Ahdistaa niin kovasti... ;(

[itku]

Mies oleskellut viikon vanhemmillaan ja sovittiin la, että tulee eilen takaisin kotiin kun eri paikoissa olo ollut hankalaa molemmille (huonosti nukuttu, lapsi ikävöi kovasti ja mulla aika raskasta pyörittää arkea). Selvitellään sitten ongelmat saman katon alta ja käydään perheterapiassa juttelemassa. Viikonloppuna tuli sitten vähän riitaa puhelimessa kun mies oli tehnyt ajattelemattomuuttaan tyhmän jutun mutta asia oli jo ok. Tuli sitten eilen kotiin, kertoi että on hommaamassa itselleen kämppää ja lähti takaisin porukoilleen. Oli tosi tyly ja kylmä, vaikka viikon aikana tulleet s.postit ja viestit kertoivat ihan muuta... Mä pelästyin ja ahdistuin ihan kauheesti ja koko yö meni itkiessä.

Voi että ahdistaa ja on niin surullinen olo. Miksei se voi muistaa niitä meidän hyviä aikoja ja päiviä, kelaa vaan näitä viime aikojen riitoja... Tuntuu ihan hirveeltä että menetän kaiken, ihanan perheen, aviomiehen, oman kodin, kaiken... En edes osaa kuvata tätä tuskaa mitä tällä hetkellä tunnen...
Koko yön valvottuani soitin aamulla perheneuvolaan, kun mulle oli tälle päivälle varattu sinne eka aika (yksin) että ois päästy molemmat sinne mutta heille ei sopinu. Miehen aika vasta 2 viikon päästä ja meidän yhteinen monen viikon päästä... Ahdistaa ja pelottaa NIIN kovasti... Miten ihmeessä saan hänet takaisin, en tosiaan halua menettää häntä?! Tuntuu vaan että meidän pitäis saada apua nyt, viikkojen päästä on jo myöhästä...

 

[?]

mitä on tapahtunut, mistä välirikko?

 

[ap.]

mitä on tapahtunut, mistä välirikko?

Meillä on ollu jo jonkin aikaa tunteet laimeat kun väsytty tähän arjen pyöritykseen eikä olla parisuhdetta hoidettu yhtään. Riitoja siis aika paljon nyt kesästä lähtien ja mies "murjottanut" nyt kuukauden ajan. Olen tivannut syytä useaan otteeseen ja riitelyksi se aina menee kun ei hän osaa sanoa... Viimein sanoi ettei tunteita minua eikä tätä perhettä kohtaan ole enää, vuorotyö väsyttää ja mieli on muutenkin musta. Kyllä mullakin tunteet heittelee mutta ihan oikeasti häntä rakastan enkä missään tapauksessa haluaisi perheen hajoavan vaikka rankkaa on ollutkin...

Ahdistaa vaan niin kovasti jos hän todella jättää minut, en tiedä miten oikein jaksan kun jokainen tunti on tuskaa...

 

[vieras]

No jos miehen tunteet on kuollu niin ei siihen enää ulkopuolisetkaan voi vaikuttaa. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Yritä kaikkesi, sun panos tässä on tärkeempi kuin jonkun perheneuvolan. Jos ei tunteet enää syty, ei voi mitään.

 

[ap.]

No jos miehen tunteet on kuollu niin ei siihen enää ulkopuolisetkaan voi vaikuttaa. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Yritä kaikkesi, sun panos tässä on tärkeempi kuin jonkun perheneuvolan. Jos ei tunteet enää syty, ei voi mitään.

Millä lailla mun sitten kannattaa yrittää? En tarkotakkaan, että kukaan toinen voi pakottaa rakastamaan mutta ehkä auttaisi, jos ulkopuolinen ehdottaisi hidastamaan tahtia ja laittamaan jäitä hattuun ennenkuin suutuspäissä hankitaan asunnot ja viedään eropaperit...

 

[Raidallinen tiikeri]

Tiedän tasan miltä susta tuntuu :hug: :hug:
Mun mies lähti viikko sitten ja muutti uudelle naisellensa jonka on tuntenu viikon,jätti mut yksin kahen laopsen kanssa 4v ja 2kk. :'( voimia :hug:

 

[ap.]

Tiedän tasan miltä susta tuntuu :hug: :hug:
Mun mies lähti viikko sitten ja muutti uudelle naisellensa jonka on tuntenu viikon,jätti mut yksin kahen laopsen kanssa 4v ja 2kk. :'( voimia :hug:

Voi kauhee, kuinka SÄ jaksat nyt? Meillä mies sanoi ettei ketään toista ole, ja ehkä uskonkin, mut on vaan niin h*vetin paska olo.... Miksen minä kelpaa? Meillä vaan on ollu kerran aiemminkin hankala vaihe kun oltiin töissä eri paikkakunnilla, sukulaisia kuoli yms. vastoinkäymisiä. Siitä päästiin yli, tunteet tuli takaisin voimakkaampina kuin koskaan kummallekkin ja elämä oli oikeesti tosi ihanaa myös miehen melestä. Nyt en vaan voi ymmärtää miks se ei enää usko et tästä noustaan...

Mitä mä voisin oikein tehdä jos kerran se on niin, että mun panostus on kaikkein tärkeintä...?

 

[Kun]

vois jotenkin takoa järkeä siihen sun miehen päähän! Minunkin neuvoni hänelle olis että jäitä hattuun, kuten ap sanoitkin. Iso hali

 

[KiljusenHerrasväki]

Meillä oikeestaan sama tilanne paitsi, että minä mietin lähtöä :'(

 

[ap.]

Onneksi pääsen kohta sinne perheneuvolaan, on niin tosi ahdistunut olo. Sais edes apua itselle kun tuntuu että järki lähtee... Voi kun mies vaan tulis kotiin, halais, sanois että rakastaa ja laitetaan asiat kuntoon...