Ai että oon vihainen, katkera, niin kateellinen että kohta muutun vihreäksi!!!

[fiiffiliini]

Siis toi yksi tuttavapiirin akka. Ikää on nyt 40+, mutta tässä historiaa:

Peruskoulun jälkeen ei huvittanut muu kuin miesten kanssa vehtaaminen. Vaihtoi ukkoa kuin sukkia ja maksatti kulloisillakin poikakavereillaan kaiken mitä toivoa saattoi. Loppupeleissä oli miehille kuitenkin tosi julma, jätti, petti, yms. mitä milloinkin mieli teki.

Nykyisen ukkonsa sitten bongasi tossa joskus 25v. Se nykyinen ukko oli vakavassa parisuhteessa toisen naisen kanssa ja tämä tarinan päähenkilö sitten vikitteli miehen itselleen. Mies on varakas, koulutettu. En käsitä mitä näki tuossa naisessa, joka ei ole fiksu, söpö ehkä (ja mitä kaikki muutkin miehet näkee hänessä). Pitivät unelmaiset kermakakkuushäät ja kävivät kalliilla häämatkalla. Nainen jäikin sitten mielellään kotiin ja kohta odotteli esikoistaan. Esikoisen vauva-aika meni shoppaillen kaikkea kivaa ja kun lapsenvahti kävi säännöllisesti niin mikäs siinä käydä omissa harrastuksissa, reissata ja nähdä ystäviä. Sama homma parin seuraavan lapsen kanssa.

Nyt lapset on koulussa kaikki, kuopusta myöten ja mami vaan makaa kotona, reissaa pitkin maailmaa (myös ilman miestään), ostelee kaikkea kivaa ja nauttii elämästään. Miestäänkin ehti jo pettää, mutta mies antoi anteeksi.

Kontrolloi muutenkin kovasti miehensä elämää, miehensä ei mm. saa olla tekemisissä rakkaan äitinsä kanssa, koska tämä nainen eli vaimonsa ei anopistaan pidä. Mies on niin kiltti, ettei sitten ole tekemisissä (paitsi ehkä joskus salaa, en tiedä).

Nainen on ilkeä, nirppanokkainen, täynnä itseään. Kaiken on aina saanut tekemättä mitään. Huono käytös ei ikinä ole kostautunut.

Missä on karman laki? Miksei ilkeät teot saa palkkaansa? Miksi jotkut saa helpolla kaiken mitä toivoa saattaa ja toiset yrittää ahkerasti koko elämänsä ja silti elämä on aina hankalaa rämpimistä?

 

[katkeruus]

Sinä olet ilmeisesti tämä jätetty nainen.

 

["omena"]

Ei se kateuden kohde silti välttämättä ole onnellinen, lohduttaudu vaiika sillä ajatuksella Ja ala elämään omaa elämääs!

 

["vieras"]

Miksi kadehdit moista ilmestystä, ei kuulosta kovinkaan onnelliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä.

 

[fiiffiliini]

Sinä olet ilmeisesti tämä jätetty nainen.

En ole. Olen sanotaanko nyt "melkein sukua", mutten kuitenkaan hänen miehensä puolelta.

 

["vieras"]

Mä olen ainakin huomannut, että paha ei saa palkkaansa ja raha tulee rahan luokse. Näin se vaan menee, hiljaiset eivät ole autuaita eivätkä peri maata.

En silti jaksa olla kateellinen kenellekään tai vahdata toisten tekemisiä. Elän omaa elämääni ja olen siihen tyytyväinen. Suosittelen sulle ap samaa.

 

["vieras"]

Mitä naisen elämä aloittajaa liikuttaa?

 

[fiiffiliini]

[QUOTE="vieras";24753810]Miksi kadehdit moista ilmestystä, ei kuulosta kovinkaan onnelliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä.[/QUOTE]

Kateus on ehkä väärä sana. Minua raivostuttaa se, että tuo - oikeasti aina muita halveksimassa oleva ja tyrannisoiva ihminen - ei ns. saa ansionsa mukaan ja että kaikki sujuu hänen elämässään tosi mukavan keveästi. Tietysti, voihan olla, että on jotain mistä en tiedä, mutta ei kyllä vaikuta siltä.... Miehensä on ihana, en ymmärrä miten kestää tuota naista. Kaikki ymmärtää ja paapoo siinä ympärillä, vaikka nainen käyttäytyy koko ajan niiin kuvottavan törkeästi että! Siis kaikki jutut, jatkuvasti inhoaa jotakuta joka on seurassaan ja antaa sen näkyä jne. Ilman mitään järkevää syytä inhoaa. Ja on aina parempi. Rasittavaa ja niiiiiiin väärin.

 

[tursake]

Tekstin jokaisesta lauseesta oikein huokuu ja tursuaa kateus.... Ihan niinkuin jo otsikossakin lukee. Mut muistathan että akteus vaan mustuttaa sydämen.

 

[fiiffiliini]

[QUOTE="vieras";24753822]Mitä naisen elämä aloittajaa liikuttaa?[/QUOTE]

Esim. siinä mielessä, että juuri taas tapasimme. Minä väsyneenä rankasta työstäni, rahahuolista, lasteni hoitamisesta ja lasteni sairastamisista, näistä normaaleista... Hän niin ylimielisen happamana että! Ja omahyväisesti hymyillen kyllä kertoili omasta elämästään. On tottunut siihen, että kaikki pyörii hänen ympärillään ja hän saa kaiken mitä toivoa voi. Ehkä juuri se on tehnyt hänestä niin rasittavan. Lähipiirinsä ei tosiaan karta häntä vaan mielistelee ja pomppii outojen oikkujensa mukana. Huooooh. Ei mua kohta taas enää rasita, mutta nyt juuri, vielä vähän.. Suurimmat paineet sain jo purettua teille

 

[fiiffiliini]

Tekstin jokaisesta lauseesta oikein huokuu ja tursuaa kateus.... Ihan niinkuin jo otsikossakin lukee. Mut muistathan että akteus vaan mustuttaa sydämen.

Joo, on varmaan jonkinasteista kateutta. Sellaista tuhoisaa )
Yritän päästä tästä eroon...

 

["vieras"]

Tosi ärsyttävää,että kerrot toisen ihmisen elämästä täällä.. Mitä tämä nainen on sulle tehnyt? Olet kyllä tosi katkera,mutta ymmärtänet sen että maailma ei ole tasapuolinen.

 

[fiiffiliini]

Kyllä tämä tosiaan pistää ymmärtämään, että maailma ei ole tasapuolinen

Kerroin tarkoituksella niin, ettei häntä kukaan tästä voi tunnistaa.

 

[Kerpele]

Ilkeällä ihmisellä tuskin on koskaan ihan aidosti hyvä olla itsensä kanssa... Negatiivisuus on kuin syöpä joka lopulta vie koko ihmisen ja siitä on todella vaikeaa päästä enää sitten eroon kun se on mielen vallannut..

 

[fiiffiliini]

Ilkeällä ihmisellä tuskin on koskaan ihan aidosti hyvä olla itsensä kanssa... Negatiivisuus on kuin syöpä joka lopulta vie koko ihmisen ja siitä on todella vaikeaa päästä enää sitten eroon kun se on mielen vallannut..

No se on kyllä totta, että onnelliselta tai tyytyväiseltä hän ei ikinä vaikuta, vaikka aina on saanut ja näköjään tulee jatkossakin saamaan, kaiken mitä on edes pienesti toivonut.

Olenkin joskus miettinyt mistä tuo hänen ikuinen kiukkuisuutensa, ahdasmielisyytensä, halveksiva asenne johtuu... Mulla on jo monta teoriaa tälle.

Ei hän mua aina kiukuta, mutta tänään otti päähän. Itselläni on nyt aika rankkaa. Mun vanhemmatkin sairastelee, mistä on huolta, lapset sairastelee, töissä on juuri nyt todella rankkaa, mutta vaihtoehtoja ei ole vaan siellä on käytävä. Ja sitten paukauttaa tämä "queen" kylään ja haukkuu kaikki ja kaiken (saamansa palvelun ravintolassa yms) lyttyyn ja odottaa munkin jotenkin pönkittävän itseään. Rrrrasittavaa! Mutta se rasitus meni jo ohi, kiitos vaan, heh...

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Mikäs sen parempi paikka tuuletella ajatuksiaan kuin palsta Parempi se on ap:n tänne tuoda kateuttaan esille kuin sitten livenä..

Mutta saman olen todennut, että ei se sanonta "paha saa palkkansa" pidä paikkaansa. Toiset ne vaan porskuttaa ja hyvin menee, vaikka olisivat tehneet mitä. Mutta ei tuo sinun tuttusi kovin onnelliselta vaikuta. Sellaiset ihmiset jotka haukkuu aina muita epäilevät myös muiden tekevän samaa selän takana eivätkä voi luottaa kehenkään.

 

[i know]

Mä ap ymmärrän sua. Ja oon kokenut ihan samoja tunteita kuin mistä kerroit.

Mua ärsyttää suunnattomasti se, että tuommoiset ihmiset saa rakastavan puolison, joka on kiltti ja luotettava ja rakastaa vaikka toinen ois minkälainen hirviö tahansa. Ja sitten mun kaltaiset, jotka ois aikuisia ja fiksuja parisuhteessa, ehdottoman luotettavia, ei nalkuttais tai käyttäis toista hyväkseen jne.. niin ei löydy ketään, yksin saan olla ja vanheta.

Tää tuntuu varmaan samalta kuin lapsettomista, jotka joutuu kattelemaan miten kaiken maailman hunsvotit lisääntyy kuin kanit.

Mut näin tää maailma näköjään menee.. ei voi mitään.

 

[taas näitä...]

Siis toi yksi tuttavapiirin akka. Ikää on nyt 40+, mutta tässä historiaa:

Peruskoulun jälkeen ei huvittanut muu kuin miesten kanssa vehtaaminen. Vaihtoi ukkoa kuin sukkia ja maksatti kulloisillakin poikakavereillaan kaiken mitä toivoa saattoi. Loppupeleissä oli miehille kuitenkin tosi julma, jätti, petti, yms. mitä milloinkin mieli teki.

Nykyisen ukkonsa sitten bongasi tossa joskus 25v. Se nykyinen ukko oli vakavassa parisuhteessa toisen naisen kanssa ja tämä tarinan päähenkilö sitten vikitteli miehen itselleen. Mies on varakas, koulutettu. En käsitä mitä näki tuossa naisessa, joka ei ole fiksu, söpö ehkä (ja mitä kaikki muutkin miehet näkee hänessä). Pitivät unelmaiset kermakakkuushäät ja kävivät kalliilla häämatkalla. Nainen jäikin sitten mielellään kotiin ja kohta odotteli esikoistaan. Esikoisen vauva-aika meni shoppaillen kaikkea kivaa ja kun lapsenvahti kävi säännöllisesti niin mikäs siinä käydä omissa harrastuksissa, reissata ja nähdä ystäviä. Sama homma parin seuraavan lapsen kanssa.

Nyt lapset on koulussa kaikki, kuopusta myöten ja mami vaan makaa kotona, reissaa pitkin maailmaa (myös ilman miestään), ostelee kaikkea kivaa ja nauttii elämästään. Miestäänkin ehti jo pettää, mutta mies antoi anteeksi.

Kontrolloi muutenkin kovasti miehensä elämää, miehensä ei mm. saa olla tekemisissä rakkaan äitinsä kanssa, koska tämä nainen eli vaimonsa ei anopistaan pidä. Mies on niin kiltti, ettei sitten ole tekemisissä (paitsi ehkä joskus salaa, en tiedä).

Nainen on ilkeä, nirppanokkainen, täynnä itseään. Kaiken on aina saanut tekemättä mitään. Huono käytös ei ikinä ole kostautunut.

Missä on karman laki? Miksei ilkeät teot saa palkkaansa? Miksi jotkut saa helpolla kaiken mitä toivoa saattaa ja toiset yrittää ahkerasti koko elämänsä ja silti elämä on aina hankalaa rämpimistä?

pikkasen katkera emäntä olet?kannattaisko vaikka suunnata katse omaan elämään ja lopettaa se toisten elämien kyttääminen?

 

["mä"]

Tylsäksihän tuollainen tavoitteeton ja päämäärätön eli tyhjä elämä kävisi, koska kirjoituksen mukaan heillä ei kuitenkaan ole niin paljon rahaa, että sitä olisi varaa laittaa palamaan oikein kunnolla.

 

[tää myös]

[QUOTE="vieras";24753821]Mä olen ainakin huomannut, että paha ei saa palkkaansa ja raha tulee rahan luokse. Näin se vaan menee, hiljaiset eivät ole autuaita eivätkä peri maata.

En silti jaksa olla kateellinen kenellekään tai vahdata toisten tekemisiä. Elän omaa elämääni ja olen siihen tyytyväinen. Suosittelen sulle ap samaa.[/QUOTE]

peesi.

 

[tää myös]

Siis mitä sinä ap olet tehnyt nämä 20 vuotta? kytännyt tuota naista? Hyi helkkari että on suomessa katkeria kateellisia pieruja ja paljon.