ahdistunut äiti

[vieras]

Minulla on varmaan jokin ahdistushäiriö. Meillä on asiat ihan hyvin. Silti olen ahdistunut ja mietin koko ajan miten esikoiseni pärjää päiväkodissa. ...tms kuulemma pärjää siellä. Mutta kun hällä on tarve puhua minulle sitten kaikista peloista (pelottavat sadut jne) ja kaikista pienistäkin mielen pahoituksista mitä päivän aikana on tullu. Soittelin jo neuvolapsykologillekin ja sanoi, että pitää antaa vain puhua lapsen ja olla itse ahdistumatta....Mut miten sitten? Lapseni on pääsääntöisesti iloinen ja aktiivinen, ei ole sulkeutunut, että tajuan, ettei sellaista huolta ole. Mutta en itse osaa suhtautua tai ottaa asioita oikein. Minulla on ollut eräs elämänmuutos tässä, että ehkä olen siksi tällainen. No olipa nyt sekavaa tämäkin, mut jonnekin halusin kirjoittaa..

 

[Luulen, että kuuluu lapsesi ikään]

Meillä on nuorempi lapsi, mutta kyllä hänkin puhuu välillä mitä hän pelkää ja minusta on hyvä, että puhuu avoimesti niistä ! Helpottaa häntä puhua turvalliselle ihmiselle ja jos äiti vielä sanoo, että eihän sitä tarvitse pelätä, niin ehkä vähän rauhoittuu ja nukkuu paremmin. Ehkä sinun kannattaisi käydä puhumassa itse jossakin omista jutuistasi, niin helpottaisi sinuakin, esim. mielenterveystoimistossa jos ei ole ketään luottoystävää. Kyllä tänne helpottaa minuakin kirjoittaa kaikista huolista, kun eihän niitä kehtaa sanoa kaikille läheisille ääneen !! Yritä pärjäillä.