ahdistus ja viiltely

["a p"]

ihana kuulla Sirionful, aivan mahtavaa!! piristi hieman omaa oloa kuulla, että edes jollain menee nyt hieman paremmin.

 

[Sirionful]

ap, no kiva, että piristi edes vähän . Toivon kovasti, että teillä muillakin lähtisi elämä taas uuteen nousuun!

 

["a p"]

onnistuin sitten äsken pakettia aukaistessa nirhaisemaan pienen naarmun käteen, siis ihan pintanaarmun niin ettei vertakaan vuotanut, pieni punainen viiru vaan. ja sitähän nyt olen tässä tuijotellut ja se sai minut taas miettimään viiltelyä. voi huokaus nyt taas, että voi ihmisen pää olla sairas!

 

[Sirionful]

a p, ihan normaalia ajattelua viiltelystä kärsiville. Kohtasit triggerin. Välillä niitä on tosi vaikea vältellä ja välillä niitä oikein etsimällä etsii, jotta saisi hyvän syyn toimia halujensa mukaisesti. Isot pointsit jos pystyit silti olemaan viiltämättä!

 

["a p"]

edelleenkään en ole viiltänyt, ahdistus edelleen kamala, mutta aion taistella vielä. huomenna minulla on lääkäriaika, en aio puhua viiltämishalusta, mutta ahdistuksesta ajattelin mainita, vaikka tämä lääkäriaika onkin ihan eri syyn takia varattu.

 

["a p"]

Miksi pelkäät puhua viiltämishalusta? Ei ne sua sen vuoksi pakkohoitoon todellakaan laita, jos sitä pelkäät. Asioiden vähättely ei ainakaan auta. Asioista kannattaa puhua avoimesti, niin saa tarvitsemansa tuen. Jos kerrot viiltämishalusta, jää sinulle todennäköisesti käynnistä enemmän käteen, kuin jos puhut vain epämääräisesti ahdistuksesta.

 

[Sirionful]

[QUOTE="a p";29261961]Miksi pelkäät puhua viiltämishalusta? Ei ne sua sen vuoksi pakkohoitoon todellakaan laita, jos sitä pelkäät. Asioiden vähättely ei ainakaan auta. Asioista kannattaa puhua avoimesti, niin saa tarvitsemansa tuen. Jos kerrot viiltämishalusta, jää sinulle todennäköisesti käynnistä enemmän käteen, kuin jos puhut vain epämääräisesti ahdistuksesta.[/QUOTE]

Oho piti siis kirjoittaa viesti a p:lle eikä laittaa sitä nikiksi, sori.

 

["a p"]

en oikein edes tiedä miksi pelkään puhua siitä. uupumuksesta ja ahdistuksestakin olen pystynyt puhumaan esim. miehelleni, mutta viiltelyhaluista en ole maininnut muualla kuin tässä viestiketjussa. en tiedä. täytyykin miettiä sitä tässä vielä ennen nukkumaanmenoa. en pelkää siis mitään pakkohoitoa tms (siitäkin on kyllä kokemusta), mutta en tiedä miksi siitä on niin vaikea puhua. ehkä jotenkin häpeän sitä.

 

[guuuh]

Siitä voi puhua. Jos ei pysty puhumaan, kirjoita asia valmiiksi paperille ja anna paperi sitten sille jonka kanssa puhut. Kirjoita siihen joko pitkän kautta tai lyhyen kautta, kuten "tahdon keskustella viiltämisestä" tai "kärsin pakkoajatuksista viiltämiseen liittyen". Ihan sama, kunhan viesti tekee selväksi sen, mistä tahdot puhua, mutta mistä koet ettet pysty puhumaan.

 

["a p"]

en sitten saanut lääkärille mainittua koko ahdistuksesta ollenkaan. en saanut suutani auki siitä asiasta.

 

[iiks]

[QUOTE="epätoivoinen";29226507]olen aikuinen jo yli kolmekymppinen nainen ja kärsinyt jonkin aikaa ahdistuksesta. olen nuorempana viillellyt usean vuoden ajan päivittäin ja minulla on siitä muistona kädet täynnä erilaisia arpia.

nyt kun ahdistus on jälleen palannut ja alkanut lisääntymään niin myös ajatukset viiltelystä ovat palanneet. vielä en ole sortunut, mutta juuri tälläkin hetkellä tekisi mieli viiltää. välillä löydän myös itseni katsomasta netistä erilaisia self harm kuvia ja muita.

olen kuitenkin äiti, enkä millään haluaisi sortua viiltelyyn, pelkään että mieheni ja lapseni huomaisivat jäljet.

näin iltaisin ja varsinkaan viikonloppuna ei taida netin kauttakaan mitään keskusteluapua löytyä?[/QUOTE]
Suosittelen että hakeudut välittömästi päivystykseen josta sinut ohjataan psykiatrin juttusille. Tarvitset hoitoa

 

["a p"]

tuijotan käsieni kymmenen vuotta vanhoja arpia ja näen mielessäni kuin otan käteeni partakoneen terän ja painan sen ihoani vasten... siihen vanhojen arpien päälle viiltäisin uudet haavat. ahdistus katoaisi. saisi hetken olla vapaa...

 

[eikiva]

[QUOTE="a p";29226718]viiltämisen halu on vaan niin voimakas kun tietää, että se auttaa ahdistukseen välittömästi[/QUOTE]

toivottavasti joku vie sut hoitoon, olet vaaraksi itsellesi ja muille

 

["a p"]

mitenpä mua kukaan hoitoon veisi, ajatuksenlukijoita en yhtään kappaletta tunne. ja tämä nyt ei tosiaankaan ole mikään päivystyksen asia, niin kuin tuolla joku ehdotti.

 

["joku"]

ei viiltelijä toisille vaaraksi ole, itselleen on. jokatapauksessa, jos on vaikea puhua niin voit kirjoittaa ahdistuksesta ja viiltämishalusta ja näyttää kirjoituksen psykiatrille. kannattaa tosiaan toimia nyt ettet retkahda viiltelyyn. se ei muuten sinua vapauta ahdistuksesta, peittää sen alleen hetkeksi, muttei sitä poista. mielummin pyydät esim.rauhoittavan lääkityksen kuurina. voit myös pyytää päästä ahdistuksenhallintakurssille jos sellaisia on missä asut, tai keskusteluapua.

 

["a p"]

niin ja oli ihan mielenkiintoista tietää millä perusteella olen vaaraksi muille?

 

["a p"]

suurin ongelma siinä avun hakemisessa lienee se, että kykenisi sitä apua hakemaan... ja tk-lääkäristähän se pitäisi kai aloittaa ,mutta ajatus tuntuu mahdottomalta.

 

["a p"]

ja niinhän siinä lopulta kävi, että sorruin viiltämään jalkaani.

 

[voi ei]

Voi ap, voisinpa halata sinua <3 Mulla on takana yli puolet elämästäni self harmia, vaikka vekittäminen, ihon polttaminen, saksilla leikkaaminen yms vuosia "tauolla." Sanon tauolla, koska en tiedä parantuuko tästä "addiktiosta" koskaan.

Nykyään stressaantuneena syön itseni kirjaimellisesti kipeäksi. En maista syömääni tai nauti siitä lainkaan, on ihan sama syönkö kattilallisen mannapuuroa vai paketin pullaa.

 

[Sirionful]

Voi a p ! Olisin niin toivonut, että olisit mennyt päivystykseen tuossa tilanteessa tai edes soittanut kriisipuhelimeen. Kriisipuhelimesta on ollut minulle paljon hyötyä vastaavissa tilanteissa. Päivällä ovat vastanneet aina, mutta yön pimeinä tunteina saattaa linja olla varattu. Kumpa sinnekin löytyisi lisää varoja :/.

 

[sas]

Harmittaa puolestasi, että sinulla on taas tuollaisia ajatuksia Itselläni on mies, joka on aikoinaan viillellyt ja eihän se hänen vartalonsa niiden monien vuosien takaisten arpien peittämänä ole mikään iloinen näky. Joskus jopa riidan yhteydessä viiltänyt käden auki ja keikkunut parvekkeen reunalla. Onneksi hän ei enää ole itsetuhoinen, mutta tiedän että jos hänet jättäisin, niin varmasti tekisi itselleen jotkakin. On se kuitenkin niin koukuttava tapa tuo itsetuhoisuus.

Onko siis elämässäsi viime aikoina tapahtunut jotakin ikävää vai yhtäkkiäkö tuli tunne taas viillellä? Suosittelen kuitenkin hakemaan apua, jos yhtään tuntuu siltä että et pysy kasassa. Tsemppiä jatkoon!

 

["a p"]

tämä on ilmeisesti ihan stressin ja uupumuksen aiheuttamaa ahdistusta, en ainakaan keksi mitään muuta syytä. onneksi eiliset viillot eivät ole mitään syviä.

 

[tsemppiä]

[QUOTE="a p";29278242]tämä on ilmeisesti ihan stressin ja uupumuksen aiheuttamaa ahdistusta, en ainakaan keksi mitään muuta syytä. onneksi eiliset viillot eivät ole mitään syviä.[/QUOTE]

Mene hoitoon, päivystykseen, sieltä sut ohjataan päivystävän psykiatrin juttusille, tarvitset pikimmiten sairaalahoitoa. Vai eikö sulla ole edes halua saada tuota loppumaan? Hoitoa kyllä saa jos on halua hakeutua hoitoon!!! Tiedän tapauksen jossa eräs ihminen aloitti itsensä viiltelyllä,,,ja kun ei tästä saanut tarpeeksi tyydytystä,,alkoi purkamaan viattomiin ihmisiin ahdistustaan. Päässäsi vippaa pahasti ja tarvitset sairaalaa,,,lääkkeitä,,,ehkäpä leposide hoitoakin...lepositeissä et pääse itseäsi viiltelemään. Turha tältä palstalta on hakea huomiota,,,ja jos tää on edes totta niin hoitoon mars!!!

 

[Sirionful]

Mene hoitoon, päivystykseen, sieltä sut ohjataan päivystävän psykiatrin juttusille, tarvitset pikimmiten sairaalahoitoa. Vai eikö sulla ole edes halua saada tuota loppumaan? Hoitoa kyllä saa jos on halua hakeutua hoitoon!!! Tiedän tapauksen jossa eräs ihminen aloitti itsensä viiltelyllä,,,ja kun ei tästä saanut tarpeeksi tyydytystä,,alkoi purkamaan viattomiin ihmisiin ahdistustaan. Päässäsi vippaa pahasti ja tarvitset sairaalaa,,,lääkkeitä,,,ehkäpä leposide hoitoakin...lepositeissä et pääse itseäsi viiltelemään. Turha tältä palstalta on hakea huomiota,,,ja jos tää on edes totta niin hoitoon mars!!!

Ei sais nauraa vakavalle asialle, mutta kyllä tää lause sai mut totaalisesti repeemään . Onko sulla oikeesti mitään hajua, milloin leposidehoito on tarpeen? A p ei todellakaan ole sellaisen tarpeessa.

 

["sivustaseuraaja"]

Miten nyt menee, ap ja muut "viiltelyhaluiset"?

Sattumalta löysin tän ketjun ja huomasin heti sen omakseni. Mulla myös viiltelytaipumusta vuosien takaa ja nyt taas pari vuotta vakavaa masennusta takana ja viiltelyhalut on palanneet. Vielä olen sen onnistunut torjumaan, mutta kuinka kauan...? Who knows...