abortti vai ei..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitätehdä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitätehdä

Vieras
Pakko avautua nyt tänne kun tilanne on tukala...

Odotan valviran päätöstä raskaudenkeskeytykseen ja viikkoja nyt 13+5.
Lääkärissä sanottiin että koskaan ei ole tullut hylkäävää päätöstä, vaikka meillä ei syynä olekaan sosiaaliset tai muut asiat.

Tilanne on tämä että kokoajan olen syönyt pillereitä ja samaan aikaan joka päivä,huomasin raskauden vasta kun alkoi ilmaantua huonoa oloa,pissalla saa ravata jatkuvasti. menin lääkäriin ja sieltä ultraan ja viikkoja oli jo 12+3 joten lupaa piti hakea valvirasta.

Meille ei pitänyt tulla enää lapsia, meillä on jo kolme joista nuorin noin puolivuotias.

Kahden vaiheilla ollaan edelleen, päätöstä vaan ei saa aikaan.
Oma jaksaminen mietityttää kovasti ja ennenkaikkea jaksaminen monen pinen kanssa kun vasta yksi on koululainen ja talousasiat myös, miten pärjätä rallisesti noin monen kanssa tulevaisuudessa kun sitten olisi kolme tarhaikäistäkin kun joskus töihin palaisi.

Onko kukaan ollut tällasessa tilanteessa? ja nyt kaipaan vain asiallisia kommentteja, en mitään moraalisaarnoja, tää on tarpeeksi hankalaa jo muutenkin kn ei tiedä kumpaan vaaka kallistuu..
toisaalta en tiedä, selviäiskö keskeytyksestäkään järjissään...
Onko kukaan tehnyt keskeytystä näin isoilla viikoilla?
 
Millaiset tukiverkot teillä on?
Voisitko palata töihin kun vauva on 9kk? Voisiko mies jäädä kotiin?
Onko kunnassasi kotipalvelua?

Kaikkea ei tarvitse jaksaa, ja jos todella tuntuu että ei, en jaksa ja jos tuntuu, että et vain halua lasta niin sitten abortti. En vähättele sen rankkuutta, mutta en myöskään menisi vähättelemään elämän rankkuutta kahden pienen kanssa, plus muut lapset ja jutut.
 
tukiverkkoa ei juuri ole,isovanhemmatki asuu muualla ja eivät muutenkaan lapsia juuri koskaan ota esim yökylään.
On täällä kotipalvelu tietääkseni,miten se toimii Phoebsi?
 
Mä aloin tuntea potkut noillamain. Kamalaa, joutuisit synnyttämään sen vielä. Ja se on vielä oletettavasti terve lapsi... älä tee sitä!

Itse olen raskaana ja antamassa lasta todennäköisesti adoptioon. Yksi lapsi on ennestään. Anna onni jollekulle toiselle.
 
Meillä kotona nyt kolme pientä (kaikki alle 5vee).

Yhdelle olemme vielä antaneet mahdollisuuden (tulee jos sellainen on meille tarkoitettu). Rankkaa varmasti olisi ensimmäiset vuodet, mutta sen tietää miten nopeasti se pikkulapsiaika menee ja miten paljon iloa niistä lapsista on myöhemmin toisilleen ja meille vanhemmille.

Teillä tulisi pienimmille niin ihanan pieni ikäero, että varmasti olisivat keskenään toistensa parhaat kaverit :)
 
niin siinäpä se onkin kun päätös on horjuva, en haluais tehdä aborttiakaan ja oon aina ollut sitä vastaan..mutta mitä jos en jaksakaan sitten tämän katraan kanssa ja oon kaikille huono äiti..
tämä on aivan kamala tilanne, monta yötäkin nähny vaikka minkälaisia painajaisia asiasta lähinnä siitä abortista..
 
Ehdoton ei abortille tuossa vaiheessa.


Meillä on viisi lasta ja voin sanoo, että kolmen kans oli pahinta. Neljäs ja viideskin menee siinä sivussa =D Ei se työnmäärä juurikaan enää tuossa vaiheessa lisäänny, kun työtä on muutenkin niin paljon! Ajattele sitä aikaa, kun tämä jo olemassa, mahassasi kasvava ihminen on elävänä maailmassa, ja mitä iloa se elämääsi tuo. Voin vakuuttaa, että kun olet lapsesi maailmaan saattanut, et sitä tule katumaan, jos jo kolmea lastasi pystyt rakastamaan kovasta työstä huolimatta.
 
Hei!
Mä oon vähän vastaavassa tilanteessa.
Meillä on esikoinen 4v ja 1 v kaksoset ja nyt olen raskaana. Kaksoset ehtivät onneksi sentään 1v9kk ikään ennen vauvan syntymää, mutta kyllä muakin mietityttää kovasti miten jaksan. Me pärjätään nytkin vain ulkopuolisten avulla -kaksoset suuritarpeisia ja eivät mm. nuku juuri yhtään -. Meillä tosiaan raskaus saanut alkunsa myös estelyistä huolimatta. Itse olen miettinyt asiaa siten, että tää saa olla viimeinen -odottelen vielä tosin aikaa ekaan kunnalliseen ultraan, kävin yksityisellä alkuraskauden ultrassa - ja että parin kolmen vuoden päästä me ollaan tyytyväisiä kun yövalvomiset ym ym on ohi.
 
lisään vielä, että kyllä ap mäkin nään painajaisia ja taloudellista puoltakin mietin että miten pärjätään. Auto meni jo vaihtoon kun kaksoset syntyi -nyt menee taas. Nyt joudutaan lisäksi muuttamaan isompaan asuntoon kun tila kertakaikkiaan loppuu. Mutta tosiaan eniten pohdin sitä kuinka tulen jaksamaan.
 
Me mietittiin aborttia kun aloin odottamaan kolmatta, kävin jo hakemassa todistuksenkin. Päädyttiin pitämään lapsi, esikoinen oli kolmannen syntyessä vasta 3v. Tämä kolmas lapsemme menehtyi täysin yllättäen vauvana, kadun sitä että edes mietin aborttia. Älä tee aborttia! Nauti jokaisesta lapsesta joka sinulle siunaantuu.
 
Jos yhtään itse epäröisin, en sitä tekisi.
Uskon, että abortti kaduttaisi enemmän kuin se, että näet taas yhden ihmisolennon elävän ja kasvavan ja kehittyvän.
Ensimmäiset vuodet voivat ollakkin rankkoja. Ja jos ei tukiverkkoa lähellä ole, niin miksi ei pyytää apua mll tai kaupungin perhetyöntekijöiltä tms.. Yksin kukaan äiti ei joudu vaikeana hetkenä olla, niin halutessaan.

Itsekkin vastustan abrottia JOS ehkäisystä ei ole huolehdittu. Teillä ilmeisesti kuitenkin on, joten lapsi ei ole edes ollut tervetullut. Mutta kuitenkin kun asia on jo tapahtunut, niin pitää tosiaan miettiä asioita uusiksi.

Miten sitten tulevaisuudessa, miettisitkö lapsen laskettuna aikana, että kohta olisit synnyttämässä.. Tai 1v synttäreiden aikaan, että mitähän se lapsi osaisi jo tehdä ja miltä näyttäisi.. Ja mahdollista perhetilannettanne silloin. Niin, hankala päätös.
 
Itse olen raskaana ja antamassa lasta todennäköisesti adoptioon. Yksi lapsi on ennestään. Anna onni jollekulle toiselle.

Toivottavasti et pidä itseäsi minään sankarina. Tai hyväntekijänä toisten lapsettomuudessa. Se, että et itse kestä aborttia ei tarkoita että muiden pitäisi kestää raskaus, synnytys ja lapsen poisantaminen. Puhumattakaan siitä, mitä teet sille lapselle.

Karusti sanottuna: abortti ei tee lapselle mitään, hän ei koskaan tule siitä kärsimään. Adoptiosta tulee.
 
Jos et ole 100% varma niin abortti on väärä päätös! Aborttia tulet katumaan mutta lapset pitämistä et. Tottakai nyt tuntuu ettet jaksa jne. ja kyllä se aluksi varmasti rankkaa onkin, mutta se helpottuu kyllä niinkun varmasti tiedätkin. Sovit miehesi kanssa että ottaa isyysloman heti vauvan synnyttyä, niin se voi hoitaa isompien yöt ja sinä keskityt öisin vain vauvaan, että väsymys ei pääse liian kovaksi. Onko toiseksi vanhin lapsesi minkäikäinen? Voisiko aatella että se menisi osapäivähoitoon, että olisit sitten vaan kahden pienimmän kanssa?
Tsemppiä ja jaksamista! Tee oikea päätös.
 
Toivottavasti et pidä itseäsi minään sankarina. Tai hyväntekijänä toisten lapsettomuudessa. Se, että et itse kestä aborttia ei tarkoita että muiden pitäisi kestää raskaus, synnytys ja lapsen poisantaminen. Puhumattakaan siitä, mitä teet sille lapselle.

Karusti sanottuna: abortti ei tee lapselle mitään, hän ei koskaan tule siitä kärsimään. Adoptiosta tulee.

Mä en ole abortin vastainen, mutta tuossa vaiheessa kun viikkoja on jo noin paljon, niin en voi enää ajatella etteikö lapsi tulisi kärsimään. Tai itselleni ainakin sikiö on jo niin iso, että miellän hänet jo persoonaksi.
 
Vaikka tilanne olis mikä, en tekisi aborttia. Ennemmin antaisin adoptoitavaksi. Paljon on pariskuntia, jotka ei voi biologista lasta saada, mutta joilla varmasti olis tarjota rakastava koti uudelle perheenjäsenelle.
 
Mä en ole abortin vastainen, mutta tuossa vaiheessa kun viikkoja on jo noin paljon, niin en voi enää ajatella etteikö lapsi tulisi kärsimään. Tai itselleni ainakin sikiö on jo niin iso, että miellän hänet jo persoonaksi.

Se kärsii sen hetken, jos kärsii. Ja nyt en sitten ap puhu teistä: Mutta miten moni lapsi kärsii jo? Mikä se määrä olikaan, mikä Suomessa oli lapsia jotka asuvat jossain muualla kuin omien vanhempiensa tykönä? Se oli iso määrä verrattuna väkilukuun.

Lapsi tuo mukanaan jälleen yhden vastuun, yhden kuluerän, yhden ehkä voimia vievän, valvottavan vuoden. Tai kaksi vuotta, tai kolme. Apua on vaikea saada ja jaksamattomuudesta syyllistetään. Ihmisillä ei ole tukiverkkoja, vanhemmat väsyvät ja pimahtelevat. Lapset on huonolla hoidolla mutta lisää tehdään.


Ei mitään järkeä.
 
  • Tykkää
Reactions: chrissy
Se kärsii sen hetken, jos kärsii. Ja nyt en sitten ap puhu teistä: Mutta miten moni lapsi kärsii jo? Mikä se määrä olikaan, mikä Suomessa oli lapsia jotka asuvat jossain muualla kuin omien vanhempiensa tykönä? Se oli iso määrä verrattuna väkilukuun.

Lapsi tuo mukanaan jälleen yhden vastuun, yhden kuluerän, yhden ehkä voimia vievän, valvottavan vuoden. Tai kaksi vuotta, tai kolme. Apua on vaikea saada ja jaksamattomuudesta syyllistetään. Ihmisillä ei ole tukiverkkoja, vanhemmat väsyvät ja pimahtelevat. Lapset on huonolla hoidolla mutta lisää tehdään.


Ei mitään järkeä.

En usko että ap:n lapsi joutuisi olemaan huonolla hoidolla.
 

Similar threads

M
Viestiä
32
Luettu
1K
Aihe vapaa
oma päätös
O
V
Viestiä
51
Luettu
7K
Aihe vapaa
vierailija
V
M
Viestiä
5
Luettu
412
Aihe vapaa
halipupu harmaana
H

Uusimmat

Yhteistyössä