Ahdistus erossa olosta

[muuten niin hyvä]

En enää tiedä miten tämän asian ratkaisisin, mutta suhde syvästi rakastamaani mieheen tuo tullessaan myös erittäin syvää ahdistusta. Olemme olleet yhdessä vuoden, ja mitä enemmän häntä rakastan ja häneen kiinnyn, sitä vaikeampaa minulla myös on.

Tämä on aiheuttanut sen, että ajattelen jättäväni hänet vain sen takia etten kestä sitä kipua, vaikka hän on minulle täydellinen. Tarvitsen siis todellakin neuvoja jotta voin jatkaa suhdettani.


Aluksi minun on sanottava että olen adoptoitu lapsi, joten lapsuuteeni kuuluu kivulias hylkäämiskokemus jota en oikeastaan ikinä ole käsitellyt. Minulla on muutoin ollut erittäin hyvä elämä, hyvä koti, koulutus, työ jne. Tuskin kukaan ulospäin ymmärtää syvällä olevaa epävärmuuttani, sillä olen ulospäinsuuntautunut, itsevarman oloinen jne.

Tilanteemme on se, että emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet vuoden yhdessä. Kun olemme yhdessä, on kaikki hyvin, olen onnellinen ja energinen. Hän on kuitenkin kiireisempi jne kuin minä, ja jos en kuule hänestä pitkään aikaan, emme ole yhdessä, hän tekee muita juttuja ilman minua, koen joskus syvää ahdistusta. Koen ettei hän välitä ja rakasta minua ja silloin tunnen arvottomuutta, ja pelkoa siitä että menetän hänet. En näytä tätä hänelle, sillä tiedän ettei se ole hänen ongelmansa, vaan minun.

Lisäksi, jos hän esim baarissa juttelee jonku naisen kanssa, joka on hänen tyyppiään ja näen että hän on viehättynyt tästä tai katselee kiinnostuneena muita, koen oloni todella onnettomaksi ja arvottomaksi hänelle. Lähes saan paniikkikohtauksen siitä miten "vähän" hän välittää ja pitää minusta kun kuvittelen (?) että hän haluaa sitä toista naista enemmän kuin minua. Tulen myös surulliseksi ajasta jonka vietämme yhdessä mutta hän ei kiinnitä minuun huomiota...

En tiedä tunnenko näin koska hän ei osoita tarpeeksi minulle välittävänsä minusta/ei ole oikea mies minulle, vai koska minulla on syvä hylätyksi tulemisen pelko. Ehkä kyseessä on molempia, mutta en jaksa enää tätä stressiä mitä suhde tuo tullessaan... Voi olla että olen alitajuisesti valinnut sen tyyppisen miehen jonka kanssa joudun elämään uudelleen rakkaudettomuuden traumaani... En kuitenkaan haluaisi jättää häntä.

 

[Aliisa]

Hyvä, että kerroit taustastasi, koska sillä on varmasti suuri merkitys. Vaikutat fiksulta tytöltä kun mietit tuollaisia vaihtoehtoja tunteillesi. Oletko kertonut ajatuksiasi poikaystävällesi? Mielestäni sinun pitäisi sen lisäksi saada käsiteltyä nämä hylkäämispelon tunteet vaikka jonkun ammattiauttajan kanssa. Itsetuntosi kaipaa nyt vahvistusta. Älä nyt vaan hyvää miestä jätä sen takia, että joskus ahdistaa. Eihän hän ole tehnyt mitään?! Ongelmasi tulisi kuitenkin vastaan taas seuraavassa suhteessa.

Olen itse kärsinyt menettämisen pelosta ja syyttänyt poikaystävääni (nyt jo entistä..) pettämisestä, vaikkei siihen ollut aihetta. En tule ehkä ikinä tapaamaan yhtä ihanaa miestä ja tuntuu vaikealta kestää se, että omalla mielikuvituksellani aiheutin itselleni ja meidän suhteelle ylitsepääsemättömiä riitoja. Kukapa haluaisi kerta toisensa jälkeen kuulla turhia syytöksiä?

 

[ap]

Hyvä, että kerroit taustastasi, koska sillä on varmasti suuri merkitys. Vaikutat fiksulta tytöltä kun mietit tuollaisia vaihtoehtoja tunteillesi. Oletko kertonut ajatuksiasi poikaystävällesi? Mielestäni sinun pitäisi sen lisäksi saada käsiteltyä nämä hylkäämispelon tunteet vaikka jonkun ammattiauttajan kanssa. Itsetuntosi kaipaa nyt vahvistusta. Älä nyt vaan hyvää miestä jätä sen takia, että joskus ahdistaa. Eihän hän ole tehnyt mitään?! Ongelmasi tulisi kuitenkin vastaan taas seuraavassa suhteessa.

Olen itse kärsinyt menettämisen pelosta ja syyttänyt poikaystävääni (nyt jo entistä..) pettämisestä, vaikkei siihen ollut aihetta. En tule ehkä ikinä tapaamaan yhtä ihanaa miestä ja tuntuu vaikealta kestää se, että omalla mielikuvituksellani aiheutin itselleni ja meidän suhteelle ylitsepääsemättömiä riitoja. Kukapa haluaisi kerta toisensa jälkeen kuulla turhia syytöksiä?

Hei Aliisa

Kiitos viestistäsi. Minäkin kuvittelen että poikaystäväni varmasti haluaisi pettää minua, hän on kyllä naisiin menevää sorttia vaikkei mikään valehtelija tai pettäjäluonne siinä mielessä olekaan.

En vain tiedä miten käsitellä sitä kipua kun katselet rakastamaasi miestä esim juhlissa juttelemassa toiselle naiselle, huomaten tarkasti miten se nainen häntä ihastuttaa... kuin joku repisi sydämen rinnastasi, kuten et ikinä tulisi olemaan hänen pyyteettömän rakkauden arvoinen. En edes tiedä onko tämä asia mielikuvituksessani vai todellinen ongelma hänessä. Ehkä aistin ettei hän oikeasti haluakaan minua.... ja vain ennakoin sitä mikä ei vielä ole tapahtunut.

 

[mielikuvitus]

On kyllä katselemalla erittäin vaikea päätellä, mitä miehen päässä tuollaisessa tilanteessa liikkuu. Ja täysin mahdotonta olla objektiivinen. Tässä kuitenkin minun ajatukseni: jos jatkuvasti olet varma tai pelkäät että mies pettää tai hylkää sinut, on aivan samantekevää, tekeekö hän sen oikeasti vai ei. Sinun mielesi ja kroppasi reagoi omiin päätelmiisi aivan samalla tavoin. Kuormitat siis itse itseäsi! Ei tuohon voi muuta neuvoa antaa kuin että parisuhteet eivät tule onnistumaan ennen kuin oma pääkoppasi on kunnossa. Hae siis joka tapauksessa apua itsellesi.

Miestä et voi estää kohtaamasta muita naisia, etkä voi kytätä häntä vuorokaudet ympäriinsä. Mustasukkaisuudesta täytyy kuitenkin puhua - kerro tunteistasi, mutta älä syyttävästi vaan totea vain että sinulla on paljon epävarmuutta. Jos mies vähättelee tai suuttuu rakentavasta lähestymistavasta, voi miettiä onko hän empatiakyvyn puolesta sinulle sopiva kumppani. Mitä muuten tarkoitat sillä että mies on naisiinmenevä? Vilkkusilmä? Imartelija? Arvioija?

 

[ap]

On kyllä katselemalla erittäin vaikea päätellä, mitä miehen päässä tuollaisessa tilanteessa liikkuu. Ja täysin mahdotonta olla objektiivinen. Tässä kuitenkin minun ajatukseni: jos jatkuvasti olet varma tai pelkäät että mies pettää tai hylkää sinut, on aivan samantekevää, tekeekö hän sen oikeasti vai ei. Sinun mielesi ja kroppasi reagoi omiin päätelmiisi aivan samalla tavoin. Kuormitat siis itse itseäsi! Ei tuohon voi muuta neuvoa antaa kuin että parisuhteet eivät tule onnistumaan ennen kuin oma pääkoppasi on kunnossa. Hae siis joka tapauksessa apua itsellesi.

Miestä et voi estää kohtaamasta muita naisia, etkä voi kytätä häntä vuorokaudet ympäriinsä. Mustasukkaisuudesta täytyy kuitenkin puhua - kerro tunteistasi, mutta älä syyttävästi vaan totea vain että sinulla on paljon epävarmuutta. Jos mies vähättelee tai suuttuu rakentavasta lähestymistavasta, voi miettiä onko hän empatiakyvyn puolesta sinulle sopiva kumppani. Mitä muuten tarkoitat sillä että mies on naisiinmenevä? Vilkkusilmä? Imartelija? Arvioija?

Minulla ei itseasiassa ole aikaisemmissa suhteissani ollut näin vahvaa ahdistusta, vaikka silloinkin esim erotilanteet tuntuivat tuskaisilta. Joko siis rakaastan miestäni enemmän kuin ketään muuta, tai sitten alitajuisesti teidän jo valmiiksi ettei suhteemme tule onnistumaan.

Mies on mielestäni naisiinmenevä, koska hänellä on paljon naisseikkailuja historiassaan, hän kehuu ja katselee toisia naisia, ja lähestulkoon kaikki naiset ovat hänen peräänsä mistä hän näyttäisi pitävän.

Kun olemme erossa enkä kuule hänestä mitään, on se kipu jotakin aivan hirveää, ja ikäänkuin elän jo valmiiksi sen eron, itken ja olen todella onneton. Ja kun esim juhlissa näin hänen juttelevan kauniin ja mukavan naisen kanssa, elehtien niin kuin tekee kun jostakin pitää (mitä en ole itse hänen kanssaan kokenut vähään aikaan, kuin alussa) puristaa minua sydämestä ja koen olevani täysin arvoton, täysin riittämätön hänelle. Sain kerran lähes paniikkikohtauksen vastaavassa tilanteessa, jonka osaan pitää kurissa, mutta kotiin tullessamme itkin vain hysteerisesti. Poikaystäväni oli täysin ymmällään, ja suuttui sitten minulle koska ei tehnyt kuitenkaan mitään väärää.

En syytä häntä kuitenkaan koskaan mistään... Enkä kerro kaikkea, mutta en vain jaksa enää tuntea menettämisen pelkoa, riittämättömyyttä ja huonommuutta. Luulin että minulla on itseasiassa hyvä itsetunto, mutta johonkin se on kadonnut

 

[Tilaa hengittää&elää]

Oletko aivan varma että rakastat miestä aidosti? Ettei vaan kyse ole omistamishaluisuudesta. Näillä kahdella kun ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Mieheni ex-vaimo toimi juuri samoin kun sinä ja siten ajoi miehensä lopulta pois luotaan. Kuka tuo nainen oli kenen kanssa puhuit, miksi katsoit tuota naista ja hymyilit hänelle, onko pakko aina jutella kassaneitien/muiden naisten kanssa, miksi et katso minua niin kun katsoit tuota naista, aina sinun täytyy katsoa muita naisia ja hymyillä heille, kuka sinun parturisi on ja miksi käyt siellä niin usein, kuka sinulle soitti tai kenen kanssa puhuit ja miksi puhuit tuolla äänensävyllä, rakasta minua, aina sinä istut vieraiden naisten keskellä (edustustehtävien takia joutui kyseisille paikoille), kuka tämä nainen on tässä valokuvassa, tutki miehen taskut, lompakon, kännykän, soitti vähän väliä ja tarkisti missä mies on, itki kun mies tuli hänen laskujensa mukaan hieman myöhemmin töistä, huoltoasemalta, vessasta... voisin jatkaa loputtomiin.
Mies lähti ja haki avioeron, koska koki syyttömänä jatkuvan syyttelyn ja tunsi olevansa marionettinukke lyhyessä talutusnarussa. Toivottavasti et tunnista itseäsi ajattelemasta vastaavasti. Jos mies rakastaa sinua ja suhteenne on vahvalla pohjalla ei väliinne tule ketään. Tosiasia on myös se että toista ei voi kahlita eikä omistaa. Joskus suurta rakkautta toista kohtaan on myös toisesta luopuminen.
Olen itse oppinut sen, että mitä vapaammat kädet toiselle annat ja annat ihmisen itse kantaa vastuunsa tekemisistään, niin sitä vahvempi on suhde.

 

[Mansikki]

Mies on käytökseltään sosiaalinen ja flirtti, sinä taas pohjimmaltasi hyvin epävarma ihminen. Mies ei muutu, miksi pitäisikään, se on hänen perusluonteensa, joten jollet itse voi tehdä tuolle epävarmuudellesi mitään, niin suhteenne on tuomittu. Joten jätätmiehen tässä vaiheessa, tai sitten alat tehdä raskasta ja pitkää työtä psyykkisen rakenteesi muuttamiseen.

 

[Vähän sama..]

Jonkinlainen terapia voisi auttaa. Minua on auttanut, ihan lyhytaikainenkin. En olisi uskonut, kun ajattelin, ettei puhumalla asiat parane, mutta sainkin terapeutilta hyviä yksinkertaisia vinkkejä (tehtäviä arkeen, siihen kun ajatukset ottavat vallan jne) ja tuntui että eheydyin aika nopeasti! Olin siis myös mustasukkainen ja vainoharhainen. Olin jo yhden suhteen pilannut sillä, ja tätä en aio pilata. Mutta ennen kuin rupeaa itseään diagnosoimaan, täytyisi olla varma että mies on varmasti luotettava (siis tuntea se sydämessään, vaikka piru olkapäällä koko ajan toista sanookin) ja se oikea. Minä olen ollut alusta asti varma että mies on minulle se oikea, ja "tiedän" ettei hän pettäisi. Mieheni arvostaa paljon sitä että otin terapiaa, ja riidatkin on vähentyneet.

Mutta minun mieheni ei ole naisiinmenevä tai flirttailija, hänellä on vain paljon naispuoleisia ystäviä ja tulee melkeinpä paremminkin naisten kanssa toimeen. Olen ollut hyvin epävarma hänen existään ja ystävistään.

Sinullakin on lapsuudessa käsittelemättömiä asioita. Vaikka tämä suhteesi olisi "tuhoon tuomittu" niin kyllä silti kannustaisin sinua hankkimaan terapiaa, sitä saa nykyään netissäkin

 

[ap]

Jonkinlainen terapia voisi auttaa. Minua on auttanut, ihan lyhytaikainenkin. En olisi uskonut, kun ajattelin, ettei puhumalla asiat parane, mutta sainkin terapeutilta hyviä yksinkertaisia vinkkejä (tehtäviä arkeen, siihen kun ajatukset ottavat vallan jne) ja tuntui että eheydyin aika nopeasti! Olin siis myös mustasukkainen ja vainoharhainen. Olin jo yhden suhteen pilannut sillä, ja tätä en aio pilata. Mutta ennen kuin rupeaa itseään diagnosoimaan, täytyisi olla varma että mies on varmasti luotettava (siis tuntea se sydämessään, vaikka piru olkapäällä koko ajan toista sanookin) ja se oikea. Minä olen ollut alusta asti varma että mies on minulle se oikea, ja "tiedän" ettei hän pettäisi. Mieheni arvostaa paljon sitä että otin terapiaa, ja riidatkin on vähentyneet.

Mutta minun mieheni ei ole naisiinmenevä tai flirttailija, hänellä on vain paljon naispuoleisia ystäviä ja tulee melkeinpä paremminkin naisten kanssa toimeen. Olen ollut hyvin epävarma hänen existään ja ystävistään.

Sinullakin on lapsuudessa käsittelemättömiä asioita. Vaikka tämä suhteesi olisi "tuhoon tuomittu" niin kyllä silti kannustaisin sinua hankkimaan terapiaa, sitä saa nykyään netissäkin

Itse en "tiedä" että hän ei pettäisi. Pelkään että hän rakastuu/hullaantuu johonkin toiseen, en tunne sisimmässäni varmuutta siitä, vaikka hän on paras mies monella tapaa mitä minulla koskaan on ollut. Pelkään etten riitä hänelle.

Aion yrittää saada keskusteluapua itselleni joka tapauksessa, ei kai siitä haittaakaan ole.

 

[Hyödyt]

Itse en "tiedä" että hän ei pettäisi. Pelkään että hän rakastuu/hullaantuu johonkin toiseen, en tunne sisimmässäni varmuutta siitä, vaikka hän on paras mies monella tapaa mitä minulla koskaan on ollut. Pelkään etten riitä hänelle.

Aion yrittää saada keskusteluapua itselleni joka tapauksessa, ei kai siitä haittaakaan ole.

Kävi tämän suhteen kanssa miten tahansa, hyödyt ihan varmasti terapaista/keskustelusta.
Opit hallitsemaan tunteitasi ja saat itseluottamusta. Silloin ihmissuhteesikin voivat hyvin. Kyllä sinä riität, koska hän on kanssasi, valinnut sinut. Toivon todella, jotta pääset itsesi herraksi ja uskot siihen aidosti.

Kysynpä vielä, käytätkö ehkäisyyn pillereitä? Minulla ne saivat aikaan jrkyttävän mustasukkaisuuden, jota kyllä hillitsin itse, etten ihan kaistapäinen kyttääjä ollut, mutta itselleni se oli kamalaa. Kannattaa siis jutella myös gynesi kanssa, jos todella muutos on tullut pillerien myötä.

 

[ap]

Kävi tämän suhteen kanssa miten tahansa, hyödyt ihan varmasti terapaista/keskustelusta.
Opit hallitsemaan tunteitasi ja saat itseluottamusta. Silloin ihmissuhteesikin voivat hyvin. Kyllä sinä riität, koska hän on kanssasi, valinnut sinut. Toivon todella, jotta pääset itsesi herraksi ja uskot siihen aidosti.

Kysynpä vielä, käytätkö ehkäisyyn pillereitä? Minulla ne saivat aikaan jrkyttävän mustasukkaisuuden, jota kyllä hillitsin itse, etten ihan kaistapäinen kyttääjä ollut, mutta itselleni se oli kamalaa. Kannattaa siis jutella myös gynesi kanssa, jos todella muutos on tullut pillerien myötä.

Käytän pillereitä! Oliskohan se siitä? Herranjestas, itseasiassa luin että ne voivat aiheuttaa masnenusta, paniikkioireita jne. Sillä sitähän minä tunnen kun jokin ulkopuolinen sen toki ensin laukaisee!

ja sitten, miksi kaikki heti sanoi että minun pitää mnennä terapiaan? Käyttäydyn kuitenkin hyvin ja rakentavasti poikaystäväni kanssa omasta kivustani huolimatta! Toki hänellekin on fraskasta nähdä kipuiliani, mutta miksei hän voi esim tehdä pieniä asioita, kuten muistaa ottaaminuun kontaktia jos juttelee jonkun toisen kanssa, hymy, kosketus jne. Tekstata useammin (EI tarvitse kokoajan ja turhaa kuitenkaan)jotakin sellaista mikä ehkäisee sen että ahdistus kasvaa.

Ei olisi ehkä pitänyt sanoa että olen adoptoitu,koska nyt kaikki ajattelee että tämä ilmi johtuu vain lapsuuden tarumasta, eikä suhteella ja miehellä ole siihen mitään tekemistä.. Olisin voinut kirjoittaa myös siihen malliin et poikaystävä katselee muita ja on etäinen! Silloin minua olisi varmastikannustettu jättämään hänet. Mutta niinpä niin, enhän minä häntä halua jättää, ikimaailmassa kuitenkaan...

Ja mistä sitä terapiaa oikein saa? Julkiselta nyt ei ainakaan!

 

[Tulukkunen]

ja sitten, miksi kaikki heti sanoi että minun pitää mnennä terapiaan? Käyttäydyn kuitenkin hyvin ja rakentavasti poikaystäväni kanssa omasta kivustani huolimatta! Toki hänellekin on fraskasta nähdä kipuiliani, mutta miksei hän voi esim tehdä pieniä asioita, kuten muistaa ottaaminuun kontaktia jos juttelee jonkun toisen kanssa, hymy, kosketus jne. Tekstata useammin (EI tarvitse kokoajan ja turhaa kuitenkaan)jotakin sellaista mikä ehkäisee sen että ahdistus kasvaa.

Ei olisi ehkä pitänyt sanoa että olen adoptoitu,koska nyt kaikki ajattelee!

Sie oot vaan sellainen pieni elämän reppana. mene nyt juttelemaan asiantuntijan kanssa, se keskustelu toivottavasti aiheuttaa muutaman ahaa-elämyksen. koe elämä matkana, ehkä tällä miehellä on sun elämässä tarkoitus auttaa sun elämääsi eteenpäin, mutta ei ihan siten, miten pinnallisesti ajatellaan.

 

[kokemusta on]

Minä olen vakuuttunut siitä, että parikymppisenä kokemani muutamat masennus- ja paniikkihäiriökaudet pahenivat yhdistelmäehkäisypillereistä. Minulla on taipumusta tuohon paniikkihäiriöön, olen vähän kontrollifriikki jne, mutta yhdistelmäpillerit pahentavat oireiluani merkittävästi. Sanoisin, ettei pillerit varmaan mitään oikeaa mielenterveyden häiriötä kenellekään aiheuta, mutta voimistavat ehkä joidenkin henkilöiden kohdalla alttiutta sellaiseen oireiluun, joihin heillä muutenkin olisi taipumusta.

Omat oireeni hiipuivat 25-ikävuoden jälkeen vähitellen (pieni, hallinnassa oleva taipumus jäi), ja palasivat yhtäkkiä voimakkaina kun jouduin tietystä syystä uudestaan käyttämäään yhdistelmäehkäisypillereitä, jotka tosiaan tuolloin kaksvitosena lopetin. Minipillereistä eikä hormonikierukasta minulle oireilua tule, joten kohdallani se on tuo estrogeeni, joka ei sovi.

Eipä siitä olisi mitään hyötyä sinulle että me täällä kirjoitettaisiin että sun miehen pitää nyt tehdä sitä tai tätä. Et voi pakottaa toista muuttamaan käyttäytymistään, voit ainoastaan muuttua itse tai päättää että et muutu. Sinun päätös se on.

 

[Vähän sama..]

Miksi keskusteluapua? No esim tämä lause pisti silmään:

"Lähes saan paniikkikohtauksen siitä miten "vähän" hän välittää ja pitää minusta kun kuvittelen (?) että hän haluaa sitä toista naista enemmän kuin minua."

Minulle ei kirjoituksistasi tullut olo, että miehesi käyttäytyisi erityisen törkeästi tai räikeän flirttailevasti, vaan juttelee normaalisti muiden kanssa.. Siis se mitä kerrot hänen oikeasti tehneen, on vain jutelleen. Kerrot hänen menneisyydestään ja että naisihailijoita on, mutta se ei kuitenkaan kerro siitä ettei hän sinua rakastaisi. Jokaisella on menneisyytensä. Reaktiosi on ehkä vähän raju, ja tosiaan itse toit tuon taustasi esille, eli mahdollisesti tunnelukoissa on hylkääminen jne.. Näitä olis ihan hyvä käydä läpi

Samoin minäkin olen ajatellut aikoinani että jos mieheni vain tekisi sitä tai tätä niin oma oloni olisi parempi mutta tosiasiassa ei se välttämättä mitään auttaisi. Jos olet sitä mieltä että miehesi pitäisi muuttaa käytöstään (sinä et voi toista muuttaa) niin hänelle täytyy keskustella siitä, ja ilmeisesti oletkin keskustellut. Jos asia ei muutu, niin sitten sinun on tehtävä jonkinlainen valinta. Mutta eikö olisi kiva, että pystyisit olemaan itsevarmempi, ja varma suhteestanne, ja ajatella sen niin päin että kuinka "ylpeä" voit olla siitä että miehesi on juuri sinun kanssasi.

 

[Vähän sama..]

Tähän vielä:

"
ja sitten, miksi kaikki heti sanoi että minun pitää mnennä terapiaan? Käyttäydyn kuitenkin hyvin ja rakentavasti poikaystäväni kanssa omasta kivustani huolimatta!"

Eihän kyse olekaan siitä miten käyttäydyt tai mitä poikaystäväsi tuumaa vaan sinun omasta henkisestä hyvinvoinnistasi! Se ahdistus ym. mitä nuo tilanteet tuo, pilaa sinun elämänlaatusi Tiedän kokemuksesta. Sinä tekisit sen oman itsesi takia.