Ahdistun

[Vieläkin]

Mitä mieltä te olette tai olisitte, jos teidän oma äitinne erottuanne (mm. siksi ettei mies puhunut esim. 3 viikkoon sanaakaan tai kuristi) syyttäisi omaa tytärtään pääsyylliseksi ja yhä parin vuosikymenen jälkeen pitää ex-vävyään jalustalla huolimatta siitä, että ei ole koskaan äitini kestityksistä huolimatta sanonut sanaa ""kiitos"" tai muistanut omaa lastaan edes yo-pääsypäivänä - ai niin, antoi 50 Euroa. Mies kun on ns. hyvässä asemassa.

Sen sijaan yhteiselle lapsellemme hän yhä muistuttaa - ja lapsi on samaa mieltä . että äitisi on kelvoton, naurettavan työn tekijä naurettavalla palkalla (olen am.korkeakoulun ope), jonka mielipitiestä ei kannata välittää, jota kutsutaan sanalla ""mörkö"", nimitetään huoraksi myös nuoremman lapsen kuullen (hankin hänet tarkoituksella n.s yksin, mutta suhde lapsen isään kyllä on jatkunut toissa vuoteen asti), nimitetään mielisairaaksi tai kommentoidaan oltuani toissa vuonna todella masentunut nuoremman lapsen kuullen ""Eiköhän se äitisi jo ole tehnyt sen itsemurhan, kun häntä ei ole näkynyt"", pilkataan taloudenhoitoani, väitetään minun riitelevän työtovereiden ja KAIKKIEN kanssa (Ei todellakaan pidä paikkaansa, sillät työ ja nuoret siellä ovat aina ollet se voimavara, josta olen saanut piristystä elämääni.

Mollaus jatkuu yhä, vaikka olen kohta 50v. ja äitini 80v. Kiken pitäisi antaa mennä toisesta korvasta siässn ja toisesta ulos, mutta silti hänen sanansa yhä haavoittavat. Välillä olen voinut todella huonosti, mutta otettuani etäisyyttä äitiini olen alkanut voida paremmin. Toisaalta veljeni ei häntä viitsi hoitaa. joten minä olen se ainoa....

Voisiko kysessä olla jokin luonehäirö? Tämä on tullut mieleeni vasta nyt eksyessäni kerran (kiitos näiden ellien sivujen) sivuille narsismista ja psykopatiasta. Äitini on aina ollut sitä mieltä, että hän ja hänen sukunsa (minä en siihen kuulu!) on muita paljon parempaa.

 

[minä]

Voi hyvä tavaton sentään. Olet jo tuossa iässä, jätä tuollaiset asiat omaan arvoonsa. Mitä sillä on väliä, mitä äiti ajattelee esim. erosta? Kysymys on sinun elämästäsi, ei äitisi. Elä myös omaa elämääsi, äläkä välitä tuollaisista.

 

[huh huh]

Nyt olisi jo aika katkaista napanuora. Tee äidillesi selväksi, että sinä et enää hoida hänen asioitaan, etkä myöskään aio enää kuunnella mollaamista hänen taholtaan. Piste!

 

[Jos...]

jos et kuulu äitisi sukuunkaan, niin mikäs pakko sinun on kestää moista ollenkaan? Kuulostaa kyllä aikas sairaalta ne äitisi jutut - ja vielä lapsillesikin! Olisi kyllä parempi pysyä kauempana. Jos ei äiti pärjää yksin, järjestyisikö hänelle hoitopaikka tai sitten se tosi suku auttaa. Nythän hän pilaa sinun elämäsi ja lastesikin. Mitä hyötyä siitä on kenellekään?

 

[Lääkäri?]

Koska äitisi on viimeksi käynyt lääkärissä? Voisiko olla alkavaa tai jatkuvaa dementiaa?

Oma äitini ei sairastanut dementiaa, mutta Parkinsonin tautia. Tämä pitkäaikainen sairaus ym.sairaudet alkoivat pikku hiljaa muuttamaan myös hänen luonnettaan.