P
Purevakoira
Vieras
Heippa. Olen seurustellun kumppanini kanssa puolisen vuotta ja aloimme haaveilla talven mittaa toiveissa olevasta yhteenmuutosta. Suurena ongelmana on miehen koira, joka on äärimmäisen agressiivinen. Syyt tiedetään, eli mies ns. pelasti koiran, joka oli puoleen ikävuoteensa mennessä kiertänyt jo kolme kotia erinäisten syiden vuoksi. Ekassa kodissa jäi isompien koirien jalkoihin ja lasten jalkoihin, seuraavissa kodeissa oli odottelemassa omaa pysyvää kotia, kunnes puolisoni hänet otti. Koiraa ei ole sosiaalistettu millään muotoa. On hyvin herttainen ja dominoivakin luonne aikuisten ihmisten seurassa, mutta pelkää todella paljon ääniä, lapsia ja kaikkia koiria. Puree välittömästi, ilman varoitusta.
Minulla itselläni on kaksi alakouluikäistä lasta. Koira ei ole koskaan tavannut lapsiani, eikä tapaa. Koira puree kokiessaan itsensä uhatuksi myös minua ja puolisoani eli omistajaansa. Katumusta ja vääryyden ymmärrystä ei osoita. Tilanteet joissa puree, ovat esimerkiksi, jos koskee väärään kohtaan (takajalkojen seutu) tai jos yrittää nypätä roskaa tms turkista. Pään silittäminen on myös kielletyn listalla. Koiralle ei voi suorittaa hoitotoimia, harjaamista yms. Myös koiran kiinnipito, esim rinnan päälle käsien laittaminen ei onnistu vaan koira puree välittömästi. Minua puri ensimmäisen kerran jalasta kun makasi kumppanini sängyllä, menin sänkyyn ja jalkani osui hänen häntään. Toisen kerran puri kun hihna oli kietoutunut etujalan ympäri ja menin auttamaan, että se irtoaisi. Puolisoani on purrut samanlaisissa tilanteissa.
Tilanne on hyvin ahdistava ja olemme ytittäneet puhua asiasta. Koira on jo 10 vuotias ja ollut miehelläni aina. Hän ei koe agressiivisuutta ongelmana tai ainakaan sellaisena kuin minä. Ymmärrän että koira on hänelle rakas ja tärkeä.
Minua ahdistaa olla koiran seurassa. Tuntuu, että koiralla on kaikki valta. Hän on arvaamaton ja se ahdistaa. Miehen luona ollessa joudun jatkuvasti tarkkailemaan ettei koira makaa esim sohvan vieressä, koska jos lasken yllättäen jalkani lattialle se puree. Käyn mielelläni lenkillä ja alkuun otin koiraa paljon mukaan, mutta nyt se tuntuu epämieluiselta. Jos toinen koira pääsee lähelle, koira puree heti, varoittamatta. Samoin pelkään, että kohtaamme lapsia, jotka arvaamatta tulevat luokse, koska koira puree heti. Näin ei ole päässyt käymään, mutta pelko on jatkuvasti läsnä.
Tyttäreni koira näki kerran. Olin mennyt parkkipaikalle moikkaamaan puolisoani ja yllättäen tyttöni tulikin perässä. Koira oli hihnassa puolisollani, aloitti hirveän rähinän ja nappasi tyttöäni käsivarren hihasta välittömästi.
Puolisoni vain sanoo, että koira nyt on vain sellainen kuin on ja tilanteelle ei mahda mitään. Ovat pärjänneet tähänkin asti. Olen puhunut kuinka stressaavaa elämä on koirallekin kun kokee jatkuvaa uhkaa ja pelkoa. Olemme puhuneet siitä, että yhteenmuutto ei mitenkään onnistu. Olemme puhuneet ja paljon, mutta mies ei ota mitään kantaa koiran ongelmaan ja välttelee ongelman näkemistä. Hän pärjää koiran kanssa kun antaa sen tehdä mitä lystää, näin ei synny taistelutilanteita. Mies on yrittänyt myös alistaa koiran kun on purrut miestäni, mutta koira saa vain lisää vettä myllyyn jos painetaan kyljelleen ja yritetään estää puremasta. Koira räyhää ja puree näissä tilanteissa omistajaa niin kauan kun tilanne laukeaa omistajan luovuttamiseen.
Meillä on itsellä ollut aina koiria. Omani kuoli 10v sitten. Vanhemmillani on aina ollut. En ole eläessäni kokenut näin suurta epävarmuutta koiraihmisenä mistään koirasta. Mitä ihmettä tekisin? En ole kertonut puolisolleni rehellisesti ajatuksistani tai siitä, että olen alkanut ajansaatossa pelkäämään ja välttämään koiran kanssa oloa. Sen läsnäolo ahdistaa jatkuvasti minua. Uskallanko ottaa asiaa esiin puolison kanssa? Ja miten?
Kiitos jos jaksat kertoa mielipiteesi/ jakaa kokemuksia.
Minulla itselläni on kaksi alakouluikäistä lasta. Koira ei ole koskaan tavannut lapsiani, eikä tapaa. Koira puree kokiessaan itsensä uhatuksi myös minua ja puolisoani eli omistajaansa. Katumusta ja vääryyden ymmärrystä ei osoita. Tilanteet joissa puree, ovat esimerkiksi, jos koskee väärään kohtaan (takajalkojen seutu) tai jos yrittää nypätä roskaa tms turkista. Pään silittäminen on myös kielletyn listalla. Koiralle ei voi suorittaa hoitotoimia, harjaamista yms. Myös koiran kiinnipito, esim rinnan päälle käsien laittaminen ei onnistu vaan koira puree välittömästi. Minua puri ensimmäisen kerran jalasta kun makasi kumppanini sängyllä, menin sänkyyn ja jalkani osui hänen häntään. Toisen kerran puri kun hihna oli kietoutunut etujalan ympäri ja menin auttamaan, että se irtoaisi. Puolisoani on purrut samanlaisissa tilanteissa.
Tilanne on hyvin ahdistava ja olemme ytittäneet puhua asiasta. Koira on jo 10 vuotias ja ollut miehelläni aina. Hän ei koe agressiivisuutta ongelmana tai ainakaan sellaisena kuin minä. Ymmärrän että koira on hänelle rakas ja tärkeä.
Minua ahdistaa olla koiran seurassa. Tuntuu, että koiralla on kaikki valta. Hän on arvaamaton ja se ahdistaa. Miehen luona ollessa joudun jatkuvasti tarkkailemaan ettei koira makaa esim sohvan vieressä, koska jos lasken yllättäen jalkani lattialle se puree. Käyn mielelläni lenkillä ja alkuun otin koiraa paljon mukaan, mutta nyt se tuntuu epämieluiselta. Jos toinen koira pääsee lähelle, koira puree heti, varoittamatta. Samoin pelkään, että kohtaamme lapsia, jotka arvaamatta tulevat luokse, koska koira puree heti. Näin ei ole päässyt käymään, mutta pelko on jatkuvasti läsnä.
Tyttäreni koira näki kerran. Olin mennyt parkkipaikalle moikkaamaan puolisoani ja yllättäen tyttöni tulikin perässä. Koira oli hihnassa puolisollani, aloitti hirveän rähinän ja nappasi tyttöäni käsivarren hihasta välittömästi.
Puolisoni vain sanoo, että koira nyt on vain sellainen kuin on ja tilanteelle ei mahda mitään. Ovat pärjänneet tähänkin asti. Olen puhunut kuinka stressaavaa elämä on koirallekin kun kokee jatkuvaa uhkaa ja pelkoa. Olemme puhuneet siitä, että yhteenmuutto ei mitenkään onnistu. Olemme puhuneet ja paljon, mutta mies ei ota mitään kantaa koiran ongelmaan ja välttelee ongelman näkemistä. Hän pärjää koiran kanssa kun antaa sen tehdä mitä lystää, näin ei synny taistelutilanteita. Mies on yrittänyt myös alistaa koiran kun on purrut miestäni, mutta koira saa vain lisää vettä myllyyn jos painetaan kyljelleen ja yritetään estää puremasta. Koira räyhää ja puree näissä tilanteissa omistajaa niin kauan kun tilanne laukeaa omistajan luovuttamiseen.
Meillä on itsellä ollut aina koiria. Omani kuoli 10v sitten. Vanhemmillani on aina ollut. En ole eläessäni kokenut näin suurta epävarmuutta koiraihmisenä mistään koirasta. Mitä ihmettä tekisin? En ole kertonut puolisolleni rehellisesti ajatuksistani tai siitä, että olen alkanut ajansaatossa pelkäämään ja välttämään koiran kanssa oloa. Sen läsnäolo ahdistaa jatkuvasti minua. Uskallanko ottaa asiaa esiin puolison kanssa? Ja miten?
Kiitos jos jaksat kertoa mielipiteesi/ jakaa kokemuksia.
