Äidin mies kääntynyt minun miestäni vastaan :(

[luuseri kai sitte]

Huoh, että vain itkettää.
Vielä kesällä ja syksylläkin oli kaikki vielä hyvin, ja kaikki oli hyviä kavereita keskenään.
Hankittiin miehen kanssa alkusyksystä vanha omakotitalo, ja tämä äitini mies oikeastaan patistelikin meitä siihen. Itse (ja oma mieskin) oltiin vähän epäileviä kun kuitenkin kyseessä on vanha talo, jota pitää korjailla, eikä meillä kummallakaan ole kokemusta remppaamisesta. Mutta äidin mies (kutsutaan sitä vaikka jatkossa nimellä Pekka) sanoi että hän auttaa ja neuvoo ihan mielellään.
Nyt sit on ollut tuo talo 4kk, ja vähän on joutunut sähköjä säätämään ja lattioita eristämään jne. mutta sähköt on minun mies kavereineen laittanut kuntoon, ja tämä Pekka sitten tehnyt pienen työn noiden eristeiden kanssa. Alkuun hän väitti että hän tekee niiiin hyvää hyvyyttään ja mielellään sitä työtä ja lopulta työ kesti about 10 tuntia.

Nyt hän sitten on äidille ja kaikille tutuille kuitenkin mustamaalannut meitä (etenkin miestäni). Että mitä hiton luusereita ollaan, ei osata kerta kaikkiaan mitään. Ja hän JOUTUU tekemään KAIKEN, ja vielä ILMAISEKSI. Ja tämä ei siis ole totta. Miehen kanssa ollaan mietitty että miten ja milloin hänelle pitäisi joku palkkio maksaa, kun aina tämä Pekka sanoo vain "Äääh, sitte joskus, ääh, ei se niin tärkeetä oo".
Nyt äiti sit möläytti minulle että miten v*ttuuntunut tämä Pekka on koko tilanteeseen ja meihin. Tuli aika puun takaa. Vaikutti äidin puheista siltä että Pekka ei oikein muuta teekkään ku morkkaa ja haukkuu tuota miestäni.

Tuntuu nyt vain niin pahalta, kun näyttäis siltä että äitikin on tuon miehen puolella ja selvästi halveksuu meitä, vaikka hän on aina ollut meille lapsille reilu. Kai tuo Pekka vain jotenkin häntä manipuloi. Nyt olen niin saanut siitä ukosta tarpeeksi, ajattelin että heitän sille 250 € tuosta pikkutyöstään minkä on meille tehnyt, ja sanon hänelle ettei ole mitään syytä enää tulla meille kun kuitenkin ollaan hänen mielestään sellasia p*skakasoja ettei oo tosikaan.
Mutta tuosta syntyy varmasti sellainen riita/epäsopu että ei varmaan ole mitään asiaa äitinikään luo, ja se hankaloittaa minun elämääni aika kovasti. Minulla on nimittäin koira, joka on aina välillä äidin luona hoidossa. Äiti on sanonut että häntä ei haittaa pätkääkään tuo koira (on ihan harmiton tapaus, pieni kääpiökoira), mutta on kyllä myöntänyt että tämäKIN häiritsee tuota Pekkaa. Eli kai asia alkaa olemaan niin että koirakin saa piakkoin porttikiellon sinne. Tässä joutuu nyt sitten kaikkien talostressien lisäksi miettimään pitääkö tuolle kultakimpaleelle hankkia sitten parempi koti, kun nyt se joutuu olemaan pitkät työpäivät yksin kotona. Kun sen hankin vuosia sitten, niin tietysti äiti sanoi että se on aina sinne tervetullut, mutta en nyt sit enää tiedä...

Äääh, melkein tekis mieli vain itkeä, harmittaa ja v*tuttaa vain niin kovaa. Meillä kun on aina perhe ollut läheinen ja kaikki on aina tukenut toisiaan, niin tämä on ihan uusi tilanne minulle. Ihan hirveä fiilis

Plääh, tämä nyt oli tällainen turha purkaus, mutta aaargh, ei jotenkin nyt osaa ajatella selvästi tätä koko asiaa. Enkä tiedä otanko tämän nyt sitte jotenkin vakavasti, kun toisaalta eikö miehillä ole ns. tapana vähätellä ja nimitellä toisiaan? Tai siis joillain miehillä on. Ja miehet ei kai ota nokkiinsa näissä asioissa ihan yhtä vakavasti kuin naiset? Ehkä vain ylireagoin??

 

[Blue]

Huoh, että vain itkettää.
Vielä kesällä ja syksylläkin oli kaikki vielä hyvin, ja kaikki oli hyviä kavereita keskenään.
Hankittiin miehen kanssa alkusyksystä vanha omakotitalo, ja tämä äitini mies oikeastaan patistelikin meitä siihen. Itse (ja oma mieskin) oltiin vähän epäileviä kun kuitenkin kyseessä on vanha talo, jota pitää korjailla, eikä meillä kummallakaan ole kokemusta remppaamisesta. Mutta äidin mies (kutsutaan sitä vaikka jatkossa nimellä Pekka) sanoi että hän auttaa ja neuvoo ihan mielellään.
Nyt sit on ollut tuo talo 4kk, ja vähän on joutunut sähköjä säätämään ja lattioita eristämään jne. mutta sähköt on minun mies kavereineen laittanut kuntoon, ja tämä Pekka sitten tehnyt pienen työn noiden eristeiden kanssa. Alkuun hän väitti että hän tekee niiiin hyvää hyvyyttään ja mielellään sitä työtä ja lopulta työ kesti about 10 tuntia.

Nyt hän sitten on äidille ja kaikille tutuille kuitenkin mustamaalannut meitä (etenkin miestäni). Että mitä hiton luusereita ollaan, ei osata kerta kaikkiaan mitään. Ja hän JOUTUU tekemään KAIKEN, ja vielä ILMAISEKSI. Ja tämä ei siis ole totta. Miehen kanssa ollaan mietitty että miten ja milloin hänelle pitäisi joku palkkio maksaa, kun aina tämä Pekka sanoo vain "Äääh, sitte joskus, ääh, ei se niin tärkeetä oo".
Nyt äiti sit möläytti minulle että miten v*ttuuntunut tämä Pekka on koko tilanteeseen ja meihin. Tuli aika puun takaa. Vaikutti äidin puheista siltä että Pekka ei oikein muuta teekkään ku morkkaa ja haukkuu tuota miestäni.

Tuntuu nyt vain niin pahalta, kun näyttäis siltä että äitikin on tuon miehen puolella ja selvästi halveksuu meitä, vaikka hän on aina ollut meille lapsille reilu. Kai tuo Pekka vain jotenkin häntä manipuloi. Nyt olen niin saanut siitä ukosta tarpeeksi, ajattelin että heitän sille 250 € tuosta pikkutyöstään minkä on meille tehnyt, ja sanon hänelle ettei ole mitään syytä enää tulla meille kun kuitenkin ollaan hänen mielestään sellasia p*skakasoja ettei oo tosikaan.
Mutta tuosta syntyy varmasti sellainen riita/epäsopu että ei varmaan ole mitään asiaa äitinikään luo, ja se hankaloittaa minun elämääni aika kovasti. Minulla on nimittäin koira, joka on aina välillä äidin luona hoidossa. Äiti on sanonut että häntä ei haittaa pätkääkään tuo koira (on ihan harmiton tapaus, pieni kääpiökoira), mutta on kyllä myöntänyt että tämäKIN häiritsee tuota Pekkaa. Eli kai asia alkaa olemaan niin että koirakin saa piakkoin porttikiellon sinne. Tässä joutuu nyt sitten kaikkien talostressien lisäksi miettimään pitääkö tuolle kultakimpaleelle hankkia sitten parempi koti, kun nyt se joutuu olemaan pitkät työpäivät yksin kotona. Kun sen hankin vuosia sitten, niin tietysti äiti sanoi että se on aina sinne tervetullut, mutta en nyt sit enää tiedä...

Äääh, melkein tekis mieli vain itkeä, harmittaa ja v*tuttaa vain niin kovaa. Meillä kun on aina perhe ollut läheinen ja kaikki on aina tukenut toisiaan, niin tämä on ihan uusi tilanne minulle. Ihan hirveä fiilis

Plääh, tämä nyt oli tällainen turha purkaus, mutta aaargh, ei jotenkin nyt osaa ajatella selvästi tätä koko asiaa. Enkä tiedä otanko tämän nyt sitte jotenkin vakavasti, kun toisaalta eikö miehillä ole ns. tapana vähätellä ja nimitellä toisiaan? Tai siis joillain miehillä on. Ja miehet ei kai ota nokkiinsa näissä asioissa ihan yhtä vakavasti kuin naiset? Ehkä vain ylireagoin??

Mä mustasin tuon kohdan siksi että kirjotuksessasi ei ole yhtään esimerkkiä siitä kuinka te autatte ja tuette äitiäsi ja hänen miestään.

En sano että niin on että se tukeminen on yksipuolista mutta nyt on hyvä aika sitä miettiä. Onko Pekan kritiikki jäljillä siinä että te oletatte että teitä pitää aina auttaa..? Pekka saattaa hyvinkin hieman ulkopuolisenä nähdä tilanteen jota te ette edes tiedosta.

Mutta jos mitään tälläistä ei ole niin sitten en ymmärrä Pekan käytöstä.

 

[ap.]

Mä mustasin tuon kohdan siksi että kirjotuksessasi ei ole yhtään esimerkkiä siitä kuinka te autatte ja tuette äitiäsi ja hänen miestään.

No, tämä Pekka ei koskaan ole ns. tarvinnut apua. On aika remonttireista eikä oikeastaan koskaan pyydä apua, ainakaan meiltä.

Äitiä olen aina auttanut jos vain on pyytänyt apua. Ja aina kun hänellä on ollut taloudellisesti tiukkaa, niin hän on vapaasti saanut minun tililtä lainata rahaa. Ja on saanut autoni käyttöön kun olen ollut reissussa. Nykyään hänkään ei oikeastaan ole tarvinnut minun apuja paljoa mihinkään koska tuo Pekka hoitaa oikeastaan kaiken ja heidän talouskin on vakaampi kuin ennen.

Minä olen heidän kissojen hoitaja silloin kun ovat reissuissa, jota tosin tapahtuu aika harvoin. Muuta sellasta luottotehtävää minulla ei oikeastaan ole, enkä osaa oikein pyytämättä änkeä auttamaan.

Eikä me minun mielestäni ainakaan oleteta että saadaan jotain apua, hän itse melkeimpä vaati että saa tehdä tuon yhden pikkurempan. Jälkeenpäin vasta on kertonut/valittanut (muille, ei meille tietenkään) miten kamalan raskasta se oli. Ei todellakaan olisi sitä tarvinnut tehdä, ja jatkossa oletettavasti aika nihkeästi otetaan hänen työtarjouksia vastaan. Vaikuttaa niin kaksinaamaiselta tyypiltä että ihan kuvottaa.

 

[Blue]

No, tämä Pekka ei koskaan ole ns. tarvinnut apua. On aika remonttireista eikä oikeastaan koskaan pyydä apua, ainakaan meiltä.

Äitiä olen aina auttanut jos vain on pyytänyt apua. Ja aina kun hänellä on ollut taloudellisesti tiukkaa, niin hän on vapaasti saanut minun tililtä lainata rahaa. Ja on saanut autoni käyttöön kun olen ollut reissussa. Nykyään hänkään ei oikeastaan ole tarvinnut minun apuja paljoa mihinkään koska tuo Pekka hoitaa oikeastaan kaiken ja heidän talouskin on vakaampi kuin ennen.

Minä olen heidän kissojen hoitaja silloin kun ovat reissuissa, jota tosin tapahtuu aika harvoin. Muuta sellasta luottotehtävää minulla ei oikeastaan ole, enkä osaa oikein pyytämättä änkeä auttamaan.

Eikä me minun mielestäni ainakaan oleteta että saadaan jotain apua, hän itse melkeimpä vaati että saa tehdä tuon yhden pikkurempan. Jälkeenpäin vasta on kertonut/valittanut (muille, ei meille tietenkään) miten kamalan raskasta se oli. Ei todellakaan olisi sitä tarvinnut tehdä, ja jatkossa oletettavasti aika nihkeästi otetaan hänen työtarjouksia vastaan. Vaikuttaa niin kaksinaamaiselta tyypiltä että ihan kuvottaa.

Ok, eli kyse ei ole siitä. Ehkä hän on jotenkin mustasukkainen ja koittaa lyödä kiilaa teidän väliin. Ehkä hän ei ole tottunut niin läheisiin väkeihin aikuisiin lapsiin.

Vaikeahan sitä on siihen puuttua niin kauan kuin äiti ei sitä huomaa jos ei halua sytyttää kolmatta maailmansotaa.

Saattaisin ehkä sanoa äidin ja Pekan läsnäollessa että "mites on Pekka, oliskos 250e hyväpalkka siitä remontista kun kuulin että oli kuulemma ollut vähän raskasta niin tokihan me se korvataan" ja sitten kun koira on menossa seuraavan kerran hoitoon niin kysyisin ääneen kaikilta että "onko se nyt ihan varma että Musti voi tulla ettei siitä ole vaivaa". Se yleensä toimii herättäjänä että lakkaa jauhamasta selän takana kun huomaa että se jauhaminen tavoittaa itse kohteenkin ennemmin tai myöhemmin.

 

[Juuh]

Minäkin kannatan tuollaista Bluen esittämää suoran epäsuoraa lähestymistä. Ystävällisesti ja asiallisesti tarjoat korvausta kun "ilmeisesti on ollut kuitenkin aika iso työ", ja samoin sen koirahoidon kanssa. Muuten voisi olla fiksua ignoorata Pekka ja hänen puheensa jatkossa, ja pyrkiä pitämään suhde äidin kanssa normaalina.