ahdistaa mennä huomenna töihin :(

[:(]

aiemmin oon tykännyt työstäni todella paljon, olen aina mennyt innolla sinne enkä vielä koskaan aiemmin ole ollut ahdistunut sunnuntaina viikonlopun päättymisestä. mutta nyt olen. syynä on pomo, jonka mä oon kokenut viimeaikoina ahdistavaksi..
oon ollut mielestäni todella ahkera ja ripeä ja kiinnostunut ja innostunut ja motivoitunut. hyvin usein olen muitten ryhmissä tekemässä töitä, kun omat työt on hoidettu. hyvin usein se olen minä, joka on päivystystiimissä vapaaehtoisena jne. en todellakaan istu vain kahvihuoneessa silloinkaan, kun potilaita ei ole, vaan noinakin hetkinä pyrin tekemään jotain hyödyllistä, kuten täydentämään varastoja jne.

nyt sitten parin viikon sisällä pomo on vihjaillut tai sanonut ihan suoraankin että ripeyttä ja aktiivisuutta on tultava lisää! ekan kerran mä luulin että se sanoo sen jotenkin ettei tarkoita tai jotain, mutta kun kuulin sen taas keskiviikkona niin alkoipa ahdistamaan. mä ymmärtäisin ihan todella, jos ois aihetta sanoa asiasta mutta kun ei ole!

mua ahdistaa mennä huomenna taas töihin, kun olen pyrkinyt ja mielestäni tehnytkin parhaani ja se ei sitten riitä alkuunkaan mä en voi ymmärtää, miten ihmeessä mä oon vieläkin aktiivisempi ja ripeämpi kuin mitä mä oon ollut. oikeasti. on tosi kauhea olo, mä en pysty olemaan tämän parempi, nopeampi, tehokkaampi. ahdistaa niin paljon.

en tiedä, pitäisikö sitten alkaa etsimään toista työpaikkaa.. oon kyllä muuten tykännyt olla tuolla, työstäkin tykkään mutta pomon suhtautuminen ahdistaa ja tuntuu tosi pahalta.

 

[:(]

nosto

 

[vieras]

Joskus käy niin, että oikein sosiaalinen ihminen olettaa olevansa ahkera, tehokas ja motivoitunut. Meillä on työpaikalla yksi sellainen ja se pyörii joka puolella häiritsemässä muiden työntekoa, kun sillä on muka omat hommat tehtynä. Aina sen pitää tulla höpöpttämään viereen, eikä se näe, että toisella on kiire. Aikaa pitäisi olla aina sen kanssa seurustella ja se haluaa tulla "auttamaan", vaikka vain sotkee toisen hommat. Se tekee mielellään töitä "ryhmässä" ja tunkee aina juoruamaan sinne, missä on muita paikalla.

Tämä ei tarkoita välttämättä sinua, vaan on yksi näkemys siitä, että kaikki eivät ymmärrä omaa tilannettaan ja suhdettaan ympäristöön. Varsinkaan ne sosiaaliset luonteet.

 

[pp]

Se on jo vakava hälytysmerkki, kun sunnuntaina ahdistaa tuleva työviikko. Eli suosittelen kyllä tekemään asialle pian jotain. Jos et voi suoraan pomon kanssa ottaa asiaa puheeksi, niin jonkun toisen kanssa sitten.

Itse viivyin liian pitkään ahdistusta aiheuttaneessa työssä (tosin ei ollut sama syy kuin sinulla), jossa minulla ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin, ja lopputuloksena oli totaalinen terveyden romahtaminen, josta toipuminen kesti pitkään.

Tsemppiä! :hug:

 

[vieras]

Ymmärrän hyvin tunteesi. Olin töissä paikassa, joka vaati moniosaamista. Hallitsin kaiken mielestäni kyllä. Kyseessä oli iso leirikeskus, jossa oli paljon toimintaa. Minä olin töissä keittiössä, kioskissa, siivouksissa, vastaanotossa.... kaikessa. Tein tilauksia, tein ruokaa, leivoin, lämmitin saunaa, tein ulkotulia ryhmille, tein työtä keskuksen omassa pesulassa, siivosin, petasin... ja koko ajan kuljin puhelin taskussa ja otin tilauksia/varauksia vastaan. Esittelin paikkoja, pidin leiriläisiä silmällä....

Koko ajan olisi pitänyt olla vielä aktiivisempi, vielä kerkeävämpi, vielä parempi, hoksaavampi... Mikään ei riittänyt ja kuitenkin mielestäni tein kaikkeni. Olin ihan puhki työpäivän jälkeen. Meitä oli töissä aivan liian vähän ja meistä otettiin kaikki irti. Kaikki piti hallita ja kaikkeen pystyä.

En jaksanut, en enää yrittänyt. Sanoin, että tämä kaksivuotinen piisaa mulle, minä en tämmöistä tahtia kestä ja tämä ei ole minun elämäntyöni ja iloni. Nyt teen myös vastuullista ja kiireistä työtä, mutta ihan eri fiiliksellä. Minusta pidetään, reippauttani ja oma-alotteisuuttani kehutaan ja tunnen hoitavani työn hyvin ja onnistuvani.