adoptiosta jotain tietävät tai kokeneet!

["öhöm"]

Onko hänellä sitten raskaudessaan jotain erityisiä riskejä tai ongelmia? Itselläni on parin keskenmenon lisäksi kaksi erityislasta joista varsinkin ensimmäisen odotus oli kätilön sanojenkin mukaan erittäin vaikea. Kuitenkin koin senkin ajan positiivisena vaikka keskenmenon pelko pitkään kulkikin varoittavana mukana. Nyt tietty kolmatta lasta odottaessakin on omat riskinsä mietityttäneet, mutta silti odotusaika on ollut ihanaa.

Mutta siis toki hysterisoida voi ihan mistä vaan ja tosissaan jotkut raskaudet on oikeatsi erittäin vaikeita. Usein kuitenkin adoptioprosessia jo edeltää pidempi vauvan yrittäminen, ehkä tutkimuksia ja hoitoja ennen koko adoptioon hakeutumista. Sitten pitkät ja raskaat selvitteyt ennen kuin edes hyväksytään mukaan ja sen jälkeen se pitkällinen odotus josta ei voi edes tietää onko lasta tulossa tai koska tämä saadaan. Kaikki se epävarmuus.

Eli jos suhteellisen normaalia raskautta läpikäyvä äiti on ahdistunut ja pelkää kokoajan niin todennäköisesti vuosien mittainen adoptioprosessi olisi hänelle vielä huomattavasti rankempi.

joo hän on yrittänyt lasta 6vuotta ja saanut 3 keskenmenoa ja kai sillä on jotain muutakin siinä en tiiä, en oo viittinyt sitä ahdistusta ruokkia kokoajan utelemalla.. ei siis oo mikään "normi"raskaus tai mun mielestä yhtään raskautta ei voi "normiksi" laskea ennenkuin kaikki on mennyt suht "normisti" ja lapsi syntyy terveenä. toki joo adoptioon kuuluu tuo epävarmuus ja odottelu mutta ei siinä koskaan henki voi lähteä saati sitten elämä sisältä kuolla, siinä mielessä raskaana oleva nainen kokee varmaan ahdistusta, epävarmuutta ja varmaan kaikkea muutakin, laaja on tunnekirjo kun kuitenkin omalla kropallaan ja siihen paljoakaan vaikuttamatta lasta odottaa.

 

["öhöm"]

varmaan pelkkä odottelu vaikka 6 vuoden mittainenkin olisi helpompi hänelle.

 

[Madicken04]

[QUOTE="öhöm";22490340]joo hän on yrittänyt lasta 6vuotta ja saanut 3 keskenmenoa ja kai sillä on jotain muutakin siinä en tiiä, en oo viittinyt sitä ahdistusta ruokkia kokoajan utelemalla.. ei siis oo mikään "normi"raskaus tai mun mielestä yhtään raskautta ei voi "normiksi" laskea ennenkuin kaikki on mennyt suht "normisti" ja lapsi syntyy terveenä. toki joo adoptioon kuuluu tuo epävarmuus ja odottelu mutta ei siinä koskaan henki voi lähteä saati sitten elämä sisältä kuolla, siinä mielessä raskaana oleva nainen kokee varmaan ahdistusta, epävarmuutta ja varmaan kaikkea muutakin, laaja on tunnekirjo kun kuitenkin omalla kropallaan ja siihen paljoakaan vaikuttamatta lasta odottaa.[/QUOTE]

Toki raskaudet on erilaisia ja silloin kun niihin oikeasti liittyy kunnon riskejä niin varmasti se mietityttää. Adoptiossa ei tosiaan ole äidin henki vaarassa niin kuin raskaudessa voi olla. Myös adoptiossa tuleva lapsi voi "kuolla" kun joku osa prosessista menee puihin, mutta tällöin tietenkään äidin ei tarvitse synnyttää kuollutta lasta eikä muutenkaan kropallaan olla mukana. Raskaana ollessa hormonit myös saavat ihmeitä aikaan tunteissa.

Kukin kokee tavallaan, vaikeahan näitä on vertailla. Joku osaa ottaa adoptioprosessin rauhallisesti, samoin kuin joku pystyy pääosin nauttimaan raskaudestaan. Jollain taas kumpaankin kuuluu paljon pelkoa, ahdistumista ja epäonnistumisen kokemuksia.

 

["öhöm"]

Toki raskaudet on erilaisia ja silloin kun niihin oikeasti liittyy kunnon riskejä niin varmasti se mietityttää. Adoptiossa ei tosiaan ole äidin henki vaarassa niin kuin raskaudessa voi olla. Myös adoptiossa tuleva lapsi voi "kuolla" kun joku osa prosessista menee puihin, mutta tällöin tietenkään äidin ei tarvitse synnyttää kuollutta lasta eikä muutenkaan kropallaan olla mukana. Raskaana ollessa hormonit myös saavat ihmeitä aikaan tunteissa.

Kukin kokee tavallaan, vaikeahan näitä on vertailla. Joku osaa ottaa adoptioprosessin rauhallisesti, samoin kuin joku pystyy pääosin nauttimaan raskaudestaan. Jollain taas kumpaankin kuuluu paljon pelkoa, ahdistumista ja epäonnistumisen kokemuksia.

aivan.. totta

 

["vieras"]

Ap: jos susta ei saisi adoptoida niin kodittomiksi ja orvoiksiko haluaisit ne lapset? Jos kerran pitäisi hyväksyä, ettei voi lapsia saada. Adoptoimisen kuuluukin olla itsekästä. Niin on biologisen lapsen haluaminenkin, jopa itsekkäämpää.

 

[entajuuunnut]

Mikä se sinun vaihtoehtosi sitten olisi? Että kaikki lapset, joiden vanhemmat eivät halua/kykene huolehtimaan heistä, laitetaan lastenkotiin, sen sijaan että annetaan itsekkäille adoptiovanhemmille?

 

[narikka83]

adoptio, mahtava ratkasu jossa ei aina käy niinku elokuvissa : / läheltä seuraan adoptoijun ihmisen elämää ja voin sanoa että jotain rajaa. niistä kasvatti vanhemmista meinaan, niillä on myös biologine lapsi joka on kultasella jalustajalla ja tämä omaksi otettu lapsi on kaikki paha.... kavatti isän suusta kuulin, ei huomannu että oli paikalla. sano tyttärensä miehestä että nyt hällä on poika mitä ei okoskaan ole ollu :'( muutenki huoh.