[QUOTE="vieras";23472392]Abortin ja ei-toivottujen raskauksien käytännön seuraukset ovat täysin epärelevantteja jos puhutaan abortin eettisyydestä. Vain sillä on merkitystä, että milloin ihmiselämä alkaa. Muutenhan voisimme käyttää tätä samaa argumenttia puolustamaan sitä, että kaikki vanhukset pitäisi tappaa - ja varmaan myös ne Intian katulapset, koska se poistaisi kurjuutta ja kärsimystä. Mutta koska olemme päättäneet, että vanhukset ja katulapset ovat ihmiselämää, tällainen ehdotus olisi useimpien mielestä moraaliton ja absurdi.[/QUOTE]
Kyllä abortin eettisyyden pohdintaan liittyy hyvin voimakkaasti mietintä siitä mikä näiden potentiaalisesti syntyvien lasten kohtalo olisi. Esimerkkejä on tuhansia lapsista jotka elävät kurjuudessa koska vanhemmilla ei ole kykyä tai halua tarjota heille henkistä eikä taloudellista turvaa. Suomessa tämä ei tällä hetkellä kärjisty näkyminä katulapsista, mutta mihin mentäisiin jos tuhansia lapsia enemmän vuodessa syntyisi ei-toivottuina ja joutuisivat systeemin rattaisiin.
Tällähän hetkelläkin maailmaan saatetaan tässä auvoisessa hyvinvointivaltiossa ei-toivottuja lapsia jotka huostaanotetaan joko suoraan synnäriltä tai hyvinkin pieninä. Lapset pääsevät hyvällä tuurilla sijaisperheeseen jossa saavat olla pidempään, huonolla tuurilla homma menee aivan toisin. Mistä sijaisperheet näille tuhansille uusille tapauksille, vaikka heitä tulisi vain 200 vuodessa niin silti? Mistä tukiverkostot niille jotka yksin pakotettaisiin lapsi saamaan vailla koulutusta ja kumppania, kykyä ottaa vastuuta edes itsestään?
Eettisyyttä on miettiä myös sitä miten se yhteiskunnassa vaikuttaisi jos aborttioikeutta rajattaisiin radikaalisti. Vai paljonko sinä olisit valmis vuodessa maksamaan lisää siitä hyvästä että moni ei-toivottu ja ei-haluttu lapsi saisi syntyä lastensuojelun piiriin?
Kyllä abortin eettisyyden pohdintaan liittyy hyvin voimakkaasti mietintä siitä mikä näiden potentiaalisesti syntyvien lasten kohtalo olisi. Esimerkkejä on tuhansia lapsista jotka elävät kurjuudessa koska vanhemmilla ei ole kykyä tai halua tarjota heille henkistä eikä taloudellista turvaa. Suomessa tämä ei tällä hetkellä kärjisty näkyminä katulapsista, mutta mihin mentäisiin jos tuhansia lapsia enemmän vuodessa syntyisi ei-toivottuina ja joutuisivat systeemin rattaisiin.
Tällähän hetkelläkin maailmaan saatetaan tässä auvoisessa hyvinvointivaltiossa ei-toivottuja lapsia jotka huostaanotetaan joko suoraan synnäriltä tai hyvinkin pieninä. Lapset pääsevät hyvällä tuurilla sijaisperheeseen jossa saavat olla pidempään, huonolla tuurilla homma menee aivan toisin. Mistä sijaisperheet näille tuhansille uusille tapauksille, vaikka heitä tulisi vain 200 vuodessa niin silti? Mistä tukiverkostot niille jotka yksin pakotettaisiin lapsi saamaan vailla koulutusta ja kumppania, kykyä ottaa vastuuta edes itsestään?
Eettisyyttä on miettiä myös sitä miten se yhteiskunnassa vaikuttaisi jos aborttioikeutta rajattaisiin radikaalisti. Vai paljonko sinä olisit valmis vuodessa maksamaan lisää siitä hyvästä että moni ei-toivottu ja ei-haluttu lapsi saisi syntyä lastensuojelun piiriin?