsinkin alkaa tää ahdistus, koska silloin vatsatauteja on enemmän liikkeellä mut tänä talvena se noro on kuulemma "pahempi", joten ahdistuskin on pahempi.
 
Olen jo kuusikymppinen emeto ja kun en ole oksentanut kuuteenkymmeneen vuoteen /siis viimeisen
kerran kuusivuotiaana, niin on tullut tuota turvallisuudentunnetta, että jospa se ei nytkään iskisi tuo
virus...Voi tietenkin käydä niinkin, että vielä "herään karuun todellisuuteen"!!!
Varon kyllä tehokkaasti ihmisjoukkoja ja huolehdin siitä, että en kaupassakäynnin jälkeen koskettele
suuta, silmiä, nenää (siis mitään kasvojen aluetta) ennenkuin olen huolellisesti kotona pessyt kädet!
Lapset ovat jo aikusia, joten lasten välityksellä ei tauti enää tule! Lastenlasten hoidosta ja kyläilystä
kieltäydyn silloin, jos ovat sairaina! (Mieluuummmin olen huono isoäiti kuin sairastun!) Niin se vaan on!
 
Huonosti pärjätään täälläkin, ahdistaa liikkua paikoissa joissa on paljon ihmisiä. Ei pysty millään syömään mitään raakana.

Saanko kysyä sulta Aamuäree että millasia ne sun terapiassa oppimat keinot on? Niistä voi olla meille muillekin hyötyä.
 
Täälläkin yksi emetofoobikko ja yllättävää kyllä olen nyt selvinnyt ilman suuria ahdistuksia - toistaiseksi. En tiedä voiko johtua siitä, että mulla on nyt elämässä esim. uusi työ ja olen aloittanut uudelleen liikunnan harrastamisen jne. eli mulla ei ole enää niin paljon "aikaa" miettiä tuleeko tauti vai ei. Kyllä mulla edelleenkin sydän hypähtää kurkkuun, jos lapsi sanoo, että "vatsaan sattuu", mutta esim. FB:n vatsatautipäivitykset ei aiheuta enää niin suurta paniikkia kuin vaikkapa viime talvena.

Kaikkein eniten kammoan sitä tilannetta, että vatsatauti alkaa lapsilla yöllä, jolloin en pysty kontrolloimaan ja vahtimaan sitä oksentamista. Molemmat lapset jo kuitenkin sen verran isoja (5v ja 7v), että pystyvöt jo aika hyvin hereillä ollessaan hoitamaan oksentamiset ämpäriin jne. niin sitä sotkua ei tule niin paljon.

Mutta katsotaan nyt miten kauan tämä mun rauhallisuus jatkuu...
 

Yhteistyössä