Äidiksi eri-ikäisenä,omia kokemuksia??

["yykaakoo"]

Eli te, joilla on kokemusta äidiksi tulosta eri ikäisenä, oletteko huomanneet eroja siinä millainen äiti olet ollut esim. nuorempana kun vanhempana tai siinä miltä lapsen saaminen on tuntunut? Miksei kokemuksia myös ulkopuolisen silmin omasta läheisestä...
Toivottavasti ei ollut liian epäselvästi muotoiltu kysymys...

Itse tulin ensi kerran äidiksi 19v ja toisen kerran 26v. ja olen huomannut olevan nyt jotenkin varovaisempi kun silloin esikoisen kanssa. Nuorempana sitä luotti vaan siihen että asiat menee omalla painollaan ja nyt tuntuu että huolehtii välillä liiankin kanssa. Esim. toisen kanssa jännitti enemmän tulla laitokselta kotiin vaikka kokemusta oli jo yhdestä vauvasta kun taas esikoisen kanssa sitä oli enemmänkin innoissaan eikä edes osannut pelätä.
esikoisen luotin myös esim. mummolle hoitoon paljon huolettomammin mutta toisen kohdalla yritän vaan hoitaa menoni nopeasti ettei vaan tulisi mikään hätä.
Se rakkaus molempia lapsia kohtaan on kyllä yhtä suurta.

 

[twobt]

No nyt kokemus vaan raskausajasta vielä. Esikoisen sain 25v ja heti perään 26v toisen ja olin aika huoleton ja raskausaikana en juuri hätäillyt tai pelännyt juuri mitään. Nyt olen 31v ja odotan kolmatta ja olen ollut koko raskauden ihan hermoraunio. Tieto lisää tuskaa ja tuntuu, että nyt on kaikki vaivat mitä vaan voi olla. Toivottavasti osaan ottaa vauvan kanssa rennommin. Ensimmäisten kanssa en oikein osannut nauttia siitä kotona olemisesta. Nyt ajattelin nauttia

 

[Tapiontytär]

Vanhin syntyi kun oli 18, olin liikkuvainen ja hyvin huoleton äiti. Toki lapsesta huolta pidin, mutta olisin monia asioita voinut tehdä fiksumminkin. Tosin hyvä siitä tuli, harvinaisen täyspäinen teini

Seuraava syntyi 20-vuotiaana, vauvan henki oli vaarassa ja ne kriittiset päivät kasvatti mua ihmisenä huomattavasti, rauhotuin kotielämän viettoon.
Siitä seuraava lapsi tuli kun olin 23-vuotias, olin rauhallisempi ja varovaisempi, todella nautin vauva-arjesta. Vasta tuolloin meillä oli nettikin, että sai otettua selkoa monesta asiasta, joissa aiempien kohdalla mentiin ihan vain mutu-tuntumalla.
Tuossa vaiheessa mulla alkoi muutenkin tulemaan selkeästi vastuuntuntoa ja suunnittelin elämäni uusiksi. 26-v kun erosin lasten isästä, koin ensimmäistä kertaa olevani ihka aito aikuinen joka teki maailman parhaan päätöksen itsensä ja lasteni parhaaksi. Hieno tunne, etten sanoisi

Nyt meidän uusperheen nuorimmainen on vuoden, joka syntyi kun olin 30. Olen silmäterästäni tarkka, halusin imettää pitkään, juoksen heti kun poika itkee, lapsi saa mieluiten luomua ja sen sijaan että toivoisin pojan nukkuvan koko yön sängyssään, toivon että heräisi yöllä meidän kainaloomme. Koin ensimmäisen vuotemme hyvin seesteiseksi ja uskon olleeni onnellisempi kuin koskaan aiemmin.