Alkuperäinen kirjoittaja 12v.nuorempi:
Ikävää kyllä, kirjoituksesi kuulostaa vähän liiankin tutulta..tuolta kantilta katsottuna.
Saattaa olla että olen mennyt vähän"sekaisin" kaikesta huomiosta ja suosiosta.
Pakko miettiä tarkkaan..
Jep. Yleensä (puhun sekä omasta että muiden kokemuksesta) tässä siniparta-miestyypissä koukuttaa se, että nainen hyväsydämisenä ja rakkausromaaneja lukeneena ei kehtaa sanoa että ei, ja luulee että mies "riutuu" "kärsii" yms naisen takia. Sitten alat sääliä häntä, sitten kohta huomaat että ollaan saunottu yhdessä, menty käsikädessä yhdessä, pian mies haluaa hieroa hartioitasi jne.joka johtaa ennen pitkää mm. sänkyyn, hän ostaa sinulle kaikkea ja kun puhut että ei pitäisi, hän alkaa joko vakuuttelemaan että siinä ei ole mitään ihmeellistä, tai jos suhde on edennyt pitemmälle hän alkaa mököttää, koska et halua ottaa vastaan hänen antimiaan.
Sellaista pikkuhiljaista väsytystaktiikkaa.-ja suhde siitä joka alkaa, ei perustukaan siihen että molemmat olisi rakastuneita ja kokisivat aitoa yhteyttä, vaan siihen että nainen on hämillään ja mies koittaa jaksaa urheasti sillä linjalla jolle on lähtenyt, vaikka hänen tunteensa ovat yhtä häilyväisiä kuin muidenkin. Mutta jos ensimmäiseksi joululahjaksi ostaa timanttikorvikset, niin seuraavana jouluna ei mikään vähempi ainakaan ole luontevaa, molemmat joutuvat siinä sellaiseen kummalliseen lahjomis, kohteliaisuus, ja niinsanottuun väkisinrakastamisen kierteeseen.
Tällainen mies tuo yhtäkkiä saapuessaan naisen elämään, elämän "täyteen" näitä rakkaus- ja suhdeajatuksia, ja tätä tämäntyyppistä sisältöä. Jos vertaa normaali mieheen, niin ei hänen kanssaan joudu pohtimaan koko ajan, ja pidän jopa ihanne tilanteena sitä että nainen on vähän kyselemässä "rakkauden " perään, kuin että mies sitä heti alusta alkaen tuputtaa.
Siinä sellainen perussuomalainen naisenjäärä hämääntyy, koska menee mukaan ensin tavallaan säälistä , ja kohta huomaa että mies on tunkenut jalkansa elämään pysyvästi kuin takiainen.
Kerran tällainen siniparta vokotteli minuakin, ajelutti hienolla autolla ja vei hienoon asuntoon kattohuoneistoon, näköalaa katsomaan.
Tajusin onneksi ajoissa, kun olen aika jalat maassa- ihminen, että en minä jaksa kenenkään kanssa lässyttää "ooh, onpas hienoa" aah, "mikä mahtava hummeri-ateria valkoviinillä 100 euroa laaki"
Kun jätin miehen, hän soitteli monta viikkoa, mutta pian unohti, ja oli toinen nuori nainen kierroksessa. Tervehdimme toisiamme kadulla mutta eipä näytä enää siltä että minä olisin ollut se ainoa oikea tai etteikö mies olisi vallan hyvin toipunut, vaikka puhuikin alunperin että näkee sieluuni ynnä muuta.
