Aamulla koulureitillä nähtyä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ohhoh.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ompa pahan kuuloista... Voi kun tietäisitte miltä lapsesta tuntuu, kun se rakas äiti tai isä tuolla tavalla puhuu. Ette varmasti sanoisi enää koskaan pahasti... :/
 
Läpätilääpättelin sulle, räyhäsin sulle, vapaapudotus. En AP:lle. Mutta mun maailmaan nyt ei kuulu lapselle kiroileminen tai vähätteleminen - sulla nyt ei näyttänyt olevan siihen mitään rakentavaa sanomista? Mut anna tulla vaan, kyl mä kestän ja tuonkin perusteella luen itseni paremmaksi äidiksi - en huuda, kiroile tai vähättele lapsiani vaikka pinna menis kuin. Muista mittareista ei ole puhuttu, mittaile mittareines mitä haluat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄLÄHDYS;25687302:
Niin juuri, ku et pysty puolustelemaan itseäsi tai tekojasi. I rest my case.

No joo, provosoidutaan sitten jos noin kovasti yrität :D

Miten tää aihe muhun liittyy? Miksi mä kiroilisin lapselle? Miten sä sait keskustelun sun tuomitsevasta asenteesta muuttumaan mun huonosti äitiydeksi? Aika perinteinen naisen logiikka, jos ei ole kivittämässä heti toista kuuluu automaattisesti syytettyyn porukkaan. Mustavalkoista ajattelua, häpeisit :whistle:
 
.... häpeän .... kun en kiroile lapsilleni ... häpeän totisesti. Itse totesit että lapsille kiroileminen ja huutaminen ja vähättely kuuluu ihan normielämään, ja AP:n ja monien muiden kauhistelu on todellisuuden kaunistelemista. Mene takaisin tuonne omaan ensimmäiseen vastaukseesi ja katso sieltä miksi aihe liitty suhun.
 
Olen huomannut joskus samaa, äidit kiroilevat ja haukkuvat lapsiaan kaupassa, lenkillä, leikkikentillä, jaa-a, jokapuolella! Miksi ihmeessä niitä jälkeläisiä tehdään jos ei niitä sitten "jakseta"?
 
Täydellisessä maailmassa täydellisen äidin ei koskaan tarvitsisi korottaa ääntään, koska täydelliset lapset käyttäytyisivät täydellisesti.

Mutta maailma se ei vaan ole täydellinen, ihmisiä ne äiditkin on. Joskus menee hermo ja se on elämää, turha se on ulkopuolisen lähteä siitä hernettä nenäänsä vetämään tai asiasta mitään tietämättä, sitä päivittelemään.

Näin on!
 
Minä sanon tuolle meidän 3v:lle joskus äkäisesti, en kylläkään kiroa. Mutta minun mielestäni silloin pitää myös äitinä osata pyytää anteeksi. Ainakin minä sanon, että anteeksi, kun äiti kivahti. Ja selitän syyn sille. Näin lapsikin oppii, että äitilläkin on rajat ja tunteet, mutta osaa se ainakin pyytää anteeksi.
 
Minä heräsin kerran kesällä siihen kun lapsi huutaa äidilleen ulkoa, että joku poika löi häntä. Äiti vastaa tähän näin; " Sano sille s*aatanan kakaralle, että sanoo äidilleen että opettaa kakaralleen tapoja tai v*ttu mä tuun ja hakkaan sen v*tun huoran"
 
Melkein yhtä kauhistunut olen suvaitsevaisuudesta ap:n kertomaa tapausta kohtaan, kuon itse tapauksesta.
Ei ole ihme, jos lapset voi nykyisin pahoin :(
Mä en ole ikinä sanonut kellekään läheiselle tuolla tavoin, vähätellyt.
Enkä ymmärrä palstalogiikkaa, että jos ei tuohon tyyliin puhu, niin sitten ei ikinä vois sanoa, ettei nyt vaan jaksa kuunnella.
 

Yhteistyössä