V
"viv"
Vieras
Yksi pikku vinkki: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Se miten sinua kohdellaan, riippuu paljon omasta asenteestasi.
Z
Zetti
Vieras
Astrolabe: synnytät siis pohjois-karjalassa eli Joensuussa? Onko jotain kysyttävää...olen siellä synnyttänyt kaksi kertaa. Kuopuksen tämän vuoden alussa joten tuoreessa muistissa ja esikoisen kolme vuotta sitten 
.
.
Astrolabe: synnytät siis pohjois-karjalassa eli Joensuussa? Onko jotain kysyttävää...olen siellä synnyttänyt kaksi kertaa. Kuopuksen tämän vuoden alussa joten tuoreessa muistissa ja esikoisen kolme vuotta sitten
No en ole mitenkään ronkeli synnyttäjä, mutta lähinnä kiinnostaa tietää, että miten monta lääkäriä synnärillä on? Esikoiseni sain KOKSissa lääkärilakon aikana ja oli hieman tukalaa, kun ei ollut ketään kun meni vaikeaksi. Minua kiinnostaa vain turvallisuus eli se, että kuinka pian pääsee leikkuriin jos isoja ongelmia tulee. Mulle ihan sama vaikka nukkuisin kymmenen hengen huoneessa, ruokana ois kaurapuuroa ja vauvoilla pelkät vaipat.
P
pkks
Vieras
Ihan hyvät kokemukset Joensuusta jäi tältä keväältä. Homma alkoi mennä pieleen ja gyne hommattiin paikalle hetkessä. Oli vissiin erikoistuva ja totesi ettei pysty tätä yksin hoitamaan. Kokeneempi gyne oli myös nopsaan paikalla, samoin varmaan tsiljoona muuta ihmistä (kätilöitä), labrantäti ottaa ristikoetta mahdollista verensiirtoa varten ja lastenlääkäri. Noh tilanne rauhoittui onneksi ja paikalle ilmaantunutta sänkyä leikkuriin kiidättämistä varten ei tarvitukaan. Vieläkään en käsitä mistä ne kaikki ihmiset siihen sillä vauhdilla lensi
Z
"Zeta"
Vieras
Sitähän en tiedä paljon heitä kaikenkaikkiaan on mutta vuorossa (mulla kokemusta illasta ja yöstä) tilanteesta riippuen 1-2. Esikoisen aikaan lääkäri leikkaamassa toista ja soittivat takapäivystäjän mulle niin tuli paikalle 10 minsan päästä soitosta ja tuli siis kotoaan. Minä en ole leikkuriin joutunut mutta molemmissa synnytyksessä ollut siis lääkäri paikalla ja valmiina lähtöön jos ois tarvittu. Nyt alkuvuodesta kätilöitä oli kolme ja sitten lääkäri paikalla omassa synnytyksessäni. Täälläpäin syntyy vuorokaudessa varmaan max. 10 lasta joten kerrallaan syntymässä ja lääkäriä tarviimassa on yleensä kuulemma korkeintaan kaksi. Lastenlääkäri on kanssa koko ajan paikalla (teholla) ja saavat hänet arvioimaan tilanteen niin, että kävellen paikalla minuutissa.
Z
Zetti
Vieras
Meillä kanssa molemmilla kerroilla niitä kätilöitä pölähti yhtäkkiä se kolme paikalle ja kun vauva maailmassa ja kaikki hyvin niin hävisivät yhtä nopeaan kun tulivatkin .
Perhehuoneita muutama (3 ehkä) ja muutama yhden hengen huone mutta muuten kuuden hengen huoneita. Tosin eihän siellä toivottavasti kauan mene joten sama kai se...
Vaippojen lisäksi löytyy yksi huone täynnä vauvan vaatetta joten sekin puoli kunnossa.
. Perhehuoneita muutama (3 ehkä) ja muutama yhden hengen huone mutta muuten kuuden hengen huoneita. Tosin eihän siellä toivottavasti kauan mene joten sama kai se...
Vaippojen lisäksi löytyy yksi huone täynnä vauvan vaatetta joten sekin puoli kunnossa
.
[QUOTE="vieras";27634350]Ymmärrän ap:n huolen sillä tärkeintä olisi saada synnyinpaikaksi Helsinki tai Espoo. Jos passissa lukee Jyväskylä niin saattaa hävettää sitten aikuisiällä jos asuu muualla kuin Keski- tai Pohjoissuomessa.[/QUOTE]
Mitä väliä sillä itse paikkakunnalla on sen lapsen syntymän kanssa? Siis sillä, että onko se jotenkin sitten coolimpaa sanoa että on syntynyt Helsingissä tai Espoossa? :O En minä ole ainakaan koskaan ajatellut asiaa noin, vaikken Jyväskylässä ole syntynytkään.
Tai no, meitä kun on moneen junaan niin.. :|
Mitä väliä sillä itse paikkakunnalla on sen lapsen syntymän kanssa? Siis sillä, että onko se jotenkin sitten coolimpaa sanoa että on syntynyt Helsingissä tai Espoossa? :O En minä ole ainakaan koskaan ajatellut asiaa noin, vaikken Jyväskylässä ole syntynytkään.
Tai no, meitä kun on moneen junaan niin.. :|
3
35+2
Vieras
Joo, en nyt jaksa vastaille erikseen mihinkään, mut kiitos kannustavista viesteistä. Tiiän et oon hölmö, koska kyllä mun pitäis luottaa siihen että saan synnyttää myös itse, vaikka olisinkin ensisynnyttäjä. Mä olen itsenäinen ihminen ja luotan kroppaani, kammoan sitä jos ympäristö rajoittaa.
[QUOTE="vieras";27634350]Ymmärrän ap:n huolen sillä tärkeintä olisi saada synnyinpaikaksi Helsinki tai Espoo. Jos passissa lukee Jyväskylä niin saattaa hävettää sitten aikuisiällä jos asuu muualla kuin Keski- tai Pohjoissuomessa.[/QUOTE]
Ei synnytyssairaala määrittele lapsen passiin ja muihin tietoihin merkittävää syntymäpaikkaa, vaan siihen passiin tulee se paikkakunta syntymäpaikaksi, johon lapsi on ilmoitettu asumaan ensimmäiseksi. Mm. minulla on passissa syntymäkotikuntana eri kunta kuin missä olen syntynyt.
Ei synnytyssairaala määrittele lapsen passiin ja muihin tietoihin merkittävää syntymäpaikkaa, vaan siihen passiin tulee se paikkakunta syntymäpaikaksi, johon lapsi on ilmoitettu asumaan ensimmäiseksi. Mm. minulla on passissa syntymäkotikuntana eri kunta kuin missä olen syntynyt.
M
"Mä vain"
Vieras
[QUOTE="vieras";27634350]Ymmärrän ap:n huolen sillä tärkeintä olisi saada synnyinpaikaksi Helsinki tai Espoo. Jos passissa lukee Jyväskylä niin saattaa hävettää sitten aikuisiällä jos asuu muualla kuin Keski- tai Pohjoissuomessa.[/QUOTE]
lapsen syntymäpaikka on se paikkakunta, jossa vanhemmat/huoltaja on kirjoilla sillä hetkellä, kun lapsi on syntynyt.
lapsen syntymäpaikka on se paikkakunta, jossa vanhemmat/huoltaja on kirjoilla sillä hetkellä, kun lapsi on syntynyt.
H
"Heivaan"
Vieras
Minäkin mietin tuollaisia mietteitä ennen ensimmäistä synnytystäni. Synnytyksessä sain sitten huomata, että ihan sama oma itseni minä olen, vaikka olisin lasta puskemassakin. Ei siis huolta.
Jos synnyttäjä hallitsee kroppansa ja hermonsa ja kaikki menee normaalisti, en oikein usko että kukaan kätilö tulisi väkisin viemään itsemääräämisoikeutta. Päinvastoinhan kätilöthän oikein kannustavat synnyttäjiä itsenäisyyteen. Jos se säännön vahvistava poikkeus osuu kohdalle, on kätilön vaihtokin mahdollisuus.
Ja kyllä, synnyttäjä saa synnyttää ihan itse tai joutuu synnyttämään ihan itse, näkökulmasta riippuen. Kukaan toinen ei sitä tee. Ja sehän siinä niin hienoa onkin.
K
kokemuksia
Vieras
Mitähän tuohon nyt sanoisi. JOS kaikki olisi mennyt hyvin olisin voinut antaa ehkä pelkkää positiivista palautetta.
Ensinnäkin, on aivan järjetöntä tänä päivänä "hyvinvointisuomessa" että tuonkin kokoisesta sairaalasta puuttuu ilokaasu! Sitä en käsitä enkä suostu hyväksymään mitään verukkeita. Jos ei ilmastoinnit ja muut ole kunnossa sitten ne pitää laittaa kuntoon niin että äidillä on mahdollisuus lievimpään mahdolliseen kivunhoitoon!
Nyt ilokaasu on korvattu pillerillä, jota en enää ottaisi näin jälkiviisaana. Se vasta myrkkyä on eikä edes auttanut.
Kun synnärille menin tuskissani, olisi pitänyt lähteä takaisin koska synnytys ei ollut käynnissä. En olisi kuitenkaan kestänyt enää kipua joten sain kuitenkin jäädä. Mitään järkeä ei olisi ollut edestakaisin ajelemisessa. Vaikka mahdollista raskausmyrkytystä seurattiin lopussa, niin minut vastaanottanut kätilö mikä lie ei edes viitsinyt verenpainetta mitata, mitä hiukan ihmettelin koska luulin että se nyt kuuluu aikalailla rutiinitoimenpiteisiin. Oli aika nuiva akka muutenkin, mutta hänellä taisikin vuoro juuri olla loppumaisillaan ja kotiin kiirus. Jotain ihmettä se sekoili, en muista mitä, mun tietojeni kanssa...
No, otin siis rentoutus, kivunlievityspillerin joka pisti kyllä pään sekaisin mutta kipuun itsessään ei auttanut.
Siinä sitten alkoi synnytys käynnistymään, tuli toinen kätilö joka oli ihme hapannaama ja katsoi muun muassa miestäni omituisen halveksivasti. Ei ollut mikään lämmin ihminen hän ja kun lopulta aneliin epiduraalia tuskissani, niin siihenkin piti jotenkin vittumaisesti kommentoida että kiireellisyysjärjestyksessä asiat hoidetaan. No kyllähän minä sen tiedän mutta olisi voinut olla hiukan empaattisempi!
Sitten kun vihdoin tämä anestesialääkäri tuli paikalle laittamaan epiduraalin, hän puhui huonoa suomea, veikkaan että oli tuolta itänaapurista tai virosta. Siinä en ihan ymmärtänyt hänen sönkötyksiään enkä tiedä osasinko olla juuri oikealla hetkellä paikallani kun pisti. Kirosi jotain perkelettä siinä kaikenlisäksi! Ja epiduraali menikin sitten pieleen sillä tavalla että toinen puoli oli ihan turta enkä siis pysynyt pystyssä ollenkaan vaan meinasinkin rojahtaa pahasti lattialle koska en osannut varautua että jalat pettää alta!
On mulle ennenkin epiduraali laitettu, ja se meni kyllä kaikkien sääntöjen mukaan hyvin mutta tämä kerta ei.
Tärisin ja vapisin horkassa.
Onneksi sitten vaihtui vuoro ja paikalle ilmestyi mitä ihanin kätilö, vaalea mukava nainen ja hänen kanssaan opiskelija joka oli jo loppusuoralla opinnoissaan. Mulla oli siis kaksi ihanaa turvahenkilöä koko loppusynnytyksen ajan ja heistä olen ikuisesti kiitollinen! Meillä oli ihan hauskaakin, juteltiin niitä näitä
Synnytys ja ponnistus meni hyvin mutta sitten kävi odottamaton juttu. Kätilö huomasi että aha nyt taitaa tulla isokokoinen vauva, hän hiukan säikähti mutta ei näyttänyt sitä (mieheni huomasi huolen). Oli jo sakset kourassa valmiinan leikkaamaan epparin mutta ei ONNEkSI kerennyt, vauva syntyi hyvin koska kudokseni ovat yllättävän joustavat. Ei tullut kuin ne parin asteen repeämät kuten aiemminkin.
Mutta. Vauva ei sitten itkenytkään eikä alkanut hengittää. Siinä oli äkkiä porukkaa paikalla ja vauva kiikutettiin teholle ja jäimme kahden miehen kanssa huolestuneina ja ihmeissään.
Vauva selvisi kyllä, saivat elvytettyä eikä tarvinnut edes tunkea sitä letkua kurkkuun vai mitä ne siinä vaiheessa tekee. Siinä vain oli huoli että jättikö mahdollinen hapenpuute jotain vaurioita. Sydämeen jäi reikä ja se kuulemma oli tavallista tällaisessa. Sitä piti seurata.
Vauva jäi siis teholle.
Sitten alkoi minun ristikuulusteluni, koska olen joutunut käyttämään raskausaikana masennuslääkkeitä. Kaiken oman huolen, epätiedon keskellä se oli todella traumaattista ja loukkaavaa. Minusta nuo lastenlääkärit olisivat voineet olla hiukan empaattisempia ja ymmärtää hiukan minunkin tunteitani. Ja minulle määrätty lääkitys oli ihan lääkärin hyväksymä. Lisäksi jouduin nukahtamisvaikeuksiin ottamaan välillä rauhoittavaa. Siitähän sitten kyseltiin ja kuulusteltiin milloin olet viimeksi syönyt sitä jne. Ymmärrän toki että halusivat tietää mutta se tuli niin kurjan syyttävästi ja aggressiivisesti että minä lopulta itkeä tihrustin siinä.
Seurasivat vauvaa mahdollisten vieroitusoireiden varalta, he selvästi odottivat niitä tulevan. Ei kuitenkaan tullut.
Myöhemmin kotiuduttuani sain sairaalasta papereita. Vauvan pihkasta oli otettu HUUMENÄYTE ilman että minua oli millään tavoin informoitu!!!! Minusta se oli törkää ja nöyryyttävää ja äitiyttäni halventavaa! He siis vielä epäilivät että olisin käyttänyt huumeita???? Olisin hyväksynyt huumetestin täysin, jos näkivät sen tarpeelliseksi mutta siitä olis ehdottomasti pitänyt kertoa! Sitä asiaa vatvoinkin kauan mielessäni ja se masensi minua. Oli todella tökerö se ihme lastenlääkärihuuhkaja
Kaikki meni lopulta hyvin ja kätilöni kävi vielä moikkaamassa ja lohduttelemassa.
Oma kokemukseni oli siis toisaalta hyvä mutta toisaalta huono kyseisessä paikassa. Edelliset lapset olen synnyttänyt muualla ja sieltä on vielä enemmän negatiivista kerrottavaa.
Mutta ilokaasu takaisin ja äkkiä!
Ensinnäkin, on aivan järjetöntä tänä päivänä "hyvinvointisuomessa" että tuonkin kokoisesta sairaalasta puuttuu ilokaasu! Sitä en käsitä enkä suostu hyväksymään mitään verukkeita. Jos ei ilmastoinnit ja muut ole kunnossa sitten ne pitää laittaa kuntoon niin että äidillä on mahdollisuus lievimpään mahdolliseen kivunhoitoon!
Nyt ilokaasu on korvattu pillerillä, jota en enää ottaisi näin jälkiviisaana. Se vasta myrkkyä on eikä edes auttanut.
Kun synnärille menin tuskissani, olisi pitänyt lähteä takaisin koska synnytys ei ollut käynnissä. En olisi kuitenkaan kestänyt enää kipua joten sain kuitenkin jäädä. Mitään järkeä ei olisi ollut edestakaisin ajelemisessa. Vaikka mahdollista raskausmyrkytystä seurattiin lopussa, niin minut vastaanottanut kätilö mikä lie ei edes viitsinyt verenpainetta mitata, mitä hiukan ihmettelin koska luulin että se nyt kuuluu aikalailla rutiinitoimenpiteisiin. Oli aika nuiva akka muutenkin, mutta hänellä taisikin vuoro juuri olla loppumaisillaan ja kotiin kiirus. Jotain ihmettä se sekoili, en muista mitä, mun tietojeni kanssa...
No, otin siis rentoutus, kivunlievityspillerin joka pisti kyllä pään sekaisin mutta kipuun itsessään ei auttanut.
Siinä sitten alkoi synnytys käynnistymään, tuli toinen kätilö joka oli ihme hapannaama ja katsoi muun muassa miestäni omituisen halveksivasti. Ei ollut mikään lämmin ihminen hän ja kun lopulta aneliin epiduraalia tuskissani, niin siihenkin piti jotenkin vittumaisesti kommentoida että kiireellisyysjärjestyksessä asiat hoidetaan. No kyllähän minä sen tiedän mutta olisi voinut olla hiukan empaattisempi!
Sitten kun vihdoin tämä anestesialääkäri tuli paikalle laittamaan epiduraalin, hän puhui huonoa suomea, veikkaan että oli tuolta itänaapurista tai virosta. Siinä en ihan ymmärtänyt hänen sönkötyksiään enkä tiedä osasinko olla juuri oikealla hetkellä paikallani kun pisti. Kirosi jotain perkelettä siinä kaikenlisäksi! Ja epiduraali menikin sitten pieleen sillä tavalla että toinen puoli oli ihan turta enkä siis pysynyt pystyssä ollenkaan vaan meinasinkin rojahtaa pahasti lattialle koska en osannut varautua että jalat pettää alta!
On mulle ennenkin epiduraali laitettu, ja se meni kyllä kaikkien sääntöjen mukaan hyvin mutta tämä kerta ei.
Tärisin ja vapisin horkassa.
Onneksi sitten vaihtui vuoro ja paikalle ilmestyi mitä ihanin kätilö, vaalea mukava nainen ja hänen kanssaan opiskelija joka oli jo loppusuoralla opinnoissaan. Mulla oli siis kaksi ihanaa turvahenkilöä koko loppusynnytyksen ajan ja heistä olen ikuisesti kiitollinen! Meillä oli ihan hauskaakin, juteltiin niitä näitä
Synnytys ja ponnistus meni hyvin mutta sitten kävi odottamaton juttu. Kätilö huomasi että aha nyt taitaa tulla isokokoinen vauva, hän hiukan säikähti mutta ei näyttänyt sitä (mieheni huomasi huolen). Oli jo sakset kourassa valmiinan leikkaamaan epparin mutta ei ONNEkSI kerennyt, vauva syntyi hyvin koska kudokseni ovat yllättävän joustavat. Ei tullut kuin ne parin asteen repeämät kuten aiemminkin.
Mutta. Vauva ei sitten itkenytkään eikä alkanut hengittää. Siinä oli äkkiä porukkaa paikalla ja vauva kiikutettiin teholle ja jäimme kahden miehen kanssa huolestuneina ja ihmeissään.
Vauva selvisi kyllä, saivat elvytettyä eikä tarvinnut edes tunkea sitä letkua kurkkuun vai mitä ne siinä vaiheessa tekee. Siinä vain oli huoli että jättikö mahdollinen hapenpuute jotain vaurioita. Sydämeen jäi reikä ja se kuulemma oli tavallista tällaisessa. Sitä piti seurata.
Vauva jäi siis teholle.
Sitten alkoi minun ristikuulusteluni, koska olen joutunut käyttämään raskausaikana masennuslääkkeitä. Kaiken oman huolen, epätiedon keskellä se oli todella traumaattista ja loukkaavaa. Minusta nuo lastenlääkärit olisivat voineet olla hiukan empaattisempia ja ymmärtää hiukan minunkin tunteitani. Ja minulle määrätty lääkitys oli ihan lääkärin hyväksymä. Lisäksi jouduin nukahtamisvaikeuksiin ottamaan välillä rauhoittavaa. Siitähän sitten kyseltiin ja kuulusteltiin milloin olet viimeksi syönyt sitä jne. Ymmärrän toki että halusivat tietää mutta se tuli niin kurjan syyttävästi ja aggressiivisesti että minä lopulta itkeä tihrustin siinä.
Seurasivat vauvaa mahdollisten vieroitusoireiden varalta, he selvästi odottivat niitä tulevan. Ei kuitenkaan tullut.
Myöhemmin kotiuduttuani sain sairaalasta papereita. Vauvan pihkasta oli otettu HUUMENÄYTE ilman että minua oli millään tavoin informoitu!!!! Minusta se oli törkää ja nöyryyttävää ja äitiyttäni halventavaa! He siis vielä epäilivät että olisin käyttänyt huumeita???? Olisin hyväksynyt huumetestin täysin, jos näkivät sen tarpeelliseksi mutta siitä olis ehdottomasti pitänyt kertoa! Sitä asiaa vatvoinkin kauan mielessäni ja se masensi minua. Oli todella tökerö se ihme lastenlääkärihuuhkaja
Kaikki meni lopulta hyvin ja kätilöni kävi vielä moikkaamassa ja lohduttelemassa.
Oma kokemukseni oli siis toisaalta hyvä mutta toisaalta huono kyseisessä paikassa. Edelliset lapset olen synnyttänyt muualla ja sieltä on vielä enemmän negatiivista kerrottavaa.
Mutta ilokaasu takaisin ja äkkiä!
K
Kauhistunut
Vieras
K
kokemuksia
Vieras
Niin ja koska en ihan purematta halunnut niellä että vain minun lääkitykseni olisi aiheuttanut sen, että vauva ei hengitä vaan kyselin että mitenkäs nuo kipulääkkeet, epiduraalit sun muut, eivätkö ne ja vauvan suuri koko ole voineet aiheuttaa sitä että ei alkanut hengittää? Niin eivät he sitä nähneet mahdollisuutena lainkaa, minun masennuslääkitykseni vain... Joo, bullshit, aika puolueellista. Normaaliin serotoniinilääkkeeseen ja silloiin tällöin rauhoittavan ottamiseen verrattuna nuo saakelin epiduraalimyrkyt ovat kyllä vähän painavampaa kamaa!!!! Mutta ei, eihän lääkärit voi sellaista myöntää. Pistetään syyt vaan äidin niskoille!
K
kokemuksia
Vieras
Koska nää ikävät muistot taas alkoi sapettaa, nii kaivoinpa tuon Jyväskylässä ilokaasun korvikelääkkeen (Oxynorm) selostuksen.
Näin siitä mm. sanotaan:
"Raskaus:
Valmisteen käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole vahvistettu, sillä sen käytöstä
ihmisillä ei ole riittävästi kokemusta. Näin ollen OxyNormia ei pidä käyttää raskauden
aikana, ellei se ole selvästi tarpeen. Raskaana olevan naisen pitkäaikainen oksikodonin
käyttö voi aiheuttaa vastasyntyneelle vieroitusoireita. Jos äidille annetaan opioideja
juuri ennen lapsen syntymää, vastasyntyneellä voi esiintyä hengityslamaa.
4
Imetys:
Äidinmaidossa on havaittu pieniä määriä oksikodonia, joka saattaa aiheuttaa
vastasyntyneelle hengityslamaa. Tästä syystä oksikodonia ei saa käyttää imetyksen
aikana "
Että näin turvallinen tämä ilokaasun korvike on Ja missään nimessä ei ole voinut sairaalasta annettu lääkitys aiheuttaa lapsen hengityslamaa 
Kyllä sen täytyi olla minun lääkitykseni! Haloo joo, voisitte lääkärit joskus katsoa peiliin ja mennä itseenne.
Näin siitä mm. sanotaan:
"Raskaus:
Valmisteen käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole vahvistettu, sillä sen käytöstä
ihmisillä ei ole riittävästi kokemusta. Näin ollen OxyNormia ei pidä käyttää raskauden
aikana, ellei se ole selvästi tarpeen. Raskaana olevan naisen pitkäaikainen oksikodonin
käyttö voi aiheuttaa vastasyntyneelle vieroitusoireita. Jos äidille annetaan opioideja
juuri ennen lapsen syntymää, vastasyntyneellä voi esiintyä hengityslamaa.
4
Imetys:
Äidinmaidossa on havaittu pieniä määriä oksikodonia, joka saattaa aiheuttaa
vastasyntyneelle hengityslamaa. Tästä syystä oksikodonia ei saa käyttää imetyksen
aikana "
Että näin turvallinen tämä ilokaasun korvike on
Ja missään nimessä ei ole voinut sairaalasta annettu lääkitys aiheuttaa lapsen hengityslamaa Kyllä sen täytyi olla minun lääkitykseni! Haloo joo, voisitte lääkärit joskus katsoa peiliin ja mennä itseenne.
J
joukossa tymyys tiivistyy
Vieras
H
hyvinmeni
Vieras
Minä synnytin Jyväskylässä vuonna 2006 ja oikein hyvät kätilöt oli ja vaikka riskisynnytys olikin, niin tosi hyvin meni ilman epiduraaleja jne.
L
luomullisesti
Vieras
[QUOTE="hmmm";27633161]Sulla voi vielä mielipide muuttua kun tajuat millaista se synnytys onkin.. Voi olla että haluatkin niitä lääkeitä ja naurat jälkikäteen luomumietteillesi. Ainakin mulle kävi näin.[/QUOTE]
Mulle ei käynyt niin =) Mä tiesin etukäteen synnyttäväni "luomuna" ja niin teinkin. Ei se mikään häpeä ole jos tulee jotain komplikaatioita, mutta kyllä mun mielestä on hyvä valmistautua hyvään synnytykseen eikä etukäteen jo päättää, että kaikki menee ihan perseelleen. Muistin koko synnytyksen ajan, että 1) jos se sattuu, niin tee jotain toisin (vähintäänkin tulee muuta ajateltavaa kuin kipu!) ja 2)oikeanlainen kipu ei ole vaarallista, perussynnytys ei ole vaarallinen eikä siinä mene rikki 3)koulutettu henkilökunta on paikalla jos jokin meneekin pieleen, turha sitä etukäteen märehtiä, useimmiten synnytykset sujuvat ihan mainiosti 4) minut on luotu synnyttämään!
Sieltä se laps poksahti, viiden tunnin avautumisvaiheen ja kymmenen minuutin ponnistuksen jälkeen. Pystyasento + oikea tieto synnytyksen kulusta olivat todella tärkeitä osasia tässä onnistumisessa.
Suosittelen ap:lle doulaa, mulla oli ja siitä oli paaaaljon hyötyä. Doulan kanssa jutellaan etukäteen ja kaikki toiveet ovat selviä - sitten kun on sairaalassa eikä enää parhaimmillaan mihinkään neuvotteluihin, niin doula auttaa toimimaan yhteistyössä kätilöiden kanssa. Esim meillä kätilö halusi minut makaamaan, doula selitti kätilölle, että minä en pysty makaamaan selälläni koska sattuu liikaa. Tarvitaan langaton supistus- ja sydänäänimittari, jotta voin liikuskella. Kätilö pisti ensiksi vastaan (tuntemattomasta syystä) mutta kävi lopulta hakemassa langattomat vehkeet ja sain pysyä jaloillani. Kätilöillä oli aika kiire jo hoidollisten tehtävien kanssa (ihan ymmärrettävää, tehokasta verovarojen käyttöä ainakin teoriassa), mieheni halusin vierelleni - doula haki lasillisen vettä tarvittaessa ja otti kuvia kun lapsi oli syntynyt. Kätevää! Doula myös muistutti miestä mistä kohtaa selkää kannatti hieroa, mitä asentoja kokeilla jne.
Mulle ei käynyt niin =) Mä tiesin etukäteen synnyttäväni "luomuna" ja niin teinkin. Ei se mikään häpeä ole jos tulee jotain komplikaatioita, mutta kyllä mun mielestä on hyvä valmistautua hyvään synnytykseen eikä etukäteen jo päättää, että kaikki menee ihan perseelleen. Muistin koko synnytyksen ajan, että 1) jos se sattuu, niin tee jotain toisin (vähintäänkin tulee muuta ajateltavaa kuin kipu!) ja 2)oikeanlainen kipu ei ole vaarallista, perussynnytys ei ole vaarallinen eikä siinä mene rikki 3)koulutettu henkilökunta on paikalla jos jokin meneekin pieleen, turha sitä etukäteen märehtiä, useimmiten synnytykset sujuvat ihan mainiosti 4) minut on luotu synnyttämään!
Sieltä se laps poksahti, viiden tunnin avautumisvaiheen ja kymmenen minuutin ponnistuksen jälkeen. Pystyasento + oikea tieto synnytyksen kulusta olivat todella tärkeitä osasia tässä onnistumisessa.
Suosittelen ap:lle doulaa, mulla oli ja siitä oli paaaaljon hyötyä. Doulan kanssa jutellaan etukäteen ja kaikki toiveet ovat selviä - sitten kun on sairaalassa eikä enää parhaimmillaan mihinkään neuvotteluihin, niin doula auttaa toimimaan yhteistyössä kätilöiden kanssa. Esim meillä kätilö halusi minut makaamaan, doula selitti kätilölle, että minä en pysty makaamaan selälläni koska sattuu liikaa. Tarvitaan langaton supistus- ja sydänäänimittari, jotta voin liikuskella. Kätilö pisti ensiksi vastaan (tuntemattomasta syystä) mutta kävi lopulta hakemassa langattomat vehkeet ja sain pysyä jaloillani. Kätilöillä oli aika kiire jo hoidollisten tehtävien kanssa (ihan ymmärrettävää, tehokasta verovarojen käyttöä ainakin teoriassa), mieheni halusin vierelleni - doula haki lasillisen vettä tarvittaessa ja otti kuvia kun lapsi oli syntynyt. Kätevää! Doula myös muistutti miestä mistä kohtaa selkää kannatti hieroa, mitä asentoja kokeilla jne.
Elä ny hullu ainakaan Jorviin halua
Synnytysosasto on ihan jees, mutta lapsivuode/äitiysosasto on kuin jostain B-luokan horrorleffasta! Ei voi käsittää mistä niin outoja harppuunoita saa rekrytoitua. Yksin jouduin kärvistelemään käynnistymistä odotellessa ja pitkään synnytyksen alettuakin. Miehelle ei kuulemma kannattanut soittaa. Sitten tulikin kiire soittaa sille kun salikätilö vihdoin tuli antamaan akuneuloja ja totesi että sassiin syynnytyssaliin.
Jälkikäteen joku hullu tulkitsi mun lapsen labratuloksia ja itkin koko päivän kunnes käytyäni lastenosastolla selvisi että veriarvot oli menneet paremmiksi eikä huonommiksi. Sitten paras osa. Me jouduttiin huonekaverin kanssa eristykseen koska meidän vauvat oli altistuneet MRSAlle lastenosastolla. Siinä jäi aamupalatkin saamatta kun kukaan ei niitä tuonut ennenkuin piti lähteä taas lastenosastolle, kukaan ei mitään selittänyt eikä informoinut ja seuraavana päivänä lääkärit oli ihan ymmällään moisesta ihme eristysmeiningistä kun pöpöä voi kantaa kuka tahansa muutenkin. Kummallakaan ei ollut MRSAta eikä sitä sairastanut vauva ollut samassa tilassa.
Synnytyskeskustelu oli kuin poliisikuulustelu. Se oli oikeastaan aika hauskaa, mutta ensikertalaisena en ehkä olisi osannut suhtautua siihen kuin sketsisarjaan. Samoin imetys olisi taatusti mennyt metsään jos olisin ollut ekaa kertaa asialla. Ihan kauheata lisämaidon tuputusta ja ihan suoranaisen outoja ohjeita.
Ruoan kanssa tulee myös ongelmia jos sattuu olemaan raskausdiabetestä sairastava kasvissyöjä joka ei siis syö leipää tai sokeria. Jos sattuu kinkkupäivä niin leivän päälle ei ole muuta kuin kinkkua. Ei esim. yhtä siivua juustoa. Jos aamukahvi jäi saamatta niin sitä ei saa myöhemmin.
Huoh! Onneksi ei tartte ikinä enää synnyttää! No ei siellä onneksi montaa päivää yleensä olla.
Jorvissa parasta on Tammisaaren vanha henkilökunta.
Synnytysosasto on ihan jees, mutta lapsivuode/äitiysosasto on kuin jostain B-luokan horrorleffasta! Ei voi käsittää mistä niin outoja harppuunoita saa rekrytoitua. Yksin jouduin kärvistelemään käynnistymistä odotellessa ja pitkään synnytyksen alettuakin. Miehelle ei kuulemma kannattanut soittaa. Sitten tulikin kiire soittaa sille kun salikätilö vihdoin tuli antamaan akuneuloja ja totesi että sassiin syynnytyssaliin.
Jälkikäteen joku hullu tulkitsi mun lapsen labratuloksia ja itkin koko päivän kunnes käytyäni lastenosastolla selvisi että veriarvot oli menneet paremmiksi eikä huonommiksi. Sitten paras osa. Me jouduttiin huonekaverin kanssa eristykseen koska meidän vauvat oli altistuneet MRSAlle lastenosastolla. Siinä jäi aamupalatkin saamatta kun kukaan ei niitä tuonut ennenkuin piti lähteä taas lastenosastolle, kukaan ei mitään selittänyt eikä informoinut ja seuraavana päivänä lääkärit oli ihan ymmällään moisesta ihme eristysmeiningistä kun pöpöä voi kantaa kuka tahansa muutenkin. Kummallakaan ei ollut MRSAta eikä sitä sairastanut vauva ollut samassa tilassa.
Synnytyskeskustelu oli kuin poliisikuulustelu. Se oli oikeastaan aika hauskaa, mutta ensikertalaisena en ehkä olisi osannut suhtautua siihen kuin sketsisarjaan. Samoin imetys olisi taatusti mennyt metsään jos olisin ollut ekaa kertaa asialla. Ihan kauheata lisämaidon tuputusta ja ihan suoranaisen outoja ohjeita.
Ruoan kanssa tulee myös ongelmia jos sattuu olemaan raskausdiabetestä sairastava kasvissyöjä joka ei siis syö leipää tai sokeria. Jos sattuu kinkkupäivä niin leivän päälle ei ole muuta kuin kinkkua. Ei esim. yhtä siivua juustoa. Jos aamukahvi jäi saamatta niin sitä ei saa myöhemmin.
Huoh! Onneksi ei tartte ikinä enää synnyttää! No ei siellä onneksi montaa päivää yleensä olla.
Jorvissa parasta on Tammisaaren vanha henkilökunta.
Niin ja kyllä se jännittää ja pelottaa oli missä hyvänsä. Ihminen pelkää usein tuntematonta. Mutta eiköhän se hyvin mene kuitenkin. Entisenä luomusynnytyksestä haaveilleena pitäisin nykyään kyllä vaan huolen että epiduraali on lähellä. Mutta mulla on jouduttu käynnistelemään aina pitkiä aikoja...
E
ei enään ikinä jyväskylään
Vieras
yhden muksun olen siellä synnyttänyt ja kamalat muistot jäi, kätilöt mulkoili pahasti ja olivat sen oloisia kun ei vähemmän vois kiinnostaa ja muutenkin siellä tuntuu olevan hoitajilla asennevamma työhönsä vaikka itse heitä kohtaan olin kiltti, heillä ärsystys siis kimposi siitä kun purskahdin itkuun ja kysyin että kumpi tuli ja minne lastani viedään kun hänet suoraan salista vietiin hieman heräteltäväksi. Ja viimesessä ultrassa ennen synnytystä jyväskylässä lääkäri oli kattonu lapsen asennon väärin josta tulikin sitten ongelmia itse synnytyksen aikana...
En sen kummemmin jaksa tarinaani tähän luritella mutta enään ikinä ei onneksi siellä tarvitse asioida eikä hoidettavana olla. Se on kyllä niin viimenen paikka minne menisin vaikka pää olis kainalossa!
Että omasta puolestani voin vaan sanoa että otan osaa jos siellä synnyttämään joutuu. En suoraan sanoen p*skempaa sairaalaa tiedä!!!
En sen kummemmin jaksa tarinaani tähän luritella mutta enään ikinä ei onneksi siellä tarvitse asioida eikä hoidettavana olla. Se on kyllä niin viimenen paikka minne menisin vaikka pää olis kainalossa!
Että omasta puolestani voin vaan sanoa että otan osaa jos siellä synnyttämään joutuu. En suoraan sanoen p*skempaa sairaalaa tiedä!!!
D
deek
Vieras
Onko noita olemassa langattomiakin ja että saisi liikkua. Itse halusin luomusynnytystä ja olisin halunnut liikkua. Mutta ei... vähän väliä piti olla käyrissä kiinni ja kipristellä paikoillaan.
N
"nuuh"
Vieras
Juuri tuosta asenteesta ja piilovittuilusta aiemmin yritin kertoa. Ensinnäkin kätiö A ei tule toimeen lääkäri B kanssa ja hoitaja C ei voi missään tapauksessa olla samassa tilassa D,E saatikka F kanssa. Ja tämä kaikki paska kaadetaan sen synnyttäjän syliin. Mulle kätilö tiuskaisi että hänellä on huono päivä ja osastolla on vain yksi lääkäri että ei mitään vaatimuksia kannata esittää. Lapulle olin laittanut siis toiveen kokeilla jakkaraa, mutta hänen selkä ei nyt kestä mitään kyykkimisiä.
Lääkäri ja kätilö eivät puhuneet toisilleen suoraan vaan puheen välittäjänä toimi hoitaja joka pyöritteli silmiään ja huokaili.
Synnytyksestä en avaudu muuta kuin III-asteen repämät, 67 tikkiä ja korjausleikkauksia.
Viikko osastolla ja kukaan siis ei kukaan käynyt synnytystäni läpi kanssani. Sitä kyselin itse, mieheni, äitini ja anoppini ja kaikille sanottiin eri tarinoita, esim kaikki synnytyksessä olleet hlöt jäivät lomalle seuraavana päivänä (7 hlöä)!
Jouduin tekemään korjausleikkauksista vielä potilasvahinkoilmoituksen jolloin huomattiin kaikki paperini kadonneen. Synnytyskertomuksesta löytyy yhä vain edellisen vuorokauden tapahtumat puoleen yöhön asti ja lapsi syntyi klo 02.20.
Synnytyksestä jo 11 vuotta ja ikinä en enää tuohon ryhdy, kiitos Keski-Suomen keskussairaalan.
Lääkäri ja kätilö eivät puhuneet toisilleen suoraan vaan puheen välittäjänä toimi hoitaja joka pyöritteli silmiään ja huokaili.
Synnytyksestä en avaudu muuta kuin III-asteen repämät, 67 tikkiä ja korjausleikkauksia.
Viikko osastolla ja kukaan siis ei kukaan käynyt synnytystäni läpi kanssani. Sitä kyselin itse, mieheni, äitini ja anoppini ja kaikille sanottiin eri tarinoita, esim kaikki synnytyksessä olleet hlöt jäivät lomalle seuraavana päivänä (7 hlöä)!
Jouduin tekemään korjausleikkauksista vielä potilasvahinkoilmoituksen jolloin huomattiin kaikki paperini kadonneen. Synnytyskertomuksesta löytyy yhä vain edellisen vuorokauden tapahtumat puoleen yöhön asti ja lapsi syntyi klo 02.20.
Synnytyksestä jo 11 vuotta ja ikinä en enää tuohon ryhdy, kiitos Keski-Suomen keskussairaalan.
V
vippi
Vieras
Hei!
Jyväskylässä on kaksi Aktiivinen synnytys ry:n doulaa! Jos olet fb:ssä, tavoitat meidät ryhmästä Suomen Doulat. Jos et, niin voin kyllä tätä kautta muutoin tietoja luovuttaa, kun hihkaiset vain!
Jyväskylässä on kaksi Aktiivinen synnytys ry:n doulaa! Jos olet fb:ssä, tavoitat meidät ryhmästä Suomen Doulat. Jos et, niin voin kyllä tätä kautta muutoin tietoja luovuttaa, kun hihkaiset vain!
Similar threads
- homealone
- Aihe vapaa
