Hei
itse viimeksi tänään aamulla olin pahoilla mielin. Miksikö? En saa mieheltä rakastellessa hyväilyä, suudelmia tai suuseksiä. Hän makaa suuren osan ajasta lahnana. Jos haluan, että hän tekee extraa minun täytyy pyytää enkä usein viitsi pyytää, koska on jo sellainen olo, että hän ei viitsi, jaksa tai vaivaudu.
Silti, rakastan ja haluan häntä. Annan anteeksi pienet asiat, koska yritän työntää mielestäni pahat ajatukset. VAikka väkisin mieleen tunkee, että hän ei pidä vartalostani, tai ei halua minua, tai pitää römpsääni vastenmielisenä, otan silti huomioon muut mahdollisuudet; ehkä hänellä ujona miehenä on suorituspaineita, hän pelkää koskevansa minuun väärin, ehkä joku on hänelle huomauttanut että kouriminen ei ole kivaa (minä kyllä pidän siitä)..ehkä hän ajattelee, ettei osaa..ja valot hän sammuttaa siksi, että ujostelee omaa kroppaansa, ei siksi, että minä olisin rumaa katseltavaa. Edellisessä suhteessani oli tarpeeksi itsesääliä, nyt se saa luvan riittää. TÄmä mies ei ainakaan kiirehdi, saan hänet laukeamaan, on ihana hyväillä häntä ja rakastella häntä, hän ei alista, nöyryytä eikä pihtaa. On hellä. Hän on herkkä, enkä voi häntä moittia tai tylysti arvostella. Minun pitäisi sanoa suoraan mutta ystävällisesti, että tämä kissa tarttee enemmän hivelyä. Miehet, voiko kysyä syyytä suuseksin puuttumiseen? hänelle kyllä annan sitä ja pidän siitä. Hän ei koske alapäähäni edes tuskin kädellä. En tiedä onko se epävarmuutta vai inhoa ... Miten ottaisin asian puheeksi. Olen trimmannut karvani pois välillä ja toivonut, että hän siitä kuumenisi ja kävisi kimppuun, mutta ei.. Hän ei halua myöskään katsella minua, mikä on outoa..ujouttako vain?!
Suomimies ei välttämättä ole sängyssä mahtileijona vaan ujo, varautunut poikuli. Minä jaksan olla vielä kärsivällinen ja jonkunhan täytyy olla se aktiivinen osapuoli, olkoon nyt sitten minä - hänen vuoronsa tulee vielä. En vielä anna periksi, vaan avaan suuni kun tiedän miten nämä asiat sanoisin. Minulla on tapana joskus töksäyttää ihmisille, muttatälle elämäni rakkaimmalle en halua töksäyttää etten loukkaa häntä.Kaikkihan perustuu vapaaehtoisuuteen niin hän on sanonut ...eli miksi kaipaan joskus samaa mitä annan hänelle, onko kiellettyä kaivata?! Edes joskus?!? Olisi mukava saada vastaus tai syy "passiivisuuteen"... Suhteemme on melko nuori, mutta vakava..meistä minä olen se himohiiri, hänkin, mutta minä rohkeampi..
Auttakaa siis...
