Affektikrampit/kohtaukset, muilla?

[Imma]

Hei!
Reilun vuoden ikäisellä tytöllämme oli noin kaksi kuukautta sitten kohtausoire. Hän menetti tajunsa ja lakkasi hengittämästä. Taju ja hengitys palautui kuitenkin melko nopeasti (noin 1 min.). Jälkeenpäin hän oli apaattinen ja ei reagoinut valoihin, ääniin ym. noin viiteen minuuttiin. Tilanne korjautui normaaliksi vähitellen noin tunnin sisällä. Kohtausta seurasi sairaalareissu ja runsaasti tutkimuksia. Mitään syytä kohtaukseen ei löytynyt. Muuten tyttö on täysin perusterve lapsi.

Viikko sitten hän alkoi saamaan tyypillisiä affektikohtauksia ja tästä pääteltiin (sairaalassa), että myös ensimmäinen kohtaus oli affekti, tosin epätyypillinen. Nyt näitä tyypillisiä kohtauksia on ollut viikon sisällä kolme. Jos tyttö siis satuttaa itsensä tai loukkaantuu henkisesti, tästä seuraa saman tien "äänetön itku" ja tajunnanmenetys. Kohtaukseen auttaa kasvoille roiskaistu kylmä vesi.

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden lasten affektikohtauksista, erityisesti, onko ollut tälläisiä epätyypillisiä kohtauksia (eli lapsi ei esim. hengitä tajuttomaksi mentyään)? Kuinka usein kohtauksia on? Liittyykö kohtaukseen aina kova itku? (meillä ei). (Tyypilliset) affektikohtaukset eivät ole vaarallisia, mutta melko pelottavia, joten olisi lohduttavaa kuulla muiden kokemuksia.

 

[riisinraasinrusina]

meillä lapsi itkee äänettömästi ja muuttuu siniseksi,mut ei ole vielä ja toivottavasti ei menetäkkään tajua.mielenkiinnolla minäkin odottelen vastauksia

 

[Minnip]

Meillä nyt 7-vuotias tyttö sai pyörtymiskohtauksia n. 1-2 v-ikäisenä (eli ensin äännetön itku ja sen jälkeen taju pois, herätessä väsyneen oloinen). Lääkärissä sanottiin myös, että ovat vaarattomia. Antoi neuvoksi, että pyöräytä lasta ympäri nopealla liikkeella, niin liike saa tajun palaamaan. Meillä tämä auttoi. Kohtaukset siis kestivät n. pari vuotta, en muista tarkalleen milloin loppuivat.
En tiedä liittyykö tähän, mutta jonkinlaista pyörtymistaipumusta on edelleen. Koululähtörokotuksien yhteydessä pyörtyi myös (ilmeisesti pelosta, kun halusi olla urhea ja olla itkemättä) Tämä oli siis ainut kerta vauvaiän kohtausten jälkeen.

 

[niisku78]

Meidän kuopuksella on myös, ei onneksi ole koskaan ihan tajuttomaksi mennyt. ÄÄnetön itku, silmät rupeaa pyörimään päässä kun hedelmäpelissä ja veltostuu, mutta puhallus kasvoihin on auttanut.Sen jälkeen on todella rauhallinen ja väsyneen oloinen(ihmettelee varmaan ittekki mitä tapahtu)

 

[taustalla]

Meillä myös oli esikoisella vuoden verran (1v n.2 vuotiaaksi) noita affektikohtauksia. Pahimmillaan kaksikin päivässä. Alkaa itkeä ja sitten ei vedäkään henkeä vaan taju lähtee ja lakkaa hengittämästä...muuttuu siis sinertäväksi, jonkun kerran lähes kramppasikin. Tämä siis joko kivusta tai suuttumisesta. Tämä kai on tavallisempaa temperamenttisilla lapsilla, johon meidänkin neiti lukeutuu Onneksi ovat olleet nyt pois.

Tuohon lääkärit ym. varottivat ettei pidä antaa lapselle periksi suuttumisen ja kohtauksen pelossa. Meillä ei tyttö onneksi itse ehtinyt alkaa tiedostaa ja " käyttää hyväksi" kohtausta kun jo sitten loppuivatkin. Puhaltaminen kasvoihin ehkä hiukan auttoi sekä opimme ennakoimaan millon tai mistä johtuen kohtaus tulee..puhallukset heti kavoilla ja muutenkin koittaa saada joku yhteys (esim. taputtelemalla kevyesti ravistamalla) ennenkuin taju menee..saattoi auttaa. Kaikenkaikkiaan todella pelottavan näköisiä vaikka kuulemma vaarattomia.

Nuoremmallakin on nyt muutaman kerran ollut loukkaamisen eli kivun seurauksena samanlainen mutta paljon lievempänä.

 

[onneksi ei vakavaa]

meidän 6lapsi eli nuorin alkoi saamaan n.8kk ikäisenä itkun yhteydessä kramppeja ja tajuttomuuskohtauksia.ne olivat aika rankkoja javoimakkaita.ei ollut kiva katsoa,kun pieni vauva menee tajuttomaksi, kouristelee ja vaahtoa valuu suusta.ne olivat kuin epilepsia kohtauksia.kohtaukset olivat melkein päivittäisiä.itkun aiheuttamista sai varoa,sillä loukkaantuminenkin johonkin saattoi aiheuttaa kohtauksen.monta kertaa menimme ambulanssilla sairaalaan,kun emme tienneet mistä on kysymys.noin 1v. pääsimme sairaalaan tutkimuksiin. ei ollut onneksi kasvainta päässä,ei epilepsiaa tms..lastenlääkäri kertoi sen olevan affektikramppikohtaus.se on kuulemayleistäperheen nuorimmilla lapsillaja sellaisilla,joilla on normaalia enemmän omaa tahtoa.hänen siskollaankin oli ollut sellaisia.saimme lääkityksen annettavaksi kohtauksen tullessa.lopetimmene pikkuhiljalleen,koska ne tekivät entistäkin väsyneemmksi[epilepsia lääkitys].lapsen kasvaessa kohtaukset vähenivät,loppuivat n.3 v.tyttömme on nyt 5v.

 

[miii83]

Täällä myös kokemusta affektikohtauksesta.

Meillä kohtauksiin liittyi aina väsymys, kova kipu tai pelästyminen. Ensimmäisestä parahduksesta tiedän että kohta menee taju. On sellainen paniikinkuuloista itkua. Huutaa huutaa ja unohtaa hengittää. Puhaltaminen kasvoille ei auta. Tajuttomuus kestää muutaman sekunnin ja muutaman minuutin päästä on normaali, ensin tosin on jonkin aikaa melko hölmistynyt.

Eka kohtaus oli ihan hirveä. Oltiin pojan (n. 1v.) kaksin. Poika kaatusi ja alkoi itkemään. Otin syliin rintaa vasten. Yhtäkkiä poika menee ihan veltoksi. Pelästyin että olin tukehduttanut pojan. Sitten kun tuli seuraava kohtaus (samana päivänä), niin olin huojentunut etten ollut tukehduttanut. Kolmannessa kohtauksessa (seuraavana päivänä) meni jo huulet sinisiksi ja sitten mentiin lääkäriin.

Noita kohtauksia tulee nykyään tosi harvoin. Yleensä jos poika todella väsynyt ja sitten sattuu. Nyt poika 2v.