Abortti vai ei?

["aloittaja"]

Tilanne tämä:
-Olen ehkäisystä huolimatta raskaana.
-Kotiäiti, jolla kaksi lasta 1v ja 3v.
-Aviomies, joka on kaikki päivät ja useimmat illatkin töissä. Varmaan työnarkomaani.
-Olen masentunut.
-Olen ihan lopussa kotona olemiseen lasten kanssa. Haen töitä, mutta en ole saanut.
-Ajatus, että joutuisin olemaan lasten kanssa kotona ainakin seuraavat 1,5 vuotta on masentava.
-Olen odottanut jo kauan että pääsisin takaisin työelämään.
-Kolmen lapsen kanssa kotona en tulisi ikinä jaksamaan, sillä kahdenkin kanssa on vaikeaa. Esikoinen erityislapsi, mutta toinen on suhteellisen helppo (ainakin vielä).
-Kannan yksin vastuun lapsista ja kodista, mies ei kotona tee mitään tai ole lasten kanssa koskaan. Tunnen itseni yh:ksi.
-Mies ajattelee aina ensisijaisesti itseään. Hän ei ole kiinnostunut perheen kanssa yhteisestä tekemisestä. Ei halua järjestää lapsille koskaan mitään, joka olisi lapsista mukavaa.
-Toistaiseksi emme ole eroamassa. Tätäkin on mietitty.

Vaihtoehdot:
-Abortti
-Esikoisen laittaminen hoitoon, jolloin ehkä jaksaisin sen 1,5 vuotta kotona kahden nuorimman kanssa.

 

["Lila"]

Mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi kuin abortti.

 

["jos"]

olisin yhtään epävarma, niin en menis aborttiin. Itselle on nuorena tehty ja se on asia jonka kanssa on voitava elää. Eli päätöksestä tulee olla täysin varma!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Miltä itsestäsi tuntuu? Sinun on itse jaksettava elämääsi.

 

["vieras"]

sun tapauksessa abortti.
hoida itsesti kuntoon!!

 

[valitettavasti]

Ehkä se abortti vois olla helpoin vaihtoehto, jos mies ei osallistu nytkään. Muuten olisit entistä pahemmassa lirissä

 

[Tönt]

mitä tapahtuu sitten kun et jaksa enää? siis sehän on helppo sanoa ettei jaksa enää mutta kummasti sitä vaan aina löytää sitä jaksamista kun tarvis. jossain vaiheessa voi kuitenkin raja tulla vastaan, millon se tulee ja mitä sitten tapahtuu?

 

["aloittaja"]

Ennen olen ajatellut etten ikinä tekisi aborttia. Se on ollut täysin mahdoton ajatuskin. Nyt en vain tiedä miten tulen jaksamaan kolmen lapsen kanssa, kun mies ei osallistu yhtään ja käytännössä tunnen itseni yh:ksi. Tietenkin, jos esikoinen olisi hoidossa kotona oleminen olisi oletettavasti paljon helpompaa.

Kuvittelin aina perhe-elämän niin erilaiseksi. Ajattelin että miehenikin osallistuu siihen. Olen niin väsynyt ja huono äiti, kun en jaksa itsekään enää aina keksiä lapsille jotain kivaa tekemistä.

 

[endie2]

no haluutsä lasta ?

 

[,,,,,,,,,]

Laita nyt joka tapauksessa esikoinen edes osa aikaiseen päiväkotiin esim. pari päivää per viikko, jos nyt olet jo loppuun palamassa niin saatat palaa loppuun muutenkin ilman tätä raskautta. kuinka lapsillesi sitten käy. kun saat hieman hengähtää niin ajatukset selkenee.. väsyneenä ei pitäisi tehdä mitään ratkaisuja.. pyydä apua sossusta tähän tilanteeseen. jos oikeasti lapsistasi välität ja tilanne on tuo.

 

[vakava sosiaalitapaus]

-Kolmen lapsen kanssa kotona en tulisi ikinä jaksamaan, sillä kahdenkin kanssa on vaikeaa. Esikoinen erityislapsi, mutta toinen on suhteellisen helppo (ainakin vielä).

Kirjotit näin. Minusta tässä on jo syytä miettiä jaksaako kolmen kanssa. Jos tuntuu siltä ettei jaksa, niin sitten päätös tehdään sen mukaan. Miehestä ei tunnu olevan apuja, mutta keskustele asiasta vielä hänenkin kanssaan. Jos sieltä ei ole luvassa lisää apua ja tukea, teet päätöksen yksin sen mukaan, mitä itse jaksat kantaa. Minä ehkä tekisin abortin tilanteessasi.

 

["minä"]

Jos asiaa yhtään epäröit, niin vastaukseni on ei. Saattaisi masentaa sinua entisestään. Laita vanhin hoitoon ja vaikka keskimmäinenkin, hoitoonhan he joutusivat jos töihinkin palaisit. Jaksamista sinulle, kyllä elämä loppujen lopuksi kantaa.

 

[fruyi]

no minä olen sitä mieltä että, jokaisen pitäis kyllä päästä päättämään omasta elämästään. Kaikenlaista sattuu, eikä sille vaan voi mitään. Kyllä suurin osa meistä on selvinnyt aiemmatkin vuosituhannet prosentuaalisest

 

["aloittaja"]

Haluan ehkä joskus kolmannen lapsen, mutta en oikeastaan juuri tähän tilanteeseen.

Mieheni kanssa olen puhunut ja hän haluaa pitää lapsen. Oli sitä mieltä, että jos nyt teen abortin, niin kolmatta lasta ei sitten tule koskaan. Helppo hänen sanoa, kun hänelle siitä kolmannestakaan ei ole mitään vaivaa kun ei nytkään mitään tee. Toki hän voi luvata tukea ja apua, mutta käytännössä ei tule ikinä lupaustaan toteuttamaan.

 

[ohis]

[QUOTE="jos";23191800]olisin yhtään epävarma, niin en menis aborttiin. Itselle on nuorena tehty ja se on asia jonka kanssa on voitava elää. Eli päätöksestä tulee olla täysin varma![/QUOTE]

Lapsen pitäminenkin on asia, jonka kanssa täytyy elää loppu elämä. Ei kannata tuomita toista jollei ole ollut tämän housuissa.

 

[fruyi]

.i nyt ehkä näyttäis että nykyihminen on paljon heikompi, mutta voihan se lapsi elää elämänsä sitten jossain muualla, ja niin käykin, jos sinä vaan et jaksa..

 

[ikuad]

Lapsen pitäminenkin on asia, jonka kanssa täytyy elää loppu elämä. Ei kannata tuomita toista jollei ole ollut tämän housuissa.

mikäs herkkäsielu siellä on liikenteessä, missä välähtivät tuomion valot, en nähnyt tässä viestissä ainakaan, taitaa siellä aborttisalissa tuomion valot välkkyä, onkos oma elämäsi ollut toisen käsissä oikein konkreettisesti eli oletkos ollut aborttia harkitsevan äidin kantaman lapsen housuissa..? Onko jotenkin epäasiallista tällaista kysellä..?

 

[.]

Itse tein abortin samankaltaisessa tilanteessa. Ei ollut vaihtoehtoja. Ja en ole katunut. Tässä on sattunut kaikenlaista ja luojalle kiitos päätöksestäni. Vaikka se olikin elämäni vaikein päätös. Voimia!

 

[hurjaa taas]

Tämä on minusta asia, joka tulee päättää vakaan pohdinnan jälkeen yhteisymmärryksessä miehesi kanssa. Ei tällaiselta palstalta voi tulla kysymään pitääkö lapsen vai ei!
Minusta on ihan vastuutonta kommentoidakaan tällaiseen "kyselyyn" mitään, koska eihän meistä lukijoista kukaan todellisuudessa tiedä yhtään mitään ap: n elämästä ja elämäntilanteesta. Tiedämme vain, mitä hän kirjoittaa, ja sekin kirjoittaminen voi olla masennuksen/ raskaushormonien värittämää.

 

["aloittaja"]

En kyllä tiedä pystykö aborttiin, varsinkin kuin mieheni on sitä vastaan. Kamalalta tuntuisi päättää yksin lapsemme kohtalosta, kun toinen haluaisi lapsen pitää. Tietenkin minäkin mieheni tilanteessa haluaisin pitää lapsen.

Eikä tämä meidän elämä varmaan mitään ihan järkyttävää ole. Itse vain otan raskaana tämän tilanteen ja jaksaminen on koetuksella koko ajan. Tunnen huonoa omaatuotoa, kun koen jatkuvasti olevani huono äiti, kun en jaksa tehdä mitä mielestäni pitäisi.

 

["vieras"]

Toivoisin että voisit keskustella tästä asiallisesti miehesi kanssa. Tietääkö miehesi miten väsynyt olet jo nyt lasten kanssa? Sanoit, että haluaisit ehkä joskus vielä kolmannen lapsen, mutta et nyt. Millaiseen tilanteeseen se kolmas lapsi sitten sopisi? Odotatko että lapsesi kasvavat vai että miehesi muuttuu?

 

[klup]

Sinun pitää asia päättää OMIIN tuntemuksiisi perustuen, ei muiden mielipiteisiin. Miehesi kiristää sinua asialla, josta hän ei ota mitään vastuuta, älä siis kuuntele häntä.
Masentuneeksi äidiksi ei kannata ryhtyä eikä pakkomielteistä kolmannen lapsen fantasiaa ole pakko pitää yllä. Ala elämään itsellesi jos sen aika on nyt.
Abortin katuminen on myytti. Osa tietysti katuu ja he varmaan ovat kovaäänisimpiä. Tutkimusten mukaan kuitenkin harva sitä katuu ja on päätökseensä yleensä tyytyväinen.
Hanki arvoneutraalia ammattiapua päätökseesi, mikäli tarvitset apua ajatustesi selkeyttämiseen. Täällä olet jo kysellyt asiasta useasti, mutta foorumi on tähän huono.

 

[että]

Mieti tarkkaan mitä itse haluat ja kuinka jaksat. Yritä vielä puhua miehesi kanssa kerro että jaksaisit paremmin jos hänkin osallistuisi tai onko sinulla jotain muuta tukiverkkoa että saisit lapsia hoitoon yms. Jos esikoisella on erityistarpeita voisit harkita jotain kerhoa tai jotain ihan lapsenkin kannalta
yleensä seura auttaa myös lapsen kehitystäkin.

 

["aloittaja"]

Olen sanonut miehelleni väsymyksestä useita kertoja, mutta ei tunnu hänelle juuri merkitsevän. Parhaimmillaan on voinut todeta tyyliin "no mä voin yrittää tehdä enemmän" ja sitten mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Hän on saattanut antaa minulle yhden vapaa illan muutaman kerran kuukaudessa ja sitten kuvittelee, että sillä jaksan ikuisesti. Se kolme tuntia silloin tällöin ei kuitenkaan ihan hirveästi auta.

Kolmatta lasta olen ajatellut lähinnä tilanteeseen, kun ensimmäinen menisi kouluun. Saisin sitten ollan pientä koululaista viemässä kouluun sen ensimmäisen vuoden ajan. Tilanne on kyllä hieman ristiriitainen, sillä välillä kyllä mietin sitäkin jaksanko tuon miehen kanssa enää edes jatkaa. Tiedän ettei hän tule muuttumaan, hänestä ei siis koskaan tule hyvää isää lapsillensa Joka on mielestäni todella surullista.

 

[gdgdf]

AP:lle voimia kestää vaikea tilanne!

Sinun pitää asia päättää OMIIN tuntemuksiisi perustuen, ei muiden mielipiteisiin. Miehesi kiristää sinua asialla, josta hän ei ota mitään vastuuta, älä siis kuuntele häntä.
Masentuneeksi äidiksi ei kannata ryhtyä eikä pakkomielteistä kolmannen lapsen fantasiaa ole pakko pitää yllä. Ala elämään itsellesi jos sen aika on nyt.
Abortin katuminen on myytti. Osa tietysti katuu ja he varmaan ovat kovaäänisimpiä. Tutkimusten mukaan kuitenkin harva sitä katuu ja on päätökseensä yleensä tyytyväinen.
Hanki arvoneutraalia ammattiapua päätökseesi, mikäli tarvitset apua ajatustesi selkeyttämiseen. Täällä olet jo kysellyt asiasta useasti, mutta foorumi on tähän huono.

ARVONEUTRAALIA...? VAU! tän sanan pidän mielessä.