M
mitätehdä
Vieras
Pakko avautua nyt tänne kun tilanne on tukala...
Odotan valviran päätöstä raskaudenkeskeytykseen ja viikkoja nyt 13+5.
Lääkärissä sanottiin että koskaan ei ole tullut hylkäävää päätöstä, vaikka meillä ei syynä olekaan sosiaaliset tai muut asiat.
Tilanne on tämä että kokoajan olen syönyt pillereitä ja samaan aikaan joka päivä,huomasin raskauden vasta kun alkoi ilmaantua huonoa oloa,pissalla saa ravata jatkuvasti. menin lääkäriin ja sieltä ultraan ja viikkoja oli jo 12+3 joten lupaa piti hakea valvirasta.
Meille ei pitänyt tulla enää lapsia, meillä on jo kolme joista nuorin noin puolivuotias.
Kahden vaiheilla ollaan edelleen, päätöstä vaan ei saa aikaan.
Oma jaksaminen mietityttää kovasti ja ennenkaikkea jaksaminen monen pinen kanssa kun vasta yksi on koululainen ja talousasiat myös, miten pärjätä rallisesti noin monen kanssa tulevaisuudessa kun sitten olisi kolme tarhaikäistäkin kun joskus töihin palaisi.
Onko kukaan ollut tällasessa tilanteessa? ja nyt kaipaan vain asiallisia kommentteja, en mitään moraalisaarnoja, tää on tarpeeksi hankalaa jo muutenkin kn ei tiedä kumpaan vaaka kallistuu..
toisaalta en tiedä, selviäiskö keskeytyksestäkään järjissään...
Onko kukaan tehnyt keskeytystä näin isoilla viikoilla?
Odotan valviran päätöstä raskaudenkeskeytykseen ja viikkoja nyt 13+5.
Lääkärissä sanottiin että koskaan ei ole tullut hylkäävää päätöstä, vaikka meillä ei syynä olekaan sosiaaliset tai muut asiat.
Tilanne on tämä että kokoajan olen syönyt pillereitä ja samaan aikaan joka päivä,huomasin raskauden vasta kun alkoi ilmaantua huonoa oloa,pissalla saa ravata jatkuvasti. menin lääkäriin ja sieltä ultraan ja viikkoja oli jo 12+3 joten lupaa piti hakea valvirasta.
Meille ei pitänyt tulla enää lapsia, meillä on jo kolme joista nuorin noin puolivuotias.
Kahden vaiheilla ollaan edelleen, päätöstä vaan ei saa aikaan.
Oma jaksaminen mietityttää kovasti ja ennenkaikkea jaksaminen monen pinen kanssa kun vasta yksi on koululainen ja talousasiat myös, miten pärjätä rallisesti noin monen kanssa tulevaisuudessa kun sitten olisi kolme tarhaikäistäkin kun joskus töihin palaisi.
Onko kukaan ollut tällasessa tilanteessa? ja nyt kaipaan vain asiallisia kommentteja, en mitään moraalisaarnoja, tää on tarpeeksi hankalaa jo muutenkin kn ei tiedä kumpaan vaaka kallistuu..
toisaalta en tiedä, selviäiskö keskeytyksestäkään järjissään...
Onko kukaan tehnyt keskeytystä näin isoilla viikoilla?