Meillä hoidoilla saatu vauva ja nyt olen alkanut haikailemaan toista lasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Miimis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Miimis"

Vieras
Yritysaika, tutkimukset ja hoidot olivat jotain aivan järkyttävää aikaa. Raskausaikana iski totaalinen väsymys ja olo "ei enää ikinä lapsettomuushoitoihin". Tähän asti olen ollut todella onnellinen vauvasta ja ajatellut etten voisi ikinä edes toivoa enempää lapsia vaan oli tarpeeksi iso onni saada tämä lapsi.

Vauva on nyt 8 kk ja kun katselen ensimmäisiä valokuvia, viikkaan pieneksi jääneitä vaatteita varastoon tai näen jossain perheitä missä useampi pieni lapsi on alkanut mieleen nousta ajatus kuinka ihanaa olisi jos saisi vielä kokea raskausajan, synnytyksen ja pikkuvauva ajan sekä olisihan se mukavaa kun sisaruksilla olisi (hyvässä ja pahassa) seuraa toisistaan. Lähiaikoina ei olla miehen kanssa keskusteltu aiheesta mutta hän stressasi ja uupui vielä minua enemmän hoidoista ja oli sitä mieltä ettei ikinä enää.

Onko jollain muilla ollut tällaisia tunteita/ ajatuksia? Toisaalta olen ikionnellinen ja järki sanoo että ei pidä olla "liian ahne" kun nyt jo kävi näin hyvä tuuri, että lapsen saimme niin miksi pitäisi toivoa vielä toista. Jotenkin vain hämmentää tämä pieni vauvakuume mikä on minua valtaamassa :)
 
Elämässä voi tulla ylläreitä. Mulla on tuttava joka kävi monta hoitoa ja istutusta läpi. Neljäs kerta vasta onnistui ja lapsi syntyi.

sitten varmaan ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen kun olivat sängyssä; luomusti raskaana...

Tsemppiä!
 
Sisko sai ekan vuosien hoitojen jälkeen, seuraavaan meni pari vuotta ja kolmatta ei tullu hoidoillakaan. Kaskas kun se kolmas tuli luomuna kakkosen ollessa 6v...Ja eihän se vauvakuumetta minnekään vie että lapsi on hoitojen tulos. Mikään ihme että sellanenkin äiti haikailee toista lasta.
 
No meillä olis kyllä varsinainen ihme luomuraskaus. Menkat alkoivat kun vauva oli 3 kk ja sama vanha rytmi jatkui 3 viikkoa runsasta vuotoa HYVÄLLÄ tuurilla kaksi viikkoa vuodotonta aikaa yleensä reilu viikko. Miehen siittiöissä elviä niin vähän että inseminaatiossa onnistumisprosentti jo niidentakia pelkästään kuulemma 2-3% luokkaa joten ei edes kokeiltu kuin kerran.
 
Meillä selittämätön lapsettomuus takana ja yksi ivf-hoidoilla saatu vauva, jolla vielä diagnosoimaton sairaus. Tutkittu on vaikka mitä, mutta ei ole selvyyttää saatu. Onneksi ei enää (ainakaan tällä hetkellä) jokapäiväiseen elämään vaikuta, mutta en kyllä uutta raskausta uskalla ajatella.
 
Täällä samanlaisia fiiliksiä, esikko on nyt vuoden ja toisesta lapsesta on haaveiltu jonkin verran. Meillä miehen puolella ongelmaa ja luomutärppiin on hyvin pienet mahdollisuudet. Ajatus hoitoihin paluusta tuntuu jotenkin isolta kynnykseltä ja välillä sitä miettii, että olisiko helpompi vaan jäädä kolmihenkiseksi perheeksi.

mutta toisaalta kun miettii kuinka ihanaa on kun on veli johon tukeutua jos tulee paha paikka, haluaisin myös omalle lapselle tästäkin syystä siskon tai veljen. Silloin ne hoidot ei tuntuneet pahalta vaikka ICSI käytiinkin läpi, mutta nyt Se vaan tuntuu jotenkin vaikealta että pitäisi uudestaan lähteä ja hoitokerta läpi punktioineen kaikkineen.

ehkä sitä ensi kesänä, luomusti saa tulla jos on tullakseen, eipä me olla ehkäisyjä käytetty.
 

Yhteistyössä