Ahdistus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Helleena
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Helleena

Vieras
Hei!

Olen uudessa suhteessa, missä kaikki on hyvin. Olemme seurustelleet n. puoli vuotta ja asuneet yhdessä kuukauden. Olemme kolmikymppisiä ja molemmilla on pari pidempää suhdetta takana - ja tietysti niiden lisäksi jotain pieniä "yritelmiä".

Mieheni on ihana - hän osoittaa hellyyttä, ostaa kukkia, tuo tuliaisia, on valmis puhumaan vaikeistakin asioista, näyttää tunteensa, auttaa eri tilanteissa jne. Hänen on hieman vaikeaa sanoa, että hän rakastaa minua, eikä hän ole hyvä ottamaan hankalia keskusteltavia asioita esille - myös joskus hän saattaa epähuomiossa sanoa jotain asioita jotka ovat vähän ajattelemattomia. Mutta siis kovin hyvä mies hän kyllä on ja rakastunut minuun. Ja minä häneen.

Ja mikä sitten on ongelma. - Minulla on pelkotiloja, mitä saattavat johtua edellisistä suhteistani. Saatan kokea mustasukkaisuutta (mutta vältän sen osoittamista) ja epävarmuutta ja riittämättömyyttä suhteessa mieheeni. Periaatteessa tiedän olevani mieheni mielestä kaunis ja älykäs nainen, mutta se ei vaan aina auta. Salassa koen menettämisen pelkoa ja saatan itkeä koska koen, etten mitenkään voi olla tarpeeksi hyvä tällaisena. Useimmiten pystyn peittämään sen, koska tajuan, että tämä on minun ongelmani - ei mieheni, mutta toisinaan en siihen pysty. Olen hirveän herkkä mieheni lempeällekin kritiikille.

Eilen esim. pilailimme ja jatkoin sitä ehkä vähän liiankin pitkään - mikä lopulta alkoi ärsyttää miestä ja hän sen sitten ilmaisikin. Ja minä aloin itkeä ja koin itseni ihan epäonnistuneeksi. Tuntuu, että suoritan tätä suhdetta enkä pysty ihan täysin rentoutumaan ja näyttämään heikkouksiani. Rakastan miestäni ja katson itse ansainneeni hyvän suhteen - mutta tämä riittämättömyyden tunne samoin kuin pelko menettämisestä sattuvat. Miten minun kannattaisi työstää niitä?
 
Lisäisin vielä, että keskeinen ongelmani on jotenkin se, etten pysty rentoutumaan täysin mieheni kanssa. Vedän "täydellisen naisen" roolia, kunnes sitten väsyn ja kaikki tämä kulminoituu itkuksi. Ja tuo roolin vetäminen selvästi liittyy riittämättömyyden tunteeseen ja hylätyksi tulemisen pelkoon. Pystyin vielä erillään asuessamme jotenkin käsittelemään pelkojani ja kokoamaan itseni, mutta nyt yhdessä ollessamme olen hirveän haavoittuvainen ja petyn valtavasti itseeni, jos teen "virheen". Eli purskahdan vaikka itkuun lähestulkoon ilman syytä.
 
Siis yrität olla kaikin puolin täydellinen kumppani, ja kun roolin vetäminen käy liian raskaaksi, pillahdat itkuun. Sitten miehen täytyy silittää päätäsi ja vakuuttaa, että olet täydellinen omana itsenäsi. Sitten sinua hävettää koska täydellinen kumppanihan jaksaisi koko ajan vetää roolia eikä itkeskelisi väsymystään. Vai?

En minä ainakaan jaksaisi elää jonkun näyttelijän kanssa, sehän olisi ihan hirveää. Ja yhtä hirveää olisi, jos en itse saisi olla oma itseni toisen kanssa. Haluan elää oikean ihmisen kanssa, joka saa myös suuttua, itkeä ja kiukutella. Ja kestää minun kiukutteluni ja ottaa syliin jos itkettää.

Jos miehesi on tyypillinen mies, hän ei huomaa eroa "täydellisen kumppanin suorituksessasi", jos hiukan hellität noista itse luomasi roolin kriteereistä. Mutta hän kyllä huomaa, että vaikutat tyytyväisemmältä, rennommalta ja normaalimmalta ihmiseltä kuin ennen.
 
Täydellistä kumppania ei mielestäni ole. On sitten eri asia voiko toinen hyväksyä toisen heikkoudet. Vahva ihminen, jollaiselta sinä kuulostat näyttää myös heikon puolensa eli voi olla huonolla tuulella, suuttua ja itkeä. Tsemppiä!
 
Toivottavasti olet puhunut ongelmastasi myös miehesi kanssa. Ei hän välttämättä ymmärrä, mistä oikein on kysymys, kun sinä purskahdat itkuun. Näytä hänelle vaikka ensimmäistä viestiäsi, siitä on mielestäni hyvä aloittaa.

Ongelmasi vaikuttaa kuitenkin juontavan juurensa aikaisempiin parisuhteisiin tai jopa nuoruuteen, joten olisi ehkä hyvä keskustella siitä myös ammattiauttajan kanssa.
 
Toivottavasti olet puhunut ongelmastasi myös miehesi kanssa. Ei hän välttämättä ymmärrä, mistä oikein on kysymys, kun sinä purskahdat itkuun. Näytä hänelle vaikka ensimmäistä viestiäsi, siitä on mielestäni hyvä aloittaa.

Ongelmasi vaikuttaa kuitenkin juontavan juurensa aikaisempiin parisuhteisiin tai jopa nuoruuteen, joten olisi ehkä hyvä keskustella siitä myös ammattiauttajan kanssa.

Voisiko olla kyse parisuhde OCD: sta?
Lisätietoa siitä rocd.net
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

S
Viestiä
46
Luettu
5K
Perhe-elämä
Anna.fi-moderaattori
A
W
Viestiä
8
Luettu
353
K
J
Viestiä
25
Luettu
2K
V
M
Viestiä
14
Luettu
2K
Perhe-elämä
Vähän sama..
V

Yhteistyössä