Ahdistaa kun mulla ei ole enää kavereita, ihan itkettää

["yksinäinen"]

En ole kauhean sosiaalinen tapaus, tai no ujous on lähinnä se este yleensä mihinkään.

Olin tosi onnellinen pari vuotta sitten, kun miehen sukulainen muutti avomiehensä kanssa tänne samalle paikkakunnalle. Alkuun oltiinkin paljon tekemisissä, sitten he alkoivat saada omia kavereita ja käynnit harvenivat harvenemistaan. Vain tämä avomies käy meillä enää.

Tilanne paheni entisestään, kun heille tuli vauva. Nyt hyvä jos kerran kuussa viitsivät käydä porukalla meillä. Yleensä jos yritän soittaa, että olen tulossa käymään, hän ei vastaa puhelimeen. En sitten viitsi ilmoittamatta mennä. Ja jos sovin hyvissä ajoin jostain asiasta, hän peruu ne viimeistään edellisenä päivänä. Tosi tympeää ja itkettää kun seura ei enää kelpaa.
Hän kulkee paljon koiraharrastuksissa, ymmärrän, että se vie aikaa, kun hänellä on tähtäimessä joku koe kai. Mutta nyt hän ilmoitti, että he ovat viikonloputkin reissussa, joten yhtään ei keretä näkemään nyt loppukesän/syksyn aikana.

Ahdistaa hirveästi, kun mulla ei ole mitään sosiaalista elämää enää. Olen yrittänyt paikallisten kanssa ystävystyä, mutta kaikki kaatuu siihen, kun olen niin ujo.

 

["..."]

Miksei sulla ole sosiaalista elämää? Etkö käy töissä tai koulussa?

 

["yksinäinen"]

Niin joo, viime kuussa kävimme heidän vauvan synttäreillä, täytti vuoden ja siellä he ohimennen mainitsivatkin, etteivät "viitsi vastata puhelimeen", eli tavallaan se oli vinkki, että turha edes yrittää soittaa.

Nyt tällä hetkellä tämä avopuoliso on reissussa mieheni kanssa ja istun siis lasten kanssa yksin koko päivän ja illan. Mihinkään ei voida lähteä, kun vanhempi lapsista on kipeänä.

 

["yksinäinen"]

[QUOTE="...";28804236]Miksei sulla ole sosiaalista elämää? Etkö käy töissä tai koulussa?[/QUOTE]

Olen tällä hetkellä työttömänä. Oikeastaan järkevä ratkaisu meidän osalta, kun yksi lapsista on erityislapsi ja sen ikäinen, ettei kesäisin saa enää viedä esim. päiväkotiin.

 

[nainen, ryhdistäydy]

Pyh, nyt nainen ryhdistäydyt!

Itsekin olen muuttanut viikko sitten uudelle paikkakunnalle ihan yksinäni monen sadan kilometrin päähän kotiporukoista ja vanhoista ystävistäni. Vähän täällä kyllä huuli pyöreänä liikunkin kun en vielä ketään tunne. Netissä minulla on ystävänhakuilmoitus ja sitä kautta kaksi naista onkin ottanut minuun yhteyttä. Olen kysellyt josko voitaisiin ensiviikolla tavata, mutta vielä en ole vastausta saanut.

Vaikka en täältä ketään tunnekaan niin vääntäydyn joka päivä silti kuitenkin kämpästäni kartanolle pyöräilemään ja tutkimaan uutta ympäristöäni. Minulla ei ole vielä töitäkään, joten työttömänä työnhakijana tässä suksitaan menemään. Totta puhuakseni odotan kuin kuuta nousevaa tukipäätöksien tuloa D

Mistä paikkakunnalta sinä olet ja kuinka vanha olet? Minä kyllä voisin tutustua sinuun jos jostain lähimaastosta olet.

 

["vieras"]

Kurja juttu. Sulla ei ilmeisesti ole mitään annettavaa heille. Oletko ehkä sellainen tyhjiin imijä, joka vain kuuntelee, kun toiset puhuu ja yrittävät vääntää tikusta asiaaa. Mulla itsella on kaveri, joka käy harvoin , mutta kun tulee niin hiljaa istuu meillä monta tuntia. Itse olen puheliaskin ja pari tuntia menee kun puhun kuulumisia ja kaikenmoista ja sitten alkaa kyllä juttu loppua, kun toinen ei rakenna keskustelua mitenkään ja odottaa vain, että minä puhun ja hän kuuntelee.

 

["yksinäinen"]

[QUOTE="vieras";28804250]Kurja juttu. Sulla ei ilmeisesti ole mitään annettavaa heille. Oletko ehkä sellainen tyhjiin imijä, joka vain kuuntelee, kun toiset puhuu ja yrittävät vääntää tikusta asiaaa. Mulla itsella on kaveri, joka käy harvoin , mutta kun tulee niin hiljaa istuu meillä monta tuntia. Itse olen puheliaskin ja pari tuntia menee kun puhun kuulumisia ja kaikenmoista ja sitten alkaa kyllä juttu loppua, kun toinen ei rakenna keskustelua mitenkään ja odottaa vain, että minä puhun ja hän kuuntelee.[/QUOTE]

No en oikeastaan ole sellainenkaan. Toki alussa punastelen ja takeltelen sanoissa, tai puhun supernopeaa. Mutta aikansa kestettyään pystyn rentoutumaan seurassa kun seurassa ja sitten en enää punastele, arastele tai muuten ole mitenkään hiljainenkaan. En tiedä mikä minussa on vialla.
Olin alkukesästä yhdessä työpaikassa, tai no olin talvesta asti, noin puoli vuotta, enkä sinä aikana saanut aikaiseksi muita kuin morjenstus-tuttuja vain. Ei kauheasti pysähdytä juttelemaan tuolla kun kaupoissa törmäillään. En kai vaan ole tarpeeksi kiinnostava ihminen.

 

["vieras"]

[QUOTE="yksinäinen";28804273]No en oikeastaan ole sellainenkaan. Toki alussa punastelen ja takeltelen sanoissa, tai puhun supernopeaa. Mutta aikansa kestettyään pystyn rentoutumaan seurassa kun seurassa ja sitten en enää punastele, arastele tai muuten ole mitenkään hiljainenkaan. En tiedä mikä minussa on vialla.
Olin alkukesästä yhdessä työpaikassa, tai no olin talvesta asti, noin puoli vuotta, enkä sinä aikana saanut aikaiseksi muita kuin morjenstus-tuttuja vain. Ei kauheasti pysähdytä juttelemaan tuolla kun kaupoissa törmäillään. En kai vaan ole tarpeeksi kiinnostava ihminen.[/QUOTE]

kuulostaa siltä ettei sulla ole annettavaa ihmisille. mistä puhut ihmisten kanssa. osaatko keskustella ja rakentaa keskustelua eli onko sinulla mielipiteitä ym.

Aikuisena onkin hankalampaa ihmisisuhteissa. Lapsilla on leikit, nuorilla harrastukset, bändit, meikkaus, seurustelu, opinnot, joista puhua. Aikuisten pitääkin sitten osata keskustella mukavasti ja rakentavasti, että viihdytään. Näin ainakin itse koen suhteet.

 

["ellu"]

Uskon, että olet kiinnostava ihminen mutta sun on ehdottomasti itse uskottava se myös, äitinä, puolisona, ystävänä tai missä tahansa ihmissuhteessa tarvitset itseluottamusta ja uskoa, että olet aivan erityislaatuinen ja kaikki hetket ovat tärkeitä ja tietenkin jos joku ei halua sinua tavata usein, se on hänen menetyksensä!

Totta puhuen ymmärrän sua erittäin hyvin ja uskon että aika moni on kokenut joskus samanlaisia itsesääli tunteita ja yksinäisyyttä. Tai uskon että kivat ihmiset ainakin tunnistavat yksinäisyydenkin tunteita. Koppavat eivät edes tunnista sellaista. Itsekin olen usein jumissa lasten kanssa, mullakin ns erityis lapsia (vaikka tämä termi ei enää käytössä, niin on neurologisia juttuja). Olen nytkin aika tyhjillä, huolia on vaikka kuinka ja tunnen jäätävää yksiväisyyttä vaikka ihmissuhteita onkin, niin niissä on tiettyjä säröjä. Mies on kuitenkin "kiltti" ja sukulaisia on, ystäviä harvoja. Mutta kukaan ei juuri tällä hetkellä tunne ajatuksiani, eli joudun olemaan yksin yksinäisyyteni kanssa - ystävystymään itseni kanssa.

Sun täytyy vaan saada kipinä nyt touhuihin ja innostus! Osta yrttiteetä, joka auttaa masennukseen. (Kysy luontaistuotekaupasta) Kun lapsi paranee, kirjastoon vaikka? Syksyksi joku liikuntalaji sinulle harrastukseksi? Kansalaisopiston kurssi, kielikurssi ja matka suunnitelmia tms. Ja uusia pihaleikkejä, uusia leikkipuistovalloituksia. Sitten vaan kestät loputtomat nyrpeät ihmiset hymyssä suin, niin yhtenä armollisena päivänä tapaat jonkun kivan, ja ystävyys voi syventyä..Jos luoja suo. Ehkä tässä on rukoiltava (en ole mikään lahkolainen, mutta sellaisesta elämän suuresta asiasta kuitenkin ystävissä on kysymys, ja nämä neuvoni eivät niin kovin ihmeellisiä)

Ole niiden kanssa jotka nauttivat seurastasi ja arvosta itseäsi AINA!

 

["yksinäinen"]

[QUOTE="vieras";28804325]kuulostaa siltä ettei sulla ole annettavaa ihmisille. mistä puhut ihmisten kanssa. osaatko keskustella ja rakentaa keskustelua eli onko sinulla mielipiteitä ym.

Aikuisena onkin hankalampaa ihmisisuhteissa. Lapsilla on leikit, nuorilla harrastukset, bändit, meikkaus, seurustelu, opinnot, joista puhua. Aikuisten pitääkin sitten osata keskustella mukavasti ja rakentavasti, että viihdytään. Näin ainakin itse koen suhteet.[/QUOTE]

Omasta mielestäni osaan ilmaista omat mielipiteeni asioista. Mutta jos huomaan, että vastapuolella on aivan radikaalisti eri näkemys, niin sitten en tuo sitä ilmi, vaan saatan vain suhtautua aika neutraalisti asiaan, tai yritän vaihtaa puheenaihetta. Ehkä siinä sitten mättää, yritän olla liian kiltti tjt. : /

 

["ellu"]

Musta tuntuu että oikeasti olet aarre ystäväksi, mut ne ketkä nyt vaan ovat ympärilläsi, eivät itse ole! Samoin kuin palstan tuomioita jakelevat. Uskon että löydät paikkasi ja ystäväsi. Ja kaikilla tilanne voi vaihtua milloin tahansa.

 

[Birgitte]

Rekisteröidy ja laita rohkeasti tänne KaksPlussalle yleistietoa itsestäsi: mistä päin Suomea, minkä ikäinen, millaisia harrastuksia? Ihan suurpiirteittäin, ei mitään liian yksityiskohtaista. Ehkäpä löydät tätä kautta ystäviä, jotka voivat ottaa yhteyttä yksityisviestillä tai laittaa sähköpostinsa ketjuun.

 

["yksinäinen"]

Rekisteröidy ja laita rohkeasti tänne KaksPlussalle yleistietoa itsestäsi: mistä päin Suomea, minkä ikäinen, millaisia harrastuksia? Ihan suurpiirteittäin, ei mitään liian yksityiskohtaista. Ehkäpä löydät tätä kautta ystäviä, jotka voivat ottaa yhteyttä yksityisviestillä tai laittaa sähköpostinsa ketjuun.

Olen yhden porukan kanssa tutustunutkin tämän palstan kautta ja yksin jäin. : / Facessa lentelee porukkaviesti, joissa kukaan ei noteeraa minun kirjoittamiini asioihin mitenkään.

 

[kaveriton]

HEI! Mistä päin olet ? Täällä yksi kaveria vailla oleva =)

 

[Birgitte]

Nyt ap, laita tänne vielä kerran ystävähaku. Huomaa, että tuossa yllä jo joku kyselee. Et ole ainoa yksinäinen. Yritä vielä!

 

[peesi]

[QUOTE="ellu";28804424]Musta tuntuu että oikeasti olet aarre ystäväksi, mut ne ketkä nyt vaan ovat ympärilläsi, eivät itse ole! Samoin kuin palstan tuomioita jakelevat. Uskon että löydät paikkasi ja ystäväsi. Ja kaikilla tilanne voi vaihtua milloin tahansa.[/QUOTE]

Juuri näin. nämä tuomioita jakelevat ovat niitä juoruakkoja, jotka tekevät itsensä kiinnostavaksi kiusaamalla, juoruamalla jne. ja heidän ystäviään ovat oma perhe kun eivät ole päässeet syntymäkaupunkiaan edemms.

 

[avoimuus on rock]

Mä saan todella helposti uusia ystäviä ihan sen takia, kun olen todella avoin ihminen. Moni kokee, että ihanaa kun on olemassa persoona joka eivät peittele elämänsä "virheitä/ongelmia". Ihmiset avautuvat helposti minulle, kun ei minua mikään järkytä. Minun seurassa saa olla oma itsensä.
Tällä yritän sanoa, että ujous pois ja anna kaikkesi niin saat kaiken.

 

["vieras"]

Mä saan todella helposti uusia ystäviä ihan sen takia, kun olen todella avoin ihminen. Moni kokee, että ihanaa kun on olemassa persoona joka eivät peittele elämänsä "virheitä/ongelmia". Ihmiset avautuvat helposti minulle, kun ei minua mikään järkytä. Minun seurassa saa olla oma itsensä.
Tällä yritän sanoa, että ujous pois ja anna kaikkesi niin saat kaiken.

aika ristiriitaista. seurassasi saa olla oma itsensä, mutta ujo ei saa oll.