ahdistaa + kysymys erotilanteista

[surku.]

Yritän tässä nyt jotain fiksua sanoa. Se tuskin onnistuu, mutta..

Tilanne on siis mahdollisimman lyhyesti tämä: Minua ahdistaa(ei niin, ettäkö se olisi minusta mitään masennukseen tms. liittyvää) usein mieheni seurassa, anopin lähellä ja yleensäkin tässä lähipiirissä. Anoppi on kovin määräilevä ja elämässä ohjaileva, haluaa yhä hoitaa poikansa tarpeet, tulee meille yllättäen ja alkaakin katsoa kaappeihin, että"nyt sinun pitää kyllä siistiä nämä kaapit, että löydät sieltä jotain" ja sitten hän alkaakin itse siivota. Tällä hetkellä hänelläkin on jotain kriisiä päällä ja hän on tosi erikoinen, joten nyt varsinkaan en osaa sanoa mitään. Enpä osannut silti ennenkään.. No, se anopista, mutta minua ahdistaa asua lähellä. Aina kun hän on matkoilla, minulla on parempi olla, rauhallisempi. Siinä tiivistelmänä.

Nykyään tuntuu, että minulla ja miehelläkin on koko ajan jonkun luokan kriisi päällä. Meillä menee suunnilleen hyvin, kun hän saa seksiä, mutta heti jo sen jälkeen tuntuu, että hänellä onkin syy taas haukkua minua tms. Tai sitten, kun teen ruokaa ja hänellä on nälkä. Jos ei ole nälkä, en varmasti saa mitään ymmärrystä, että minulla on tekemistä. Mies hoitaa hyvin vähän poikaamme, 1.5v, mutta eipä sillä, näin ollaan menty aina. Joskus hän suostuu nukuttamaan lapsen, mutta ensin minun pitää tehdä iltatoimet, joten... Minun pitää jaksaa kaikki lastenhoitoon liittyvä. Mies kyllä sanoo, jos valitan, että vie jollekin hoitoon, mutta mitä ihmettä meitä on sitten kaksi. Sitä vartenko, että lapsi voi huutaa aamusta iltaan isin perään, kun isi on töissä ja sen jälkeen omissa menoissa? Isä on lapselle tosi tärkeä, mutta harvoinpa isä jaksaa sitten leikkiä tai olla hermostumatta tai on ylipäätään kotona. Kotona hän valittaa väsymystä, nälkää tms. ja minullahan näitä ei voi olla, koska olen kotona koko päivän.
Mies ei tunnu ymmärtävän ongelmiamme. Joskus yritämme selvittää asiat, ja silloin kaikki on taas paremmin...pari päivää.. Minua ahdistaa..
Olen huomannut pyrkiväni mahdollisimman usein pois täältä lapsen kanssa. Vanhempieni luona ollaan käyty enemmän, kuin olisin uskonut pari vuotta sitten. Nytkin tuntuu, että haluan pois. Ei kai se ole normaalia parisuhdetta?
Minä en kaipaa lomaa lapsesta, kaipaan miestäni, sitä joka hän oli, mutta nyt tuntuu, että se on kadonnut johonkin. Itkeskelen tosi usein hänen takiaan, viimeksi illalla..
Mietin eroa usein. Siis että mitä se toisi tullessaan..En uskalla lähteä. En edes mielessäni. En tiedä olisiko se edes ratkaisu.. En tiedä kauanko parisuhde voi olla karilla, ennen kuin kannattaa luovuttaa..
Minulla on hyvin inhottavia tuntemuksia.. Mietin, että jos lähden, mies vie lapseni..enkä tiedä, onko se edes mahdollista. Minä olen ollut kotona koko 1.5v, olen pääsääntöinen kasvattaja. Olen aina läsnä. Mies ei ruoki, pese, hyvin vähän vessattaa, ei vaihda vaatteita...lapselta.. Hän ei pese pyykkiä, ei tee ruokaa.. Silti minä en pysty edes ajattelemaan lähtemistä.
isä on myös niin tärkeä lapselle, että sehän olisi väärin. Miten erotilanteet yleensä toimii, jos on lapsi? Meillä siis avOliitto..

Voi olla, että ongelmani kuulosti pinnalliselta, mutta en osaa selittää sitä, mitä tunnen sisälläni ja mitkä kaikki asiat velloo sisälläni painajaisena..Selvennän kyllä, jos joku viitsii vastata jotakin.. En voi puhua kenellekään näistä asioista.

 

[Kesän kukkanen]

Ymmärrän hyvin tunteesi, juuri tuon epämääräisen ahdistuksen tunteen joka on läsnä lähestulkoon kokoajan... Vaikka kuinka yrittää ajatella että eihän tässä (itseäni tarkoitan) ole mitään konkreettista syytä ahdistua niin silti kurkkua kuristaa melkein koko ajan.
Mielestäni sinulla kuitenkin on hyvä syy voida huonosti. Miehesi on ehkä vähän äidin lellipoika joka ei edes käsitä että äitisi päällepäsmäröinti ja asioihin puuttuminen (tunkeutuminen kotiinne!) on väärin. SINUN pitäisi olla emäntä kotonanne ja anoppisi pelkkä kylässä silloin tällöin käyvä vieras.
Lisäksi sinusta on tullut sekä miehellesi pelkkä piika jonka pitää jaksaa antaa vielä pimppiäkin jotta miehelläsi olisi hyvä olla. Ja usko pois, tiedän hyvin tunteen miltä tuntuu "antaa" vain sen takia että "pitää antaa" vaikkei itseäsi huvittaisi ollenkaan.
En usko että ero huonontaisi mitenkään ainakaan sinun henkistä olotilaasi. Rahallisesta puolesta on vaikea sanoa.
Kerrot että viihdyt entistä paremmin omien vanhempiesi luona, sehän on positiivista ja toivottavasti heistä olisi tukea sinulle erotilanteessa ja muutenkin ?
Kuitenkin kannattaisi varmaan nostaa kissa kunnolla pöydälle ennen ratkaisun tekemistä - kerro miehellesi miltä tuntuu, ihan kaikki. Ja olisiko mahdollista lyödä nyrkki pöytään myös anopin suhteen ? Onko sinulla mitään hävittävää jos seuraavan kerran hänen tullessa nuuskimaan sanot(te) hänelle jämäkästi että "kiitos vaan, mutta tämä on MEIDÄN kotimme, emme tarvitse siivousapua". Tämäkin asia kannattaa ensin selvittää miehen kanssa.
Ehkä kunnon ultimaatum "jätän sinut jos ei asiat muutu" on joskus ainoa mikä auttaa...
Voimia sinulle!!!

 

[surku.]

Kiitos. Tosiaan, kyllä tässä usein tulee annettua, vaikke huvittaisi, mutta tuntuu, ettei se miestä edes kiinnosta. Sanon monesti ei, ennen kuin tapahtuu mitään ja lopulta en jaksa enää sanoa ei ja siinä sitten taas tyydytetään miehen halut..
Olen anopille sanonut juurikin tuon, " en tarvitse siivousapua", mutta arvaapas, kun hän suuttuu siitä.. "koskaan ei apu kelpaa, kun sitä tarjotaan"..niin...

Miehen vanhemmat tosiaan asuu ihan tossa vieressä. AIVAN liian lähellä. Minun vanhempani asuvat n. 200km päässä, aika sopiva etäisyys, ehkä liian paljon, mutta jos hekin asuisivat lähellä, olisin varmaan seonnut jo.. Minulla on loma aina, kun anoppi on jossain lomalla..
Minusta tuntuu myös, että jos sanon miehelleni tuon" jätän sinut, jos..." hän sanoo "jos sinusta niin on hyvä"..Tilanne pitäisi olla se, että häntä hetkauttaisi se. Luultavasti(en voi varmasti sanoa tietenkään) hän olettaa, etten ole lähdössä vaikka sanon ja siksi sanoo välinpitämättömästi..

Varmasti vanhemmista olisi apua, jos eroaisimme, mutta..en ole koskaan ollut niin läheinen äidin tai isän kanssa, ettäkö puhuisin juurikaan erosta heille. Toki he tietäisivät siitä, mutta en osaisi avautua. Eron jälkeen minulla ei olisi ketään. Paitsi poikamme. Pari ystävää, toinen asuu täällä, toinen siellä vanhempien lähellä. Hekään eivät ole ystäviä joille haluaisin avautua sitten kuten omalle puolisolle voi avautua.
Voihan tämä olla väliaikainen kriisikin. Kaipa niitäkin joskus pitää olla, mutta olen niin herkkä tällaisille, että tuntuu, kuin musertuisin kaiken tämän takia. Rakastan miestäni, ainakin luulen niin...? Enkä haluaisi erota, mutta.. Tämä on niin vaikeaa..

 

[vaihtoehto]

Vaihtoehto 2. hankit( jos ei jo ole) kunnon pesuaineet ja välineet ja järkkäät anopille töitä. Seuraavan kerran kun tulee kaappeja tonkimaan annat kumikäsineet, esiliinan ja uunin/liedenpesu tarpeet ja sanot että uuni ja uunipellit pitäisikin puhdistaa ja ritilät kiillottaa kiitos. Jos vielä intoa riittää mikroaaltouunin voi myös puhdistaa. Ohjaat anopin kun lapsen kädestä pitäen pois "pahanteosta". WC:n, kylpyhuohuoneen ja saunan voit myös pesettää, samoin ikkunat. Eli aina kun alkaa arvostelmaan kaappeja, järjestystä tms. valjasta "hevosvoima" käyttöösi ja tarjoa työvälineet samalla saat itsekin apua. Kyllä se nopeasti hoksaa mitä tapahtuu kun alkaa tonkimaan paikkoja. Älä ole pahoilla mielin anopin takia. Olet ehkä kovin nuori ja anoppi taas oppinut tavallaan järjestelmään ja organisoimaan asioita joten jäät helposti "jalkoinhin" etkä saan ääntäsi kuuluviin. Otat reilusti paikkasi omassa kodissasi ja anoppi tulee joko kylään tai siivoamaan sen paikan minkä osoitat.

Mies taas on ilmeisesti saanut mallin kotoaan. Anoppi on sielläkin johtanut orkesteria ja isä on kulkenut menoissaan. Käyttäytyminen on hänestä ihan normaalia, eikä hän näe syytä muuttaa tilannetta, onhan se toiminut ensin lapsuudenkodissa ja nyt sinun kanssasi. Mies tarvitsisi toisenkinlaisen mallin isyyteen. Onko paikkakunnallanne jotain MLL:n tai jonkun muun tahon järjestämää isä ryhmää tai isä-poika ryhmää tms. Vaikeaa on miestä tietysti sinne saada, mutta eihän tilanne noin voi jatkua, lapsi tarvitsee isänsä.

 

[surku.]

Ihan hyviä vinkkejä. Anoppi vaan tosiaan tuntuu elävän lapsilleen ja nyt siis myös minulle ja lapsenlapselleen ja siivoaisi täällä ehkä joka päivä jos antaisi. Pesisi pyykit ja tiskaisi tiskit, käsin... Ja tosiaan, tuskin on vaatinut äitinä yhtään mitään lapsiltaan, varsinkaan pojilta. Tytöt kyllä hääti pois poikien kimpusta jo ala-asteiässä. Me siis seurustelimme joskus kauan sitten ennen, kuin tapasimme uudelleen ja muistan kun olimme kuudennella tai seitsemännellä luokalla ja hänen äiti joskus vastasi puhelimeen ja suorastaan karjui, ettei tarvitse paljoa soitella pojan perään.
Enpä ottanut opikseni silloin, että tuo äiti kannattaa välttää.
Anoppi on tosi ylimielinen. Haluaa olla aina oikeassa ja jos ei ole niin saattaa vetää herneet nenään aika pahasti. Välillä lähtee sanomatta heipat ja välillä taas me saamme lähteä hänen luotaan ilman, että hän sanoo mitään. Voi suuttua ihan siitä, että emme heti vastaa johonkin asiaan. Nyt kun hän ei ole töissä, aikaa vaan riittäisi ja riittäisi meidän asioiden vatvomiseen.
Ehkä kerran anoppi piti minun puoliani, kun mieheni oli koko ajan poissa kotoa. Äiti sitten pojalleen sanoi, että "sinä et lähde nyt minnekään vaan olet kotona välillä, etkä jätä vaimoasi aina yksin". Ei se muistaakseni tehonnut.. Minusta se on toisaalta hyvä, ettei tehonnut, sillä muuten hän luulisi vieläkin voivansa ihan miten tahansa ohjailla poikaansa.. Toisaalta, olisihan se hyvä, jos MINÄ voisin joskus epätoivoissani turvautua miehen äitiin..

En ole koskaan ollut mitenkään uusavuton, jos siihen viittasit tuossa jalkoihin jäämisessä. Olen hoitanut aina kotia, myös vanhempieni luona ja nyt kun lapsi syntyi niin paljon kun vaan jaksan. Osaan tehdä kaiken, eikä kyse ole siitä. Ja anoppikin sanoo ymmärtävänsä, ettei aina voi jaksaa siivota("joten minä tulen ja siivoan teillä").Joka päivä puolilta päivin on usein siistiä, mutta kyllä meidän pikkuherra osaa sotkea sitä mukaa, ainakin lelut ja ruuat. Sitten mies tulee kotiin ja taas alkaa valitus kodin sotkusta. Turhaa siinä selittelen. Nykyään myönnän vaan olevani joskus laiska..ehkä pitäisikin siivota vasta juuri ennen miehen töistäpääsyä. Paitsi että sekin oli turhaa, eihän hän aina edes ilmoita jäävänsä johonkin omiin hommiin. Onnellinen voin olla siitä, ettei mies juo, eikä käy baareissa hillumassa.

Kukaan ei vaan tunnu tajuavan, että äitikin kaipaa hoitoapua mieheltä, kun mies tulee kotiin. Äidin pitäisi jaksaa 24h, koska mies on ollut töissä jo 8h eikä voi jaksaa enää kotona. Mikä tässä on se mitä ei tajuta? Kertokaa te edes ymmärtävänne? Minun oma äitinikään ei oikein ymmärrä. Hänestä on ihan normaalia, että mieheni haluaa levätä töistä tullessaan ja minä jatkan samaa rumbaa lapsen kanssa.

Pari viimeistä kertaa muuten onkin käynyt niin, että anoppi on kysynyt "mitä voisin tehdä". Olen minä kerran sanonut, että pitäisihän täällä imuroida ja pestä lattiat. No arvatenkin hän kävi hommiin.. HUH..

 

[surku.]

niin ja tuosta isäryhmästä. Ihan turha toivo! Sitä miestä ei sellaiseen saisi. Varmasti sitten, kun lapsi kasvaa isä pelaa yms. enemmän pojan kanssa.. Kai se vaan on niin monimutkaista olla isä.

 

[maru-maru,]

Mulle kelpaisi siivousapu!!!! Yritä kääntää voimavaraksi se anopin avuliaisuus. Varmasti se on kylllä vaikeaa. Meillä ei ole ketään auttajaa. Kaiken joudun/joudumme tekemään itse. Kyllä olisi ihanaa jos joku tulisi meille siivoamaan. Ymmärrän kyllä että liika oma-aloitteisus ja päällekäypä tyyli tuntuu loukkaavalta. Mutta yritä nähdä se hyvää tarkoittava puoli asiassa ja ota apu vastaan. Lähde vaikka itse lenkille kun anoppi toteuttaa itseään!!! Saat omaa aikaa jäsentää ajatuksiasi.

 

[Tena lady]

Järkyttävä anoppi. No, mun anoppi on toisesta ÄÄRIPÄÄSTÄ, se ei koskaan käy, ei soita ja kysy mitä lapsenlapselleen kuuluu, ei osta sille mitään koskaan, meidän lapsi on sille "nobody". Mä voisin tykätäkkin et anoppi tulis joskus käymään ja hoitelis lasta ja leikkis sen kaa ni saisin vaik itse sen aikaa siivoilla, mutta, mä "sainkin" tällasen kummajaisen. Mut ei kyllä varmasti ole kivaa että se sun anoppis tunkee ku omaan kotiinsa teille kaappeja tonkiin. Anna tosiaan ikkunanpesuvehkeet ens kerralla kouraan ja sano et noi tarttis pestä, et viittis. Ja myös mulla on sellanen äijä et vaihtoon joutais. Lapsen kanssa kyllä on ja pakko myöntää vaikka ei huvittais tosta ukosta mitään hyvää sanoakkaan, niin hyvä isä se on siinä mieles että jaksaa touhuta ja leikkiä aika paljon ja kylvettää ja viedä uimaan ja syöttää ja vaihtaa vaipat jne. mutta parisuhteeseen se ei sitten välitäkkään panostaa yhtään. Meillä ei oo seksiä enää nykyään, jonkin verran jotain pakollisia hyvänyönpusuja mutta kaikki sellanen hellyys ja toisen huomiointi on kuollut, ollutta ja mennyttä.. mä kaipaisin hyvää parisuhdetta mut ei sitä taida tulla enää koskaan. Mun mies tekee kotitöitäkin, tekee ruokaa, ja pyydettäessä monia muitakin juttuja, mutta ne menettää merkityksen kun puuttuu se yksi olennainen asia - parisuhde ja seksi. Kyllä sellasta vaan kaipaa kovasti vastapainoksi lapsiperheen arjelle.
Että - voimia tosiaan sinulle tilanteeseesi, ja kyllä meitä hiljaa itsekseen itkeviä äitejä ja vaimoja ja avovaimoja löytyy.. kullakin omat murheet ja miehet riesana...

 

[surku.]

Kiitos taas. Ymmärrän hyvin, että toiset taas kaipaa kovasti apua ja siksi minun valitukseni niiden äitien korvaan kuulostaa itsekkäältä ja tyhmältä, mutta meillä tämä on jo painostavaa, suorastaan pakko. Ei omaa anoppia halua joka päivä nähdä ja vastailla ties mihin ihme kysymyksiin, joihin en voi antaa koskaan häntä tyydyttävää vastausta.
Meillä heti ensitapaaminen oli aika, noh..silloin minua ahdista ensimmäisen kerran hänen seuransa. Tietenkin mieluummin olisin tosi hyvissä väleissä, mutta en saa sitä ikävää tunnetta pois, joka tulee aina.

Eipä juu sellainenkaan parisuhde ole mikään parisuhde jos ei ole läheisyyttä, seksiä(ellei se ole yhteinen päätös)..Mutta tällä hetkellä minä voisin ottaa sinun miehesi, koska hän tekee paljon muuta. Noh, eikö se niin mene, ettei se vaihtamalla parane..

Sanonpa vielä yhden asian miehestäni. En saanut enää viime syntymäpäivänäni häneltä MITÄÄN. Onnittelu tuli iltapäivästä kun isäni ja siskoni oli jo soittanut laulaen onnittelut ja lahjatkin olin saanut anopilta etukäteen. Miehen siskotkin muistivat minua..En kaipaisi mitään suurta, vaikka yksi kukka riittäisi, tai jotain. Heitin vitsillä, että "voisit ostaa minulle varrellisen purkinavaajan, kun sellaista ei ole". miehen vastaus oli sitten, että "en todellakaan ala sellaista etsiä, kun en tiedä missä niitä voisi olla"..Hän ei käy kaupoissa... Nyt olen jo luovuttanut. Olkoot muistamatta, jos ei tajua mitä merkitystä sillä olisi..se siitä..

 

[Rosis]

Kirjoitat tosi hyvin tilanteestasi. Miehesi käyttäytyy todella ärsyttävästi. Anoppitilanne on myös ärsyttävä ja tällaisenaan tulehtunut. Mutta. Mutta ehkä anoppisi yrittää auttaa eikä hänellä ole keinoja muuhun. Ehkä hän on aina ollut se organisaattori ja päällepäsmäri ja toimija, ja se on hänen keinonsa auttaa, toimia ja näyttää välittävänsä. Sinä sanot ettet osaa puhua pahasta olostasi. Ei varmasti anoppikaan osaa ottaa puheeksi tunteitaan (ehkä pelkää ettet jaksa hänen poikaansa pitemmän päälle). Ehkä hän siis näkee, että teillä ei ole hyvä olla parisuhteessa ja on paniikissa, että sinä ehkä jättäisit hänen poikansa. Ehkä hän koittaa tehdä noita siivouksia paikatakseen poikansa puutteita.

Nim "Vaihtoehdolla" oli mahtava vinkki, että otat tilanteen haltuun, kerrot ja osoitat mitä siivota. Jos yrittäisit kääntää jollain tavoin voitoksi tuon tilanteen? Ymmärrän, jos et siihen pysty, mutta kehottaisin ottamaan ihan uuden katsomistavan anoppiin. Jos uskaltaisit, voisit saada hänestä ystävän. Hän tuntee poikansa. Teidän perhe on hänelle rakas. Mitä jos kertoisit hänelle vähän miltä susta tuntuu. Mielestäni on iso asia, että hän on pari viimeistä kertaa kysynyt "mitä voisin tehdä". Tuo ei ole pomoilua, vaan avun antoa ja välittämistä. Siihen voi vastata esimerkiksi, että voit siivota vessan. Tai vaikka, että "tämä on minun kotini ja minusta tuntuu pahalta kun ....jne". Yritä muuttaa asennetta anoppia kohtaan ja anna hänelle mahdollisuus. Sulla ei ole mitään menetettävää. Olet varmasti anopillesi rakkampi kuin tajuatkaan. Ja sinun kannaltasi tilanne ei voi enää huonompaan suuntaan mennä, joten uskalla sanoa mitä haluat!

Toinen asia on miehesi. Ihan suututtaa millainen vätys hän on. Mutta koita hoitaa asiat kuntoon anopin kanssa ja katso sitten vieläkö mies ärsyttää. Erota voit aina. Mutta anoppisi silti pysyy poikasi isoäitinä, joten hyvät välit helpottaisivat paljon.

Tsemppiä!

 

[surku.]

Kiitos. En ole kertaakaan edes osannut ajatella, että ehkä mieheni äiti tosiaan voisi paikkailla miestäni. Se selittäisi paljon asioita kylläkin. Onhan tässä paljon mietittävää. Nyt pitää mennä nukuttamaan poikaa. Miestä ei taas ole näkynyt sitten viime yön jälkeen. Ihanaa, että olen saanut tukea teiltä!

 

[joanna10]

jos anoppi haluaa siivota,anna tosiaan ikkunanpesua, matonpesua. Viikkosiivousta. Saat aikaa olla ulkona raikkaassa ilmassa lapsen kanssa, kun anoppi sisällä siivoaa.
Menette vaikka puistoon,kävelylle metsään "pikkuretkelle".Hyvällä omallatunnolla kun anoppi pitää paikat siistinä. Keität palattuasi kahvit ja kehut tuntee itsensä tarpeelliseksi, ja sinulla jää aikaa lapselle ja itsellesi

 

[tiger mama]

Niin hyviä vastauksia on jo annettu että en tässä enempää rupea neuvomaan.

Tilanteesi vaan on aika ahdistava mielestäni surku. Muistuttaa omaa tilannettani kun olin kahden pienen lapsen äiti ja miehestä ei ollut mihinkään. Anoppi tosin asui kaukana eikä tunkenut meille kylään. Mutta mies oli juuri tuollainen kylmäkiskoinen lellikki joka sai hepulin milloin mistäkin mutta ei kyllä auttanut lastenhoidossa.

Minulle kävi niin että vedin itseni niin piippuun tilanteessa kun hoidin kaiken. Ja sitten mieheni meni ja petti minua. siihen sitten luontevasti päättyi liittomme, vaikka ero oli todella riitaisa ja vaikea, koin silti että ihmisarvoni nousi kun kotona ei koko ajan haukuttu ja mollattu ja vaadittu.

Jotenkin huvittavaa että nyt ex-mieheni on taas naimisissa ja hänelllä on uusi perhe ja sama meininki siellä toistuu. Vaimo on ihan poikki ja saa välillä haukkuja vaikka on tehnyt siellä KAIKEN lasten- ja kodinhoidon ym. Joskus säälittääkin. Mutta sitten iloitsen omasta elämästäni ja lapsistani jotka hekin ovat helpottuneita kun eivät asu ihan lähellä isäänsä joka on aika ahdistava tyyppi heidänkin mielestään(on jo murkkuikäisiä ensimmäisen liiton lapset).

Voimia tilanteeseen! Ja vedä vaan sitä rajaa jos et jaksa taistella anopin kanssa. Älä anna muiden haukkua ja mollata sinua ja tulla reviirillesi.

 

[tt:)]

Hei!
Miehesi kuulostaa aika raskaalta kumppanilta. Anoppisi on opettanut miehen elämään tuolla tavalla, että nainen hoitaa kaiken ja mies juoksee missä juoksee. Muista, että tällä hetkellä elämällä tuolla tavalla opetat itse omalle lapsellesi samaa mallia elää. Sukupolvia jatkuneita tapoja käyttäytyä on vaikea ja hidas muuttaa, mutta mikäli jatkat suhteessa näin, jatkuu sama malli lapsesi suhteessa ja taas uusi ihminen saa kärsiä. Edeltäneiden kanssa olen samaa mieltä, yritä silti pitää hyvät välit anoppiin äläkä sotke anoppia sinun ja miehesi parisuhteeseen, hän on aina lapsesi isoäiti vaikka eroaisitte!

Voimia raskaaseen tilanteeseen!

 

[surku.]

Minulla on poikani suhteen tunne, että hänestä tulee enemmän minun kaltainen kotitöistä tykkäävä..Ainakin nyt näyttää lupaavalta. Lisäksi miehen veli kuulemma oli aina kova laittamaan puutarhaa, ruokaa, tiskejä yms. kun taas tosiaan mieheni, ei tehnyt koskaan mitään. Kai nyt jotain toivoa on opettaa poika eri tavoille, vaikka isä onkin törppö?Mies aika lailla kunnioittaa minun tapojani kasvattaa, ehkä juuri siksi, koska minä teen sen suunnilleen kokonaan. Joten ehkä näissäkin asioissa..?

Kiitos taas vastauksista. Tänään on taas vähän parempi mieli, vaikka ollaankin oltu kaksistaan koko päivä pojan kanssa ja vieläkin mies omissa hommissa(tätä en tarkenna, jotten paljasta henkilöllisyyksiä, harrastus kuitenkin)..Ehkä se tosiaan, toistaakseni itseäni, helpottaa välissä tilannetta, kun ei tarvitse selitellä ja tapella.