Ahdistuksen kauhistus

[Harmaatrillian]

Jotenkin on nyt sellainen olo, että maailma on epäreilu. Kun lueskelin miten paljon ilman hoitojakin pco-laiset on raskautuneet niin tuntuu, että miksi kaikki menee mulla vaikeimman kautta. Onhan mullakin 1 luomulapsi, mutta onko se nyt sitten niin positiivinen tarina jos 7,5v joutuu sitä yrittämään. Kun väliin mahtui kuitenkin jopa tehottomia hoitoja jne.

Nyt primolutkuurien jälkeen odottelen ekaa luomukiertoa, josko menkat alkaisi ja voisin tikuttamalla todistaa sen minkä jo tiedänkin eli että en ovuloi.

Metformiinin en usko vaikuttaneen mun ovikseen niin paljon, että ilman muuta lääkehoitoa saisin ovuloitua. Clomeihinkaan en usko, kun ne silloin vuonna miekka ja kilpi eivät toimineet!

Voihan itku ja hammasten kiristys. Miksi syli tuntuu välillä niin tyhjältä, vaikka mulla on jo maailman suloisin ihanin pikkuinen tyttökulta???

 

[nanskuliini]

Huooh, tiedän tunteen....

 

[Nala78]

Niinpä niin... Samat fiilikset täälläkin. Esikoinen täyttää heinäkuussa 2 vuotta. Kakkosta ollaan yritetty jo yli vuosi joista 5 kk erilaisilla clomiannostuksilla... Tuloksetta tietenkin. :attn: Ja nyt tuntuu että kaikki ympärillä olevat (ystävät, tuttavat jne. ) ovat raskaana tai juuri saaneet vauvan. Ja kateus tietysti kaihertaa... :ashamed: Ja sekin on jännä miten sitä vaan tietää, että taaskaan ei ole tärpännyt... Pms oireet nimittäin ovat justiin päällä... :attn:

 

[mimosa]

Heipsan!

Tietysti teistä tuntuu kurjalta ja vaikealta, mutta olkaapa ylpeitä ja tyytyväisiä esikoisiinne. Toisilla hoidoissa kävijöillä on samat ongelmat, kuin teillä, paitsi ei ole yhtään lasta. Tiedän itsekkin että varmasti yrittäisin toista lasta, jollei tulisi luomusti. Sekavaa. Onnea teille.