äidin uusi mies

[kysymys]

tilanne on tällainen. olen 3-vuotiaan tytön yh-äiti ja olen ollut lapsen kanssa kahden syntymästä asti. Jotain pientä seurustelun poikasta on ollut, mutta tyttö tuskin muistaa. Olen nyt joku aika sitten löytänyt aivan ihanan miehen, josta pidän todella. Tyttö on selvästi mustasukkainen ja loukkaantuu, kun esim halaan miestäni hänen nähtensä. saattaa mennä pöydän alle itkemään tms. Mielestäni ei ole mitään syytä, miksi en voisi näyttää tunteitani miestä kohtaan. tyttöni pitää miehestä ja mies tytöstä. Kun tyttö oli vkl mummilassa, oli hän yhtä-äkkiä mennyt itsekseen leikkimään ja sanonut "kukaan ei välitä minusta". en tiedä mistä tuo johtui. tunteeko tyttö asemansa uhatuksi? tosin en nää miestäni kuin korkeintaan kerran viikossa, asumme eripaikkakunnilla.. tyttöä varmasti rassaa myös hoitopaikkojen vaihtuminen ja minun vuorotyö ja koulu. Kotona ollessaan tai ylipäätänsä minun seurassani ollessaan tyttö on aikamoinen riiviö, riehuu, puree, potkii, rikkoo, kiusaa jne jne. ei ylipäätänsä käyttäydy kunnolla... Mutta osaa myös olla kilttikin..Ja tyttö maalailee pelkkää mustaa...En tiedä mikä häntä vaivaa, tuskin tuon kaiken takana on minun uusi mieheni..Olisiko uhma ja tämä elämäntilanne?

 

[elisa]

uhmakin voi toki olla, nehän menevät rytmillään. Mutta suurin ongelma on varmasti tuo uusi suhde. Vaikka se aikuisten mielessä onkin hyvä ja hieno asia, ei se sitä ole lapsen päässä ollenkaan. Jos kerran kaikki on lapsen mielestä teillä hyvin ja olet täysipainoisesti (en sitä epäile) häneen panostanut, miksi muuttaa olosuhteita ja tuoda uusi huomion jakaja mukaan kuvioon?

vaikea tilanne, reaktiot voivat olla vaikeitakin ja samalla hiertää uutta suhdetta. Voimia

 

[niinpä..]

saattaa ollakin. meillä oli miltei sama tilanne monta vuotta sitten, kun mieheni oli yh-isä ja hänen vanhin poikansa (silloin 8v) alkoi iltaisin itkemään että on vanha koiraa ikävä ja ym ym ... jos nimittäin olin sillä hetkellä esim. yksin siellä kylässä. olin aika vaivautub´nut, mutta kyllä se silloin ohi meni ja nyt me asumme uusperheenä ja poika on kohta täysi-ikäinenkin jo. meillä oli se ero, että meillä on molemmilla lapsia edellisistä liitoista ja kaikki asuvat meidän kanssamme. alkuun vaikkemme asuneetkaan yhdessä, oli tärkeintä mielestäni olla ja tehdä lasten kanssa mahdollisimman paljon kaikenlaista ja sitten ne "omat" viikonloput vaan enemmän olla kahdestaan ja nauttia niistä hetkistä.
tyttö varmasti pitää sinua yksin hänen omanaan, mutta esim. uimahallireissut tms. lähentävät lasta uuden miehesi kanssa. Hän on vielä niin pieni, että aivan varmasti sopeutuu. tsemppiä!

 

[vieras]

Ehkä se mies on vain laukaissut tilanteen päälle ja todellinen syy löytyy tuosta sinun työ/koulu + hoitopaikkojen vaihtelu. Koita saada lapselle aikaa ja tasapainoa elämään(en syyllistä, varmaan yritätkin) mahdollisimman paljon. Tilanne ei korjaannu yhdessä yössä. ja muista lapsi kasvaa kokoajan ja teidän elämä ei koskaan palaa samanlaiseksi kuin ennen, vaan se muuttuu kokoajan(lapsen kasvun ja kehityksen myötä). Anna rakkautta lapselle.

Minulla oli hyvin samanlainen tilanne, alusta asti olin tytön kanssa kahden, opiskelin ja kävin töissä. Silti päätin että päätyöni on olla äiti lapselle, joten läksyt tein ,jos tein, silloin kun lapsi nukkui jne.

Voimia ja rakkutta teille, äläkä lannistu, kyllä se siitä paremmaksi muuttuu.

 

[niina]

ota miehesi kaverinasi mukaan teidän yhteisiin tekemisiinne ja hali enemmän tyttöä, silloin kun olette kolmisin. anna hänen alkuun ollakin "tähti" ja todennäköisesti hän sopeutuu mieheenkin, sitten kun on sopiva aika.