Abortin tehneitä?

[vakkari]

Tää asia vaivaa mua niin kovasti! En ois ikinä uskonut joutuvani aborttia edes harkitsemaan, mutta nyt sitten oon kuin oonkin tässä tilanteessa...

Miten siitä selviää? Kerroitteko kenellekään? Tunteeko se pieni kipua?

Hitto mulla on hirveä olo jo pelkästä ajatuksesta, mutta kun tiedän että en jaksaisi millään kolmen vaippaikäisen yh:na!!!

Auttakaa kiltit mua. Kertokaa kokemuksianne. Ja sanokaa kadunko loppuelämäni, jos näöin ristiriitaisissa tunteissa aborttiin päädyn?

 

[vieras]

Selvinny hyvin.Ei ollut muuta vaihtoehtoa.En kertonut kellekään.En ajatellut alkion kipua,en pystynyt/halunnut.Luultavasti kadun vaikka tiedän tehneeni oikean ratkaisun.

 

[ap]

Auttakaa nyt joku................................

 

[ap]

Selvinny hyvin.Ei ollut muuta vaihtoehtoa.En kertonut kellekään.En ajatellut alkion kipua,en pystynyt/halunnut.Luultavasti kadun vaikka tiedän tehneeni oikean ratkaisun.

Kiitos sulle! Millä viikoilla olit, jos saan kysyä? Itelle selvis nimittäin melko myöhäsessä vaiheessa tää raskaus.

 

[vieras]

6+2,lääkkeillä keskeytettiin.Fyysisesti helppo homma.

 

[ap]

6+2,lääkkeillä keskeytettiin.Fyysisesti helppo homma.

Itellä ollu keskeytynyt km samoilla viikoilla.. Mut mulla ei lääkkeellinen silloin sujunut yhtä hyvin, vaan monen päivän kipuilujen jälkeen löytyi kohtutulehdus ja olin todella heikossa kunnossa pitkään

Nyt ajattelinkin ihan sen takia kaavintaa kysyä... On tää vaan niin hirveää! Ja tällä kertaa on viikkoja kuitenkin se 8 jo, eikä vielä edes aikaa ole keskeytykseen tullut

 

[vieras]

Mullaki on ollut keskeytynyt keskenmeno aiemmin,9rv kokoinen oli.Kaavittiin ja sain sen jälkeen kohtutulehduksen.Nyt en uskaltanut kaavintaa edes miettiä.Kipuja ei ollut yhtään,ihan parilla buranalla meni koko juttu.

 

[ap]

Mullaki on ollut keskeytynyt keskenmeno aiemmin,9rv kokoinen oli.Kaavittiin ja sain sen jälkeen kohtutulehduksen.Nyt en uskaltanut kaavintaa edes miettiä.Kipuja ei ollut yhtään,ihan parilla buranalla meni koko juttu.

Meillä on sit mennyt ihan päinvastoin.. Eli puolensa molemmissa. Pahoittelut sulle molemmista! Varmasti rankkaa!

Täytyy nyt kattoa miten tekee... Paras ois kun luonto hoitais, vaikka se julmalta kjuulostaakin. Eli tulis km niin ei joutuisi itse tekemään näin vaikeaa päätöstä!

 

[toinen vakkari]

Tää asia vaivaa mua niin kovasti! En ois ikinä uskonut joutuvani aborttia edes harkitsemaan, mutta nyt sitten oon kuin oonkin tässä tilanteessa...

Miten siitä selviää? Kerroitteko kenellekään? Tunteeko se pieni kipua?

Hitto mulla on hirveä olo jo pelkästä ajatuksesta, mutta kun tiedän että en jaksaisi millään kolmen vaippaikäisen yh:na!!!

Auttakaa kiltit mua. Kertokaa kokemuksianne. Ja sanokaa kadunko loppuelämäni, jos näöin ristiriitaisissa tunteissa aborttiin päädyn?

Huomenta!

Täällä on yksi kokemus. Niin minäkin ajattelin että enhän minä voi joutua noin suuren päätöksen eteen, mutta niin se elämä koettelee. Sen sanon että päätös on vaikea, ja siihen katumukseen ei osaa vastata kukaan. Itsellä katumus nostaa päätään vähän välillä, mutta asian kanssa on pakko elää.
Mieti todella tarkkaan päätöstäsi, varaa aika perheneuvolaan jos haluat jonkun luotettavan kanssa puhua. Ei kukaan voi päättä asiaa sinun puolestasi vaan sinun tarvii se itse tehdä. Toivotan sinulle paljon voimia ja ison halauksen!!!

 

[harmaa]

Mä en oo katunu aborttia koska tiesin/tiedän et se oli oikee päätös. En olis jaksanu siinä elämän tilanteessa.

 

[pipipää]

Raskaudenkeskeytys rv 7.Olin todella nuori enkä millään tavalla kykenevä huolehtimaan lapsesta.Lääkkeellinen keskeytys ja oli tosi kivulias.
Ystävällä tehtiin kaavinta nukutukseen humautettuna.Hänellä tosi oli keskenmeno rv 9.

 

[Ei katumusta.]

Minä en ole ratkaisuamme katunut. Meillä keskeytys tehtiin hyvin alussa, viikkoja oli 4+?/alle 5. Eihän siellä kohdussa edes näkynyt vasta kuin ruskuaispussi, ei vielä tietoa, olisiko sinne joskus oikeaa elämää tullut. Minä tulin raskaaksi huolimatta siitä, että imetin ja söin minipillereitä. Ja kun edellisen lapsen syntymästäkään ei kovin kauaa ollut kulunut, ei seksielämä kovin vilkasta ollut.. Heti kun tajusin menkkojen olevan myöhässä tein testin ja samantien kun tuloksen näin sanoin miehelle, että en halua lasta. Mies oli samaa mieltä. Yhden illan asiaa mietimme ja emme vaan löytänyt ilonaihetta (toisin kun jo syntyneestä, kovasti toivotusta lapsesta) raskaudesta. Niinpä heti seuraavana päivänä soitin tk:een ja prosessi alkoi. Lääkkeellinen keskeytys ja kaikki oli ohi kolmessa päivässä. Vuotoa tuli tavallisten kuukautisten verran. Ei juuri ollenkaan kipua. Kertaakaan en ole katunut, enkä jäänyt miettimään, että mitä jos. Tiedämme varmasti että teimme meille parhaan mahdollisen ratkaisun. Kerroin omalle äidilleni ja parille hyvälle ystävälle. Kukaan ei ole meille sanonut suoraan mitään negatiivista, vaan ovat olleet sitä mieltä, että jokainen tietää itse parhaiten mihin voimavarat riittää ja tekee omat ratkaisunsa sen perusteella. Mutta sitähän ei voi koskaan tietää, mitä ihmiset itsekseen ovat miettineet.

Minulle raskauden keskeytys (etenkin hyvin aikaisessa vaiheessa) ei ole mitenkään "tunteellinen asia", lähinnä minulle kyse on hoitotoimenpiteestä, enkä ajattele sitä murhana tms. Vasta sen jälkeen kun sikiöllä olisi mahdollisuus jäädä eloon on mielestäni kyseessä "vakavampi asia".

Ap, sinä vaikutat siltä, että jos keskeytyksen teet, tulet sitä katumaan, joten mieti todella tarkkaan. Tsemppiä isojen ajatusten keskellä!

 

[perhoinen84]

Tunnustan nyt mustana että viikko sitten jouduin valitettavasti tuohon tilanteeseen.
Tällä hetkellä ei kaduta yhtään,koska tilannetta ajatellen ratkaisu oli aivan paras.Totta kai se jollain tavalla kummitelee ,mutta nyt piti ajatella järjellä eikä tunteilla :ashamed: :ashamed:

 

[vartooja]

Tunnustan nyt mustana että viikko sitten jouduin valitettavasti tuohon tilanteeseen.
Tällä hetkellä ei kaduta yhtään,koska tilannetta ajatellen ratkaisu oli aivan paras.Totta kai se jollain tavalla kummitelee ,mutta nyt piti ajatella järjellä eikä tunteilla :ashamed: :ashamed:

:hug: :hug:

 

[perhoinen84]

Tunnustan nyt mustana että viikko sitten jouduin valitettavasti tuohon tilanteeseen.
Tällä hetkellä ei kaduta yhtään,koska tilannetta ajatellen ratkaisu oli aivan paras.Totta kai se jollain tavalla kummitelee ,mutta nyt piti ajatella järjellä eikä tunteilla :ashamed: :ashamed:

:hug: :hug:

:flower: Kiitos.. =)

 

[ap]

Tunnustan nyt mustana että viikko sitten jouduin valitettavasti tuohon tilanteeseen.
Tällä hetkellä ei kaduta yhtään,koska tilannetta ajatellen ratkaisu oli aivan paras.Totta kai se jollain tavalla kummitelee ,mutta nyt piti ajatella järjellä eikä tunteilla :ashamed: :ashamed:

:hug: :hug:

:flower: Kiitos.. =)

Voimia ja kiitos kaikille asiallisista vastauksista! =)

Kyl mun täytyy viel harkita ja tarkkaan... Tuntuu jo nyt niin pahalta, et en tiedä kykenenkö siihen

 

[taivaassa se on]

Mulle tehtiin abortti viikoilla 12! Olin silloin ihan kakara, just täyttäny 15 vuotta, luulin että voisin hoitaa pienen lapsen itekseni, mutta sitten todellisuus iski.. Lääkärit sanoi että raskaus olis mulle hengen vaarallinen, niin kypsymättömiä paikat vielä siinä iässä... Ja kipu oli aika kova, mutta sektioon verrattuna ei mitään! Halusin vielä ruoskia itseäni niin paljon tapahtuneesta, että en halunnut edes kipulääkkeitä, mutta siltikin ne antoivat kun olin nukutettu... Samana päivänä pääsin kotiin kun kaavinta tehtiin. Pari vuotta itkin vauvan perään, mutta nyt olen tajunnut jo tilanteen, en olisi tässä jos olisin päättänyt pitää vauvan..

 

[perhoinen84]

Mulle tehtiin abortti viikoilla 12! Olin silloin ihan kakara, just täyttäny 15 vuotta, luulin että voisin hoitaa pienen lapsen itekseni, mutta sitten todellisuus iski.. Lääkärit sanoi että raskaus olis mulle hengen vaarallinen, niin kypsymättömiä paikat vielä siinä iässä... Ja kipu oli aika kova, mutta sektioon verrattuna ei mitään! Halusin vielä ruoskia itseäni niin paljon tapahtuneesta, että en halunnut edes kipulääkkeitä, mutta siltikin ne antoivat kun olin nukutettu... Samana päivänä pääsin kotiin kun kaavinta tehtiin. Pari vuotta itkin vauvan perään, mutta nyt olen tajunnut jo tilanteen, en olisi tässä jos olisin päättänyt pitää vauvan..

Elämässä täytyy välillä tehdä rankkojakin valintoja jotka ei aina tunnu hyvälle.

 

[vieras]

Mulle tehtiin abortti viikoilla 12! Olin silloin ihan kakara, just täyttäny 15 vuotta, luulin että voisin hoitaa pienen lapsen itekseni, mutta sitten todellisuus iski.. Lääkärit sanoi että raskaus olis mulle hengen vaarallinen, niin kypsymättömiä paikat vielä siinä iässä... Ja kipu oli aika kova, mutta sektioon verrattuna ei mitään! Halusin vielä ruoskia itseäni niin paljon tapahtuneesta, että en halunnut edes kipulääkkeitä, mutta siltikin ne antoivat kun olin nukutettu... Samana päivänä pääsin kotiin kun kaavinta tehtiin. Pari vuotta itkin vauvan perään, mutta nyt olen tajunnut jo tilanteen, en olisi tässä jos olisin päättänyt pitää vauvan..

Elämässä täytyy välillä tehdä rankkojakin valintoja jotka ei aina tunnu hyvälle.

näin se on mitä perhoinen84 sanoi, valitettavasti. ap:lle voimia.

 

[perhoinen84]

Tää asia vaivaa mua niin kovasti! En ois ikinä uskonut joutuvani aborttia edes harkitsemaan, mutta nyt sitten oon kuin oonkin tässä tilanteessa...

Miten siitä selviää? Kerroitteko kenellekään? Tunteeko se pieni kipua?

Hitto mulla on hirveä olo jo pelkästä ajatuksesta, mutta kun tiedän että en jaksaisi millään kolmen vaippaikäisen yh:na!!!

Auttakaa kiltit mua. Kertokaa kokemuksianne. Ja sanokaa kadunko loppuelämäni, jos näöin ristiriitaisissa tunteissa aborttiin päädyn?

Pakko tähän vielä lisätä,että mulla oli ihan sama tilanne kuin sulla..olisin ollut kolmen lapsen yh! Paljon painin päätöksen kanssa ja viikon ajan mietin ja pohdin ja sitten se järki astui kuvaan.Kannattaa soittaa lääkäriin ja mennä juttelemaan jonkun kanssa,se helpottaa.voimia kovasti.Ratkaisu paras minkä ikinä teetkin :hug:

 

[:( :(]

En ole tehnyt, mutta edessä on jos olen nyt raskaana.

Synnytyksestä 2kk ja meillä meni kortsu puhki. Itsellä siis nyt 2 alle 2vuotiasta lasta, enkä todellakaan jaksais 3:n alle 3vuotiaan kanssa. Varsinkaan nyt kun on talonrakennukset ja kaikki. Mä en sitä henkisesti kestäis, olla päivät ja illat lapsien kanssa kun mies painaa raksalla ja rakentaa taloa jonka jälkeen käy vaan kotona nukkumassa.

Olkaan van ilkeitä jos tahdotte, tahdon kuitenkin ajatella omaa pariuhteeni toimivuutta ja jo olemassa olevan 2 lapsen hoitamisen jaksamista. En halua että väsyneenä huutaisin jokaiselle mikä liikkuu.

 

[taivaassa se on]

Mulle tehtiin abortti viikoilla 12! Olin silloin ihan kakara, just täyttäny 15 vuotta, luulin että voisin hoitaa pienen lapsen itekseni, mutta sitten todellisuus iski.. Lääkärit sanoi että raskaus olis mulle hengen vaarallinen, niin kypsymättömiä paikat vielä siinä iässä... Ja kipu oli aika kova, mutta sektioon verrattuna ei mitään! Halusin vielä ruoskia itseäni niin paljon tapahtuneesta, että en halunnut edes kipulääkkeitä, mutta siltikin ne antoivat kun olin nukutettu... Samana päivänä pääsin kotiin kun kaavinta tehtiin. Pari vuotta itkin vauvan perään, mutta nyt olen tajunnut jo tilanteen, en olisi tässä jos olisin päättänyt pitää vauvan..

Elämässä täytyy välillä tehdä rankkojakin valintoja jotka ei aina tunnu hyvälle.

näin se on mitä perhoinen84 sanoi, valitettavasti. ap:lle voimia.

Niinhän se on.. Mutta kun miettii, niin just toi mun abortti ohjas mun elämää niinkun ohjas, sain mieheni ja rakkaan yhteisen lapsemme ja yhteisen kodin.. Joskus pitää olla itsekäs, vaikka se joskus tarkottaisikin aborttia! Ap:lle voimia, tee niinkuin parhaaksi näet, mieti omaa jaksamistasi...

 

[ap]

Perhoiselle ja muillekin voimia ja haleja!

Mulle tuli jo aika maanantaille keskeytykseen

Ite mietin kans noita kahta jo olemassaolevaa (9kk ja 2,5v.) ja tuntuu, että ois väärin heitäkin kohtaan uusi vauva. Ovat niin pieniä ja nyt jo välillä äitin hermoja koetellaan tässä arjen pyörityksessä! Jos oiskin se kunnollinen mies tässä arjessa mukana, sais vauva tulla ilomielin... Mut yksin en tuu jaksamaan. Pelottaa vaan kuinka hirveästi tulen itteäni syyttämään ja katumaan. Mutta pakko mikä pakko! Olin kuopusta oottaessakin niin tiukoilla kun ilman masennuslääkkeitä piti pärjätä, mulla kun tuli jo ekasta synn.jälk.masennus..

Vielä kysyisin teiltä joilla kokemusta on, kertooko ne siellä sairaalassa toimenpiteestä ja onko heillä ensinnäkään aikaa kuunnella/vastata kysymyksiin?

 

[perhoinen84]

Perhoiselle ja muillekin voimia ja haleja!

Mulle tuli jo aika maanantaille keskeytykseen

Ite mietin kans noita kahta jo olemassaolevaa (9kk ja 2,5v.) ja tuntuu, että ois väärin heitäkin kohtaan uusi vauva. Ovat niin pieniä ja nyt jo välillä äitin hermoja koetellaan tässä arjen pyörityksessä! Jos oiskin se kunnollinen mies tässä arjessa mukana, sais vauva tulla ilomielin... Mut yksin en tuu jaksamaan. Pelottaa vaan kuinka hirveästi tulen itteäni syyttämään ja katumaan. Mutta pakko mikä pakko! Olin kuopusta oottaessakin niin tiukoilla kun ilman masennuslääkkeitä piti pärjätä, mulla kun tuli jo ekasta synn.jälk.masennus..

Vielä kysyisin teiltä joilla kokemusta on, kertooko ne siellä sairaalassa toimenpiteestä ja onko heillä ensinnäkään aikaa kuunnella/vastata kysymyksiin?

Sun kanssa käydään koko homma tarkasti läpi ja keskustellaan.He toitovat että ymmärrät mitä on edessä.Mulle ainakin kätilöt olivat äärettömän ihania.OIkein kovasti vielä voimia ja hyvin se menee :hug:

 

[pirjo]

hei. meille olisi tullut nelonen putkeen ja sitä en olisi kestänyt, kolmannen jälkeen iski synnytysmasennus. lääkkeellisesti keskeytettiin rv 7+ ja ei ollut kivuliasta, oikeastaan kun vaan menkkakipua.
en ole katunut koska olisi voinut käydä huonosti jos lapsen olisimme pitänyt.
vain mies ja paras ystäväni tietää asiasta.