Äh, vanhempainilta.. jo ahdistaa!"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "PARKA"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"PARKA"

Vieras
Mua niin ressaa noi.. Tiedän ettei siellä mitään kamalaa kuule mutta tunnen itseni niin huonoksi ihmiseksi pikkukoululla. Kaikki tuijottaa ja supattaa.
Hitto kun ahdistaa nyt jo!!
Muita?
 
Älä mene, vaan soita opettajalle, ettet pääse. Siinä samassa kuulet ne samat asiat tiivistetysti kuin vanhempainillassa ja lisäksi saat tietoa oman lapsesi tilanteesta. Yleiset vanhempainillat ovat kaikkien osapuolien ajanhukkaa.
 
Tiiättekö, minä olen opettaja itse enkä aio tällä kertaa mennä lasteni vanhempainiltoihin. Yleiset asiat kun tiedän työni puolesta ja vanhempainvarteissa sitten kyselen opeilta mikä askarruttaa. Työni puolesta joudun tietysti osallistumaan oman kouluni vanhempainiltoihin.
 
Miksi ne kaikki sua tuijottaa ja supattaa?

Vai voisiko olla, että sä vaan kuvittelet?

Jos on pieni koulu ja poikkeaa joko yleisesti keskivertomassasta tai lapsen luokkakavereiden vanhemmista esimerkiksi iältään, voi hyvinkin joutua tuijottelun kohteeksi. Äitini oli teiniäiti eivätkä pienen maaseutukoulun äidit osanneet tai halunneet ottaa häntä mukaan keskusteluihin, seuraansa tai edes vanhempien keskinäiseen yhteistyöhön, jota siihen aikaan harjoitettiin. Itse taas tunsin olevani ulkopuolinen nuoremman lapseni vanhempainillassa, kun kaikki muut vanhemmat olivat niin valtavan nuoria minuun verrattuna.
 
äh, noita kannata jännittää! Enkä minä ainakaan kiinnitä huomiota toisiin vanhempiin sen kummemmin elleivät sitte satu tulemaan hameenhelma sukkahousunvyötärön alla, humalassa tms.... ;D

Ja jos ei kiinnosta vanh-ilta, älä mene! Ei siellä ainakaan mun mielestä mitään sellasta käsitellä mitä nyt ei muutenki tietäis/saa tietää. Vanh. vartti on sit jo oikeesti hyödyllinen ja kiinnostava jonne menee mielellään.
Mä en aina käy illoissa ku musta ne on pelkkää ajanhukkaa.
 
Mulla on aina ollut vähän huono itsetunto.. Tai siis kun on lapsia tullut ja ollaan muutettu tänne maalle. oon todella poikkeavan näköinen näiden rehupunttien mielestä. Musta juorutaankin vaikka mitä mikä ei pidä paikkaansa. Ottaneet vaan vissiin ulkonäön vuoksi ilmätikuksi :S

Oon nuorempi kun muut, ja tosiaan muutamia tatuointeja vaikkakin sinnekin aion pukee mahdollisimman normaalit vaatteet ettei vaan sais puhuttavaa :(
Tältä tuntuu varmaan koulukiusatuista..
 
Poika on kuitenkin eskarissa niin musta tuntuu että on PAKKO mennä, kun on eka ettei se maikkakin ala pitää mua jotenkin kummallisena jos en mee.
No kai se kerran vaan kirpasee.
 
Haha, tai sitten sä ihan oikeasti vaan luulet niin.
Et sä ensimmäinen poikkeavan näköinen ihminen maalla ole.

T. "rehupuntti".. :D (meinaatko, et me landet ei ikinä olla käyty oman kylän ulkopuolella, lueta lehtiä, tai katsota tv:tä) Sulla tosiaan taitaa olla asenne ongelma.
 
kyl varmaan sinne ekaan iltaan on ihan hyvä mennä. Siellä varmasti muilla jännittää kans, et sinä ole ainoa ihminen joka jännittää näitä tilanteita vaikka itestä siltä saattaa tuntuakin ;)

Saavatpahan muutettua ainaki positiivisempaan suuntaan käsityksensä sinusta ku meet "reippaasti ja pystyssäpäin" ja esittelet ittes. Eihän siellä tartte sit muuten puhua jos ei ole asiaa/halua.
 
[QUOTE="vieras";24664141]Haha, tai sitten sä ihan oikeasti vaan luulet niin.
Et sä ensimmäinen poikkeavan näköinen ihminen maalla ole.

T. "rehupuntti".. :D (meinaatko, et me landet ei ikinä olla käyty oman kylän ulkopuolella, lueta lehtiä, tai katsota tv:tä) Sulla tosiaan taitaa olla asenne ongelma.[/QUOTE]

Maalla asuneena väitän, että kyllä niillä landeilla on se asenneongelma erilaisuuden suhteen. Jokunen ehkä on käynyt oman kylän ulkopuolella, lehtiä luetaan ja tv:tä katsellaan ja työpaikan kahvipöydässä kauhistellaan maailman menoa. Jos et usko tätä, et ole koskaan maalla asunutkaan vaan yrität vaan provota aloittajaa.

Maalla saa olla poikkeavan näköinen, jos on siellä ikänsä asunut ja sattuu tuntemaan oikeat ihmiset. Junan tuomat ovat pitkään vieraita, joskus vuosikymmenienkin jälkeen.
 
Maalla asuneena väitän, että kyllä niillä landeilla on se asenneongelma erilaisuuden suhteen. Jokunen ehkä on käynyt oman kylän ulkopuolella, lehtiä luetaan ja tv:tä katsellaan ja työpaikan kahvipöydässä kauhistellaan maailman menoa. Jos et usko tätä, et ole koskaan maalla asunutkaan vaan yrität vaan provota aloittajaa.

Maalla saa olla poikkeavan näköinen, jos on siellä ikänsä asunut ja sattuu tuntemaan oikeat ihmiset. Junan tuomat ovat pitkään vieraita, joskus vuosikymmenienkin jälkeen.

Älä viitsi yleistää. Kaikilla meillä kun ei ongelmaa ole. Toki varmasti vanhemmalta väeltä sitä löytyy, mutta sitä samaa löytyy myös kaunpungeista.
Eli ei, en usko vaikka alle 5000 ihmisen kylässä koko ikäni olenkin asunut.

Ja silti menen ja väitän, että ehkä olemme jokunen hitaasti lämpeäviä ja jokaisesta ei parhaaksi kaveriksi olekkaan, mutta on meitä joille olisi helppo moikata, mutta jos mennään nokkapystyssä, tatuoinnit vilkkuen ja katsotaan erisuuntaan ja ihmetellään, et miksi kyylätään niin onhan se ihan omaa vikaa..

Rehupuntti
 
Mä olin aina kuopukseni lukalla vanhin ja melkeinpä nuorimman näköinen, ei kukaan tuijottanut, eikä supatellut. Olin yhden vuoden vanhempainneuvostossakin.
Huomenna ammattikoulun vanhempainilta ja innolla odotan mistä päästä porukkaa siellä olen, vanhin kait, kun vanhana saanutkin kuoukseni.
Nokka pystyyn vain ja olet oma itsesi, muista viis.
 
No ei ne oikeesti KAIKKI tuijottele ja supattele. Mutta siitä ei pääse mihinkään että näillä umpimielisillä on se tiivis ydinryhmänsä joka ryyppää ja rällää kylätalolla kun on vähänkin siihen aihetta. Me ei kuuluta niihin, enkä haluakaan. Olen aina ollut ystävällinen ja mukava kaikille, mutta silti kohtelu on sitä että jos joku tuleekin juttelemaan niin lähinnä vaan kaivelemaan luurankoja.

Nää nimenomaan ON niitä rehupuntteja. Ne on nähnyt kaupungilla eri näköisiä ihmisiä, mutta appajee kun sellainen tuleekin samaan rakennukseen niin on kun olisi kummituksen nähneet!

Toki mua jännittää, siksi ajattelen vielä pahemmin kuin on, mutta ei siitä mihinkään pääse että tämän kylän akat on aikakin niitä ennakkoluuloisia tapauksia. Aina tunteneet toisensa, mitäs siinä nyt uuden ihmisen kans juttelemaan mukavia.. Onneksi mies ehkä pääsee joukkoon.

Mä olen hyvä näyttelemään luontevaa vaikka jännittääkin pirusti. Pokkana vaan menen ja olen hymyilevä niinkun aina. Se ongelma ei ole mulla, vaan muilla. Valitettavasti.
Mutta silti ah-dis-taa!
 
Jos on pieni koulu ja poikkeaa joko yleisesti keskivertomassasta tai lapsen luokkakavereiden vanhemmista esimerkiksi iältään, voi hyvinkin joutua tuijottelun kohteeksi. Äitini oli teiniäiti eivätkä pienen maaseutukoulun äidit osanneet tai halunneet ottaa häntä mukaan keskusteluihin, seuraansa tai edes vanhempien keskinäiseen yhteistyöhön, jota siihen aikaan harjoitettiin. Itse taas tunsin olevani ulkopuolinen nuoremman lapseni vanhempainillassa, kun kaikki muut vanhemmat olivat niin valtavan nuoria minuun verrattuna.

Kun olen esikoiseni vanhempainilloissa, saan tuntea oloni nuoreksi, kun kaikki toiset vanhemmat ovat minua vanhempia. :)

Kun aikanani tulen olemaan kuopukseni vanhempainilloissa, tulen todennäköisesti olemaan vanhimmasta päästä. Kaikki on suhteellista! :D
 
Sehän on niiden "kylän akkojen" oma menetys, jos eivät uskalla tutustua sinuun, rohkeasti vain mukaan! Mä ymmärrän kyllä tunteesi, me muutettiin miehen kotikylään ja täällä kaikki ovat asuneet ikänsä näillä kulmilla, jotkut rohkeat ovat ottaneet puolison viereisestä kylästä. Mä olen toiselta puolelta suomea ja asunut useassa kaupungissa. Vieläkään kukaan ei tule juttelemaan ilman että jotenkin ottaa puheeksi mun "kaupunkilaisuuteni", ja kaikki muistaa aina päivitellä miten kaupunkilaiset on niin töykeitä ja avuttomia ja ties mitä, naureskellaan että jokos olen uskaltanut koittaa lehmää lypsää jne. Suurin osa ympärillä olevista ihmisistä on vähintään keski-ikäisiä, mun ikäisiä (parikymppisiä) ei täällä juurikaan edes asu, en tiedä itseni lisäksi yhtäkään. Eipä sitä auta kuin olla ihmisille ystävällinen ja olla välittämättä typeristä kommenteista.
 
[QUOTE="vieras";24665312] Mä olen toiselta puolelta suomea ja asunut useassa kaupungissa. Vieläkään kukaan ei tule juttelemaan ilman että jotenkin ottaa puheeksi mun "kaupunkilaisuuteni", ja kaikki muistaa aina päivitellä miten kaupunkilaiset on niin töykeitä ja avuttomia ja ties mitä, naureskellaan että jokos olen uskaltanut koittaa lehmää lypsää jne. Suurin osa ympärillä olevista ihmisistä on vähintään keski-ikäisiä, mun ikäisiä (parikymppisiä) ei täällä juurikaan edes asu, en tiedä itseni lisäksi yhtäkään. Eipä sitä auta kuin olla ihmisille ystävällinen ja olla välittämättä typeristä kommenteista.[/QUOTE]

Täällä kyllä on noita mun ikäisiäkin, mutta yhtä ennakkoluuloisia kun muut. Ja vaikka ne tietää että mä olen ihan mukaa ja tavallinen, on niiden porukka niin tiivis ja kun en ole lähtenyt noihn ryyppäjäisiin mukaan. Ja lapsillakin on korvikset. Hui kauhistus :D
Onneksi se isäntä tosiaan tulee joukkoon ja saan edes sen kans toimitella.
 

Similar threads

Yhteistyössä