Äidin kielletyt tunteet

[Varmasti harmaana!]

En tajua, onko teillä muilla tälläistä?

Lapsi nyt 3 ja ½ v. Ja aika kiltti tapaus. Siis tosi vähän kiukkua tmv.
Sopeutuvainen ja kiltti tapaus kaikinpuolin.

Mutta, mulla ei ole hermoja yhtään...
Tänään on ollut niin P.ASKA päivä ettei mitään rajaa!!!!
Ihan suunnaton vitutus ja raivo heti aamusta.
Ja nyt ei oo pms aika, silloin kasvaa "sarvet päähän", mutta nyt ei ole siitäkään kyse.

Aamulla ois pitänyt mennä kiikkumaan ja kiipeilemään ja pyöräilemään ja sitä ja tätä. Mulla taas ois haluttanut vain ottaa aurinkoa ja hommailla piha juttuja kukkia ym.
Koko päivän on siis suoraan sanottuna vituttanut ihan tajuttomasti.
Sitten kävi ajatus, että miksi yleensä hankin edes lapsen ja voi taivas miten
tuon ajatuksen jälkeen ahdisti! Kun haluaisin olla se Ingallsien äiti, siis
jaksava ja jaksava ja jaksava...

Sitten illalla iltapuurolla lapsi tökki lusikkaa kun syötin puuroa ja
teki mieli ottaa takaraivosta ja työntää se lusikka sinne suuhun!
Ja taas tunsin voimakasta syyllisyyttä ajatusksestani.

Olen kiroillut päivän aikana taas kuukausien edestä...

Onko muilla koskaan tälläistä.
Sanokaa että on, kaipaan niin vertaistukea!

Ja niin, mistä paremmat hermot?

 

[kylmä nakki]

kukapa ei haluaisi olla aina se jaksava äiti. itellä napsuu hermot aika usein :ashamed:

mutta anteeksi kun utelen, syötätkö sä teidän 3,5veetä vielä?

 

[m]

Sä tarvisit nyt lepoa, ja sitä että saisit purkaa tuota aggressiota johonkin turvallisesti. Onko sulla kuinka paljon mahdollisuuksia olla itsekseen tai levätä kunnolla? Tai tuulettaa ajatuksia?

:hug:

 

[öhöm]

kunnon yöunet auttavat aina!! eli sänkyyn vain kipin kapin ja unta kalloon niin paljon kuin mahdollista.. toinen apukeino on urheilu, mutta useinhan sitäkään ei syystä tai toisesta ole mahdollista juuri kireimmällä hetkellä harrastaa.

tsemppiä paljon, et ole ainoa!

 

[ääliökö?]

eiköhän siinä pitäny lukea,että syötiin tms.Aivojakin saa käyttää..

 

[koettu on]

kunnon yöunet auttavat aina!! eli sänkyyn vain kipin kapin ja unta kalloon niin paljon kuin mahdollista.. toinen apukeino on urheilu, mutta useinhan sitäkään ei syystä tai toisesta ole mahdollista juuri kireimmällä hetkellä harrastaa.

tsemppiä paljon, et ole ainoa!

jos on masentunut,ei unetkaan auta

 

[Tallu -]

Itse joskus tajusin sellaisen lohduttavan ajatuksen, että huomenna voi yrittää paremmin :hug: Äitiys on kasvamista lapsen rinnalla, ja syyllisyys kertoo siitä, että sä olet inhimillinen ja ajatteleva nainen.

Voit myös tehdä mielikuvaharjoituksia, eli kun tiedät millaisia tilanteita voi lapsesi kanssa tulla eteen, niin voit myös kehittää niihin toimintamallin. Kun olet valmiiksi tehnyt suunnitelman johonkin tiettyyn tilanteeseen, niin sen mukaan on helpompi toimia ensi kerralla ja vältyt myös syyllisyydeltä ja ahdistukselta, joten autat lapsesi lisäksi myös itseäsi, kun tunnet hallitsevasi tilanteet ja hermosi.

 

[öhöm]

kunnon yöunet auttavat aina!! eli sänkyyn vain kipin kapin ja unta kalloon niin paljon kuin mahdollista.. toinen apukeino on urheilu, mutta useinhan sitäkään ei syystä tai toisesta ole mahdollista juuri kireimmällä hetkellä harrastaa.

tsemppiä paljon, et ole ainoa!

jos on masentunut,ei unetkaan auta

ei niin mutta nyt taisi olla kyse ihan perusketutuksesta ja kireästä päivästä.. masennus onkin sitten ihan toinen juttu. liikunta tosin auttaa siihenkin jossain määrin.

 

[Merengue]

Kaikilla varmaan ihan samoja tuntemuksia. Aika luovasti kerroit päivästänne, ehkä siellä pikku lahjakkuus kasvaa myös.

 

[haloo]

eiköhän siinä pitäny lukea,että syötiin tms.Aivojakin saa käyttää..

eikä mitä pilkun viilausta!! onko pakko kommentoida jos sulla ei muuta sanottavaa ole kuin tarttua epäolennaisiin seikkoihin!
säkin voisit hankkia aivot ja samalla tunteet, jos aivojen puuttuminen sun mielestä on yhdestä kirjaimen puuttumisesta kiinni

ap:lle voimia!!!

 

[vieras]

Mulla on kanssa välillä tuollaisia päiviä, sun teksti oli kuin suoraan mun ajatuksista tuollaisina päivinä.. Se auttaa, kun välillä saa omaa aikaa ja vaikka vie lapsen mummolaan tms..

 

[niin helppoa]

En tajua, onko teillä muilla tälläistä?

Lapsi nyt 3 ja ½ v. Ja aika kiltti tapaus. Siis tosi vähän kiukkua tmv.
Sopeutuvainen ja kiltti tapaus kaikinpuolin.

Mutta, mulla ei ole hermoja yhtään...
Tänään on ollut niin P.ASKA päivä ettei mitään rajaa!!!!
Ihan suunnaton vitutus ja raivo heti aamusta.
Ja nyt ei oo pms aika, silloin kasvaa "sarvet päähän", mutta nyt ei ole siitäkään kyse.

Aamulla ois pitänyt mennä kiikkumaan ja kiipeilemään ja pyöräilemään ja sitä ja tätä. Mulla taas ois haluttanut vain ottaa aurinkoa ja hommailla piha juttuja kukkia ym.
Koko päivän on siis suoraan sanottuna vituttanut ihan tajuttomasti.
Sitten kävi ajatus, että miksi yleensä hankin edes lapsen ja voi taivas miten
tuon ajatuksen jälkeen ahdisti! Kun haluaisin olla se Ingallsien äiti, siis
jaksava ja jaksava ja jaksava...

Sitten illalla iltapuurolla lapsi tökki lusikkaa kun syötin puuroa ja
teki mieli ottaa takaraivosta ja työntää se lusikka sinne suuhun!
Ja taas tunsin voimakasta syyllisyyttä ajatusksestani.

Olen kiroillut päivän aikana taas kuukausien edestä...

Onko muilla koskaan tälläistä.
Sanokaa että on, kaipaan niin vertaistukea!

Ja niin, mistä paremmat hermot?

Miks ette tehneet molempia? Ensin lapsen kanssa haluamaansa ja sitten sä pihahommia ja arskaa ottanut.

 

[kylmä nakki]

eiköhän siinä pitäny lukea,että syötiin tms.Aivojakin saa käyttää..

mun silmät luki että "syötin". joten aivonikin käsitti että siinä syötettiin :headwall:

mutta mä en usko ettei ole olemassakaan äitiä tai isää jolla ei olisi huonojakin päiviä lasten kanssa. kun pinna palaa ja kaikki ottaa kupoliin. eli on meitä muitakin :hug:

 

[kylmä nakki]

Itse joskus tajusin sellaisen lohduttavan ajatuksen, että huomenna voi yrittää paremmin :hug: Äitiys on kasvamista lapsen rinnalla, ja syyllisyys kertoo siitä, että sä olet inhimillinen ja ajatteleva nainen.
Voit myös tehdä mielikuvaharjoituksia, eli kun tiedät millaisia tilanteita voi lapsesi kanssa tulla eteen, niin voit myös kehittää niihin toimintamallin. Kun olet valmiiksi tehnyt suunnitelman johonkin tiettyyn tilanteeseen, niin sen mukaan on helpompi toimia ensi kerralla ja vältyt myös syyllisyydeltä ja ahdistukselta, joten autat lapsesi lisäksi myös itseäsi, kun tunnet hallitsevasi tilanteet ja hermosi.

tää on hyvin sanottu :flower:

 

[väsy]

Täälläkin yks väsyny ja kyllästyny äiti. Tahdonvoimalla olen sinnitellyt päivästä toiseen, vaikka tämä kuumuuskin uuvuttaa...Mä en saa edes nukuttua vaikka miten väsyttäis. Sitten se väsymys purkautuu kiukutteluna puolin ja toisin, nelivuotiaan kans

 

[vieras]

Meillä on ihan hillittömän vaikea tapaus tuo 3,5v Eli hermot menee sata kertaa päivässä, mutta varmaan sama tunne sinulla, eli saat myötätuntoni! Mutta meillä mennään lasten ehdoilla, sitä varten minä niille olen olemassa.

 

[Merengue]

Niinpä, aika hurja ikä tuo. Kyllä te jaksatte. Paljon :hug: :hug: ja rukouksia puolestanne !

 

[ap]

Niin, ymmärtäisin jos lapsi ois oikeesti jotenkin hankala, mutta kun ei ole.
Kaikki sanovat että on niin kiltti ym.

Ja syyllisyys senkun kasvaa...

Joku mainitsi masennuksen, sairastan ahdistuneisuushäiriötä ja
minulla on myös masennusta, mutta lääkitys on.
Ja vasta lääkärillä käyty ja lääkemuutoksia ei nyt tehdä ja terapiassa käyn myös.

 

[ÄITI MYÖS]

Minä painelin tänään tyynesti aku ankan taakse kun lapsi raivos ja raivos ja raivos. Lehden taa siksi koska olisi tehnyt mieli karjua kurkku suorana että "NYT SE TURPA KIINNI, LOPETA SE HUUTAMINEN TÄLLÄ SEKUNNILLA!!!"

 

[pph]

Ap. sua varmaan harmitti just siks kun itse olisit halunnut vain ottaa aurinkoa. Kuitenkin, lapsi on lapsi ja sun tehtävä äitinä on olla se aikuinen, mennä sen lapsen kanssa jne. Aurinkoa saa kyllä jos telmii parikin tuntia ulkona lapsen kanssa. Mulla jo nyt naama ja kädet ihan ruskettuneet enkä muuta ole tehnyt kun ollut lapsikatraan kanssa ulkona leikkimässä.

 

[vieras]

Ei kai se aina ole niin, että joko tehdään sitä mitä aikuinen haluais, tai sitten sitä mitä lapsi haluais? Kyllä mä ainakin voin tehdä pihahommia vaikka lapset ois mukana, vähän hitaampaa se tietty on kun pitää vahtia/keksiä tekemistä heille samalla. Mutta onnistuu silti! Samoin käytiin tänään hellepäivän jätskillä ihan kahvilassa, pitää vaan valita kahvila jossa on leikkipaikka niin saa itsekin nautiskella. Jonkinlainen kompromissi siis pitää löytää.

Eipä silti, on mullakin välillä noita päiviä että tekisi mieli pistää koko porukka Timbuktun junaan...

 

[Merengue]

Minä painelin tänään tyynesti aku ankan taakse kun lapsi raivos ja raivos ja raivos. Lehden taa siksi koska olisi tehnyt mieli karjua kurkku suorana että "NYT SE TURPA KIINNI, LOPETA SE HUUTAMINEN TÄLLÄ SEKUNNILLA!!!"

Noin mä suunnilleen kommentoin tarpeen tullen. Rehellisyys maan perii.

 

[ap]

Nostaa

 

[vieras]

ihan normaaleja ajatuksia suutusissa- jokainen varmaan uhmaikäisen kanssa joskus miettii, että nostanpa pihalle huutamaan tai heitän sinne lapsen niska-perseotteella..mutta ei sitä kuitenkaan tee. ei ajatukset ketää tapa. ja on ihan inhimillistä. ainakin toivon näin, koska itekki koin suunnatonta ahdistusta omista ajatuksista vuosi sitten ( lapsi sillon 1v6kk ), mut kun käsittelin omia tunteitani, puhuin niistä ja tajusin, että joka äiti ajattelee joskus vaikka mitä, toteuttamatta, niin alkoi helpottamaan syyllisyys.

 

[ihan tuttu juttu]

Välillä ajattelen, että miksi hankin tämän katraan ja tahtoisin vaan olla yksin, mutta silti nuo ovat kaikki kaikessa. Yksi päivä meni hermot 5v kanssa ja huusin kyllä ilkeästi, mutta inhimillinen ihminen minäki olen. JOka päivä yritän olla parempi, aina se ei vaan onnistu.