AD/HD lapsesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huokaus"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huokaus"

Vieras
Meillä 7.vee ad/hd poika jos lapsella on diagnoosi, miksi ihmiset valittavat pojan käytöksestä koko ajan, joka päivä on reissuvihossa opettajan ei niin mukavat "terveiset" koulupäivästä. Meille aina sanotaan et ad/hd ei ole vanhempien vika vaan neurologinen sairaus, miksi aina sitten syyllistetään vanhempia?
Eniten poikaamme vaivaa hyperaktiivisuus pysyy paikallaan 2min liikkuu siis koko ajan, ja jos istuu niin vähintään jalat heiluu, poika ei pysty kerta kaikkiaan olemaan paikoillaan ja keskittymään tuntiin tämä häiritsee tietenkin koulutyötä ja luokkarauhaa, ja siittä tulee päivittäin palautetta.

Haluan toki tietää vakavimmat ongelmat koulussa ja jutellaan niistä pojan kanssa sen 200 kertaa vähintään ja silloinkaan ei mene viesti perille niin mitä vanhemmat voi vielä tehdä?
Vinkkejä kiitos, mistä saa vertaistukea tämä on raskasta!:(
 
Samassa veneessä täällä ollaan, meillä on kanssa kohta 7v poika, jolla on ADHD ja autismi.

Lapsi on kanssa ollut aivan mahdoton koulussa koko tämän syyslukukauden ja tällä viikolla lapsella oli sitten tiistaina viimeinen koulupäivä. Tilanne meni niin pahaksi koulussa, että open mielestä on parempi, että lapsi palaa takaisin kotiin ja suorittaa koulua kotona.

Että tällainen tilanne meillä on. Tsemppiä ja jaksamista sinulle!! Ymmärrän kyllä mistä kirjoitat.
 
Uskon, että varmasti on raskasta. Pojalle myös, joka ei neurologisen syyn takia saa mitään positiivista palautetta. Eikö se ADHD lapselle olisi erityisen tärkeää?

Onko hän lääkitty? Onko koulunkäyntiavustajaa? Tietääkseni ADHD-lasten vanhemmille on olemassa omat ohjeet arjessa selviytymiseen, eikö teidän kanssa ole keskusteltu niistä yhtään? Se vaatii vanhemmalta sitoutumista, jaksamista ja paljon kärsivällisyyttä. Ja ehdottomasti paksua nahkaa. Te itse tiedätte, miksi poika käyttäytyy miten käyttäytyy ja teidän itse täytyy (lääkärin ja koulun avustuksella) löytää se kultainen keskitie.

Periksi ei ADHD-diagnoolisille saa antaa, eli alkaa sillä selitellä käytöstä ja nostaa itse käsiä pystyyn.
 
Ikävätkin uutiset pitää kertoa rehellisesti kotiin, eikä se minusta ole vanhempien syyllistämistä, samaan tapaan kuin hyvien uutistenkaan kertominen ei ole vanhempien kehumista.

Jos samoista asioista kuitenkin jauhetaan reissarissa joka päivä, niin voisi ehkä opettajalle sanoa että nämä tiedetään jo, joten voitaisiinko joskus puhua jostain muustakin...ja saattaisinpa lisäksi kysäistä sitäkin, että eikö lapsesta muka koskaan ole mitään positiivista sanottavaa.
 
Onko lapsi normaaliluokassa? Onko mitään terapiaa tai lääkitystä? Ennenkaikkea olisi todella tärkeää saada kaikki mahdolliset tukimuodot käyttöön ja pätevä erityisopettaja on ihan ehdoton. Jos jo tuossa vaiheessa koulusta tulee vain negatiivista palautetta, niin se on tosi pahaksi lapsen itsetunnolle. Pätevä opettaja osaa tukea lasta niissä asioissa jotka ovat lapselle hankalia ja nähdä lapsen vahvuudet ja kannustaa lasta asioissa joissa hän on hyvä ja joissa hän onnistuu.

Kotiopetus ei muuten pitäisi olla mahdollista ilman lääkärinlausuntoa, jos lapsella on erityisopetuspäätös. Ja silloinkin yleensä se on viimeinen vaihtoehto ja ensin kokeillaan esim. lyhennettyä koulupäivää.
 
Uskon, että varmasti on raskasta. Pojalle myös, joka ei neurologisen syyn takia saa mitään positiivista palautetta. Eikö se ADHD lapselle olisi erityisen tärkeää?

Onko hän lääkitty? Onko koulunkäyntiavustajaa? Tietääkseni ADHD-lasten vanhemmille on olemassa omat ohjeet arjessa selviytymiseen, eikö teidän kanssa ole keskusteltu niistä yhtään? Se vaatii vanhemmalta sitoutumista, jaksamista ja paljon kärsivällisyyttä. Ja ehdottomasti paksua nahkaa. Te itse tiedätte, miksi poika käyttäytyy miten käyttäytyy ja teidän itse täytyy (lääkärin ja koulun avustuksella) löytää se kultainen keskitie.

Periksi ei ADHD-diagnoolisille saa antaa, eli alkaa sillä selitellä käytöstä ja nostaa itse käsiä pystyyn.

Ei ole vielä lääkkeitä ajattelimme tosin aloittaa lääkityksen pakkohan se on kun koulukäynnistä ei tule mitään, olen ollut lääkitystä vastaan.
On keskusteltu ja osataan kyllä poikaa hoitaa, mutta nyt musta on alkanut tuntua siltä etten jaksa, takki tyhjä. :( Joka päivä sitä samaa huoh...en vaan kestä noita kritiikkejä yhtään enään, tätä samaa on ollut nyt 3.vuotta putkeen, 4-vuotiaana alko oireilemaan.
Onneksi ei ole agressiivinen mutta muutoin aivan mahoton ei mene puhe perille missään asiassa, joutuu koko ajan hankaluuksiin impulssiivisuuden vuoksi, tekee ensin ja sit vasta ajattelee. Koululäksyjen teko on aivan järkyttävää, odotan jo kauhulla huomista.
 
Tsemppiä kovasti! Meillä 4,5-vuotias ja melkein pomminvarma ADHD-tapaus. :( Ollaan menossa tutkimuksiin, mm. toimintaterapiaankin. Silti tuntuu että päiväkodista tulee vähän liikaa negaa, vaikka ymmärrän että rehellisiä vain ovat. Ehdottivat tosin itsekin, että lapsen itsetunnon vuoksi alkavat puhumaan huonoista päivistä, joita siis on 8/10, "tavallisina päivinä". Näin ei tarvitse mennä juuri yksityiskohtiin, "tavallinen" riittää kertomaan tilanteen.

Poika karkailee, puree, mikään ei pysy päässä. Paikoillaan pysyy kyllä mutta silloinkin sormet eksyvät suuhun, asentoa pitää vaihtaa jatkuvasti jne. Telkkaria ei voi katsoa, menee ylikierroksille. Ruoan kanssa pitää olla tarkka, söisi liikaa kunnes oksentaisi. Junnaa, junnaa ja junnaa samoissa sanoissa, numeroissa, you name it. Pienikin muutos rutiiniin niin päivä on pilalla koko perheen osalta. Raivareita, paiskomista murkkuikäisen tapaan. Ja ikää tosiaan 4,5 vuotta.
 
Noh käytin lasta juuri hiljattain lekurilla ja hän kirjoittaa luultavasti sairaslomaa lapselle, kun hän ei voi käydä koulussa koulua. Opekin sanoi, että lapsi on koulukelvoton.
 
[QUOTE="vilperin äiti";25020263]Samassa veneessä täällä ollaan, meillä on kanssa kohta 7v poika, jolla on ADHD ja autismi.

Lapsi on kanssa ollut aivan mahdoton koulussa koko tämän syyslukukauden ja tällä viikolla lapsella oli sitten tiistaina viimeinen koulupäivä. Tilanne meni niin pahaksi koulussa, että open mielestä on parempi, että lapsi palaa takaisin kotiin ja suorittaa koulua kotona.

Että tällainen tilanne meillä on. Tsemppiä ja jaksamista sinulle!! Ymmärrän kyllä mistä kirjoitat.[/QUOTE]

Koska poikasi ei vielä ole edes seitsemää, eikö voisi mennä vielä eskariin. Miksi laittaa tuollainen lapsi liian aikaisin kouluun? Vuosi, kaksi kasvua voisi tehdä hyvää. Hän ei ilmeisestikään ole vielä koulukypsä ja aloillaan istuminen hankalaa. Pari vuotta lisää voisi korjata tilannetta.
Kuopukseni ei ole mikään AHDH vaan normi, silti laitoin loppuvuodesta syntyneenä(keskosena) vasta vuotta myöhemmin kouluun, kävi kaksi kertaa eskarin, eikä ole tarvinnut katua. Muuttui toisen eskarivuoden aikaan koilulaisen oloiseksi ja kasvoi muutenkin, tuli itsenäisempi.
 
Täällä kohtalotoveri. Paitsi että lapsellamme ei ole diagnosoitu ad/hd:tä. Mutta muuten tutulta kuulostaa.. :/ Tätä on jatkunut jo viisi vuotta, joten todellakin on takki tyhjä.
Uskomattominta on se, että tänäänkin tuo lapsi on käyttäytynyt nätisti ja hyvin, ja pikkusisaruksensa joka on koulussa kuin enkeli, on ollut se "häiriökäyttäytyjä". Lapsen ongelmat ovat siis vain ja ainoastaan koulussa :(
 
Ottamatta enempää kantaa trendikkääseen adhd-keskusteluun, keskityn kommentoimaan kouluasiaa, johon alkuperäinen viestikin keskittyi.

Valitettavasti on niin, että opettajien henkilökohtaisissa resursseissa ja ominaisuuksissa on eroja. On sellaisia opettajia, jotka ovat ihmisinä niin kypsiä, että ymmärtävät aidosti erilaisia persoonallisuuksia ja oppijoita sekä haluavat itse kehittyä opettajana/ihmisenä sellaiseksi, joka osaa ratkaista koulupäivän arjen sosiaalisia haasteita. Sitten on opettajia, jotka oman elämäntilantteensa tai pysyvän elämänasenteensa vuoksi suhtautuvat oppilaisiin hyvin yksioikoisesti. Ei tarvitse olla penaalin terävin kynä ymmärtääkseen, että kun on kirjoittanus samantyyppisen viestin reissariin/wilmaan 100 kertaa, vanhemmat ovat jo sisäistäneet viestin aikaa sitten. Silloin tarvitaan muita keinoja. Opettajan ei kannata enää kirjoittaa viestejä, koska ne eivät ole auttaneet tilannetta. Sen sijaan hänen pitää tutkailla itseään ja yrittää löytää uusia keinoja, jotka voivat ratkaista ongelman.

Mitä vanhemmat voivat tehdä? Eipä juuri muuta kuin mennä koululle keskustelemaan opettajan kanssa. Uudelleen ja uudelleen. En usko, että adhd:n jauhaminen auttaa. Kannattaa suunnata keskustelu siihen kuinka vanhemmat voivat kotona tukea koulutyötä ja kuinka opettaja voi tehdä samoin kouluaikana.
 
mikä ihmeen hoppu: kun lapsella meni eskarissa melko hyvin, niin erityisopettaja oli sitä mieltä, että eikun lapsi ekalle luokalle vain, koska siellä hän saa parempaa tukea oppimiselleen. Tosin lapsi on käynyt ekaa luokkaansa siis pienryhmässä, mutta silti tämä syksy on ollut melkoista rumbaa ja hulabaloota. Lapsi on tehnyt vaikka mitä.

Ja nyt tilanne meni tämmöiseksi, että ope ilmoitti vain puhelimitse, että he eivät voi lasta enää koulussa pitää. Lapsi on koulukelvoton. Lapsen ja muiden lasten turvallisuus on vaarassa. Lapsen on parempi siirtyä takaisin kotiin ja käydä kotoa käsin koulua.
 

Yhteistyössä