Abortista 8 vuotta ja syyllisyys alkanut kalvaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ja kova syyllisyys onkin. Olin 14 eli ei mitään rahkeita äidiksi ja päätös ja abortti oli ainoastaan helpotus. etsin tuolloin netistä juttuja abortista, propagandakuvia jne joilla koitin "kiusata" itseäni mutta järjellä ajatellen se oli paras päätös. nyt 8 vuoden jälkeen olen alkanut tuntea surua ja syyllisyyttä teostani..vaikka järki sanoo toista niin tunteet toista.
tiedän että osa sanoo että tämä on minulle ihan oikein. ehkä onkin mutta olin kyllä niin lapsi ja hukassa elämässäni etten edes tajunnut kaikkia seurauksia...
 
Olet aikuistunut ja ajatusmaailma on muuttunut. Päätös on silti tehty sillä tiedolla ja taidolla, joka sinulla oli 14-vuotiaana, eikä kyllä syyllisyyteen mielestäni ole syytä. Käy tunteet nyt läpi, itke ja mieti taas järjellä asiaa uudestaan ja uudestaan. Ehkäpä tuolloin et käsitellyt asiaa? Yleensä ikävät asiat on pakko käsitellä- ennemmin tai myöhemmin!
 
Oliko sinulla mahdollisuus molempiin ratkaisuihin? Saitko käsitellä asian kunnolla silloin? Myös ennen operaatiota ja sen jälkeen? Oletko sittemmin saanut lapsia? Oletko miettinyt miksi juuri nyt alkanut kalvaa se asia, tapahtunut jotain.. ?

Itseäni ei ole alkanut kalvaa ainakaan vielä, vaikka periaatteessa samoista syistä kuin sinä sen teinkin. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus pitääkkin lapsi (tarkoitan ettei kukaan painostanut aborttiin) ja siis itse tein päätöksen. Ehkä siksi minua ei se haittaakkaan, kun omien valintojen kanssa on vain elettävä.

Kuulostaa siltä kuin et olisi oikein tajunnut mitä teet, ja tajuat sen nyt eri tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en edes tiedä mitä höpötän;26410339:
Oliko sinulla mahdollisuus molempiin ratkaisuihin? Saitko käsitellä asian kunnolla silloin? Myös ennen operaatiota ja sen jälkeen? Oletko sittemmin saanut lapsia? Oletko miettinyt miksi juuri nyt alkanut kalvaa se asia, tapahtunut jotain.. ?

Itseäni ei ole alkanut kalvaa ainakaan vielä, vaikka periaatteessa samoista syistä kuin sinä sen teinkin. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus pitääkkin lapsi (tarkoitan ettei kukaan painostanut aborttiin) ja siis itse tein päätöksen. Ehkä siksi minua ei se haittaakkaan, kun omien valintojen kanssa on vain elettävä.

Kuulostaa siltä kuin et olisi oikein tajunnut mitä teet, ja tajuat sen nyt eri tavalla.

periaatteessa joo, käytännössä ei. miehen äiti painosti aborttiin, omani oli kuollut ja isäkään ei huolehtinut meistä lapsista eli tilanne oli tosi hankala jo valmiiksi. sisarukseni asuivat sijaisperheessä jne. en ole käsitellyt koskaan. tai luulin käsitelleeni kun olen ajatellut sen olleen vaan helpotus. tiedän että elämä olisi ollut minulle, miehelle ja lapselle aivan kammottavan vaikeaa, järjellä ajatellen. mutta silti, nyt olen alkanut miettimään että miltä se näyttäisi, minkä ikäinen, olen pahoillani että tapoin oman lapseni, siis lapsen puolesta jne vaikka koskaan ennen en ole todellakaan ajatellut mitään tällaista. käyn nykyään terapiassa ihan muista syistä ja monien muidenkin asioiden tunteet on nyt alkaneet ryöpytä pintaan. johtuu varmaan siitä. Tuntuu vaan että muserrun tämän syyllisyyden alle ja pahinta varmaan se että koen ansaitsevani tämän.
 
[QUOTE="a p";26410396]periaatteessa joo, käytännössä ei. miehen äiti painosti aborttiin, omani oli kuollut ja isäkään ei huolehtinut meistä lapsista eli tilanne oli tosi hankala jo valmiiksi. sisarukseni asuivat sijaisperheessä jne. en ole käsitellyt koskaan. tai luulin käsitelleeni kun olen ajatellut sen olleen vaan helpotus. tiedän että elämä olisi ollut minulle, miehelle ja lapselle aivan kammottavan vaikeaa, järjellä ajatellen. mutta silti, nyt olen alkanut miettimään että miltä se näyttäisi, minkä ikäinen, olen pahoillani että tapoin oman lapseni, siis lapsen puolesta jne vaikka koskaan ennen en ole todellakaan ajatellut mitään tällaista. käyn nykyään terapiassa ihan muista syistä ja monien muidenkin asioiden tunteet on nyt alkaneet ryöpytä pintaan. johtuu varmaan siitä. Tuntuu vaan että muserrun tämän syyllisyyden alle ja pahinta varmaan se että koen ansaitsevani tämän.[/QUOTE]

olen saanut 2 lasta tuon jälkeen.
 
Ihan oikein teit silloin aikoinaan. Ota asia puheeksi terapiassa, kaikki liittyy kaikkeen eikä sitä alkuperäistäkään asiaa saada loppuun ennenkuin tämä on käsitelty.
 

Yhteistyössä