V
vierailija
Vieras
Mulla ei oo oikein kenen kanssa puhua näistä niin tulin sitten tänne. Terapian oon käynyt mutta sekin loppui siis jo. Periaatteessa kaikki on juuri nyt ihan ok, oon turvassa enkä oo ees yksin kotona. Silti se joku olo taas yllätti minut.
Unirytmihän mulla on ihan päin hemmettiä, mutta se on ollu jo pitkään joten ei kai se siitä johdu. Mulla vaan ei oo oikein mitään syytä herätä aikasin, oon myös masentunut ja se että olisin päivisin hereillä ja saan ne pakolliset arjen jutut nopeasti tehtyä, saa mut vaan ahdistumaan kun tekemistä ei riitä. Yöllä valvon ja lueskelen keskustelupalstoja, koska ei voi tehdä mitään ns. järkevää melun takia.
Ollaan vasta muutettu uuteen asuntoon. Nyt ekaa kertaa koen naapuristani häiriötä, vaikka tän piti olla hiljanen talo... Ok, saa bileitä joskus pitää ja silleen. En oo menossa valittamaan koska en halua olla niuho ja valvon joka tapauksessa. Äsken mulle tuli vaan taas se kauhea kuumotus, pinnallinen hengitys ja kylmäävä tunne päässä. Ahdistus. Jostain syystä tuo musiikin pauhu kai teki sen. Ja känninen mölinä... Vaikka en mä ole absolutisti ja kyllä mustakin varmasti ääntä kuuluu naapuriin vaikkei tahallaan.
Nykyään mun paniikkikohtaukset on sellasia, että ne ei ehkä ala yhtä rajusti, mutta mä en pääse niistä millään eroon ja se olo jatkuu kunnes nukahdan väsymykseen. En syö muuten usein rauhoittavia, mutta näihin kohtauksiin kyllä. Yritän ottaa lääkkeen ajoissa, koska tiedän mitä mulle käy jos en ehdi. Viimeksi makasin aika pian kroppa ja naama jäykistyneenä sängyllä, itkin ja puuskutin ja kuiskasin että pelkään hajoavani. Muuten sitä kauhun olotilaa en voinut kuvailla. Tartuin läsnäollutta henkilöä käsistä tietämättä minkälaista apua tarvin. Se oli pelottavimpia paniikkikohtauksia mitä mulla on ollut. Sen jälkeen oon ollut erityisen masentunut. Monta kuukautta... tuntuu kuin jotain ois pysyvästi mennyt päässä rikki.
Jos joku jaksoi lukea niin kiitos. Kommentista tai juttuseurasta vielä enemmän kiitos.
Unirytmihän mulla on ihan päin hemmettiä, mutta se on ollu jo pitkään joten ei kai se siitä johdu. Mulla vaan ei oo oikein mitään syytä herätä aikasin, oon myös masentunut ja se että olisin päivisin hereillä ja saan ne pakolliset arjen jutut nopeasti tehtyä, saa mut vaan ahdistumaan kun tekemistä ei riitä. Yöllä valvon ja lueskelen keskustelupalstoja, koska ei voi tehdä mitään ns. järkevää melun takia.
Ollaan vasta muutettu uuteen asuntoon. Nyt ekaa kertaa koen naapuristani häiriötä, vaikka tän piti olla hiljanen talo... Ok, saa bileitä joskus pitää ja silleen. En oo menossa valittamaan koska en halua olla niuho ja valvon joka tapauksessa. Äsken mulle tuli vaan taas se kauhea kuumotus, pinnallinen hengitys ja kylmäävä tunne päässä. Ahdistus. Jostain syystä tuo musiikin pauhu kai teki sen. Ja känninen mölinä... Vaikka en mä ole absolutisti ja kyllä mustakin varmasti ääntä kuuluu naapuriin vaikkei tahallaan.
Nykyään mun paniikkikohtaukset on sellasia, että ne ei ehkä ala yhtä rajusti, mutta mä en pääse niistä millään eroon ja se olo jatkuu kunnes nukahdan väsymykseen. En syö muuten usein rauhoittavia, mutta näihin kohtauksiin kyllä. Yritän ottaa lääkkeen ajoissa, koska tiedän mitä mulle käy jos en ehdi. Viimeksi makasin aika pian kroppa ja naama jäykistyneenä sängyllä, itkin ja puuskutin ja kuiskasin että pelkään hajoavani. Muuten sitä kauhun olotilaa en voinut kuvailla. Tartuin läsnäollutta henkilöä käsistä tietämättä minkälaista apua tarvin. Se oli pelottavimpia paniikkikohtauksia mitä mulla on ollut. Sen jälkeen oon ollut erityisen masentunut. Monta kuukautta... tuntuu kuin jotain ois pysyvästi mennyt päässä rikki.
Jos joku jaksoi lukea niin kiitos. Kommentista tai juttuseurasta vielä enemmän kiitos.
.