aina näitä itsetunto ongelmia, mutta kun olen vasta 22 ja sain lapsen äskettäin. tuntuu että kaikk mun ikäiset opiskelevat unelma-ammattiin ja jumppaavat ja shopaavat trendi vaatteita... ovat hyväkuntoisia ja näköisiä, heillä on ystäviä ja kaverilauma :snotty: kävin vaan kattoo irc-galleriassakin noita vanhoja naamoja.
ja mä sitten oon rupsahtanut, vanhanaikainen, yliväsynyt kotiäiti, joka on neljän seinän sisällä aina, ja jolla ei ole muita kavereita kuin oma mies. sekin valitettavasti on töissä ja opiskelee.
yritän tietenkin ehostaa ja laittaa tukkaa, mutta tuntuu ettei sillä oo mitään väliä kun oon kotona ja yksin. mua jotenkin harmittaa tää mun olotila kun kadehdin näitä tyyppejä, joilla on "oma" elämä. tunnen suoraan sanottuna itseni vanhaksi lehmäksi :'(
on vaan kauhia muutos tää vauva muutos. onko kellään muulla samoja tuntemuksia?
ja mä sitten oon rupsahtanut, vanhanaikainen, yliväsynyt kotiäiti, joka on neljän seinän sisällä aina, ja jolla ei ole muita kavereita kuin oma mies. sekin valitettavasti on töissä ja opiskelee.
yritän tietenkin ehostaa ja laittaa tukkaa, mutta tuntuu ettei sillä oo mitään väliä kun oon kotona ja yksin. mua jotenkin harmittaa tää mun olotila kun kadehdin näitä tyyppejä, joilla on "oma" elämä. tunnen suoraan sanottuna itseni vanhaksi lehmäksi :'(
on vaan kauhia muutos tää vauva muutos. onko kellään muulla samoja tuntemuksia?