Ä
äoj
Vieras
Aika pöljä päätös tosiaan oli lopettaa kaunokirjoittamisen opettaminen kouluissa.
"Suomen päätös lopettaa kaunokirjoituksen opetus peruskoulussa on Saksan opettajaliiton puheenjohtajan mielestä pedagoginen virhe.
Saksalaiset asiantuntijat pudistavat päätään Suomen päätökselle muuttaa kaunokirjoituksen opetus vapaaehtoiseksi ensi vuoden alussa.
Tässä ollaan rähmällään nuorten ihmisten motorisen köyhtymisen edessä, sanoi Saksan opettajaliiton johtaja Josef Kraus laajalevikkisen viikkolehden Sternin haastattelussa.
Tekeillä olevan opetussuunnitelman mukaan Suomen peruskouluissa opetetaan syksystä 2016 alkaen vain tekstaamista. Kaunokirjainten opettelulta jäävä aika voidaan käyttää konekirjoittamisen opetteluun. Opettajat saavat jatkossakin opettaa kaunoa. Opetussuunnitelmassa sitä ei kuitenkaan enää vaadita.
Saksansuomalainen kummissaan
Saksassa käytävän, Suomea koskevan kaunokirjoituskeskustelun otti esille Saksassa asuva suomalainen filosofian maisteri Helena Schermutzki Helsingin Sanomissa tänään lauantaina julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Schermutzki sanoo saavansa vastata Saksassa mitä erilaisimpiin Suomea koskeviin kysymyksiin, mutta kaunokirjoituksen lopettamista hän ei ymmärrä.
Minulle on esitetty kysymys, johon en parhaalla tahdollanikaan osaa vastata. Kysymys kuuluu: miksi kaunokirjoituksen opettaminen Suomessa lopetetaan? Schermutzki kirjoittaa.
Hän ei osaa kuvitella, että suomalaislasten hienomotoriikka olisi heikompaa kuin esimerkiksi saksalaisilla tai ranskalaisilla lapsilla. Schermutzki myös huomauttaa, että suomalaisten kirjoittamaan opettelemista helpottaa se, että suomea kirjoitetaan samoin kuin äännetään, toisin kuin saksaa ja ranskaa.
Silti saksalaiset ja ranskalaiset jaksavat opetella myös kaunokirjoitusta. Ei ehkä enää niin koristeellisessa muodossa kuin heidän isovanhempansa, vaan yksinkertaistettuna, hän kirjoittaa HS:ssa.
Schermutzki haluaisi myös tietää, kuka ymmärtää tulevaisuudessa esimerkiksi käsin kirjoitettuja kirjeitä ja asiakirjoja.
Käsin kirjoittaminen ei vähene
OAJ:n erityisasiantuntijan Jaakko Salon mielestä kaunokirjoituksen väistymisestä opetussuunnitelmasta ei kannata ollaan huolissaan. Salo muistuttaa Ilta-Sanomille, että käsin kirjoittaminen kynällä ja paperilla ei vähene tulevassa opetussuunnitelmassa.
Näppäilytaidot eli digilaitteilla kirjoittaminen tuodaan vahvasti opetussuunnitelmaan. Se että aika riittää, ei ole tarkoituksenmukaista opettaa kolmea eri kirjoitustaitoa (tekstaus, kauno ja näppäimistökirjoitus), hän toteaa.
Salon mukaan sidosteisen käsinkirjoituksen käyttö opetuksessa on ollut Suomessa jo aiemminkin vähäisempää kuin tekstauksen käyttö.
Salo tyynnyttää myös Helena Schermutzkin huolta siitä, että tulevaisuudessa ei osattaisi enää lukea käsin kirjoitettuja tekstejä. Salo pitää ongelmaa marginaalisena.
Vanhoja kaunokirjoituksia ei ole helppo lukea sidosteisen käsinkirjoituksen perusteella. Kyllähän sekin poikkeaa niistä paljon. Itsekin olen aikoinaan historiaa opiskellut. Yliopistossa oli vanhojen käsialojen kurssi juuri tämän takia, jotta niitä voisi lukea.
Kaunis käsiala?
Stern maalaa artikkelissaan tilanneen, jossa opettaja piirtää taululle koristeellisen G- tai L-kirjaimen taululle oppilaiden silmän iloksi. Salo myöntää kaunokirjoituksen esteettisen arvon mutta pitää tärkeämpänä, että lapsi oppii ilmaisemaan itseään sujuvasti ja tuomaan viestinsä kirjoittamalla esille.
Käsin kirjoittamisessa on ilman muuta hienomotoriikkaan ja silmä-käsi-koordinaatioon liittyviä tekijöitä. Juuri sen takia käsin kirjoittamista ei olla vähentämässä, Salo muistuttaa."
Suomi ”teki virheen” - Saksassa h
"Suomen päätös lopettaa kaunokirjoituksen opetus peruskoulussa on Saksan opettajaliiton puheenjohtajan mielestä pedagoginen virhe.
Saksalaiset asiantuntijat pudistavat päätään Suomen päätökselle muuttaa kaunokirjoituksen opetus vapaaehtoiseksi ensi vuoden alussa.
Tässä ollaan rähmällään nuorten ihmisten motorisen köyhtymisen edessä, sanoi Saksan opettajaliiton johtaja Josef Kraus laajalevikkisen viikkolehden Sternin haastattelussa.
Tekeillä olevan opetussuunnitelman mukaan Suomen peruskouluissa opetetaan syksystä 2016 alkaen vain tekstaamista. Kaunokirjainten opettelulta jäävä aika voidaan käyttää konekirjoittamisen opetteluun. Opettajat saavat jatkossakin opettaa kaunoa. Opetussuunnitelmassa sitä ei kuitenkaan enää vaadita.
Saksansuomalainen kummissaan
Saksassa käytävän, Suomea koskevan kaunokirjoituskeskustelun otti esille Saksassa asuva suomalainen filosofian maisteri Helena Schermutzki Helsingin Sanomissa tänään lauantaina julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Schermutzki sanoo saavansa vastata Saksassa mitä erilaisimpiin Suomea koskeviin kysymyksiin, mutta kaunokirjoituksen lopettamista hän ei ymmärrä.
Minulle on esitetty kysymys, johon en parhaalla tahdollanikaan osaa vastata. Kysymys kuuluu: miksi kaunokirjoituksen opettaminen Suomessa lopetetaan? Schermutzki kirjoittaa.
Hän ei osaa kuvitella, että suomalaislasten hienomotoriikka olisi heikompaa kuin esimerkiksi saksalaisilla tai ranskalaisilla lapsilla. Schermutzki myös huomauttaa, että suomalaisten kirjoittamaan opettelemista helpottaa se, että suomea kirjoitetaan samoin kuin äännetään, toisin kuin saksaa ja ranskaa.
Silti saksalaiset ja ranskalaiset jaksavat opetella myös kaunokirjoitusta. Ei ehkä enää niin koristeellisessa muodossa kuin heidän isovanhempansa, vaan yksinkertaistettuna, hän kirjoittaa HS:ssa.
Schermutzki haluaisi myös tietää, kuka ymmärtää tulevaisuudessa esimerkiksi käsin kirjoitettuja kirjeitä ja asiakirjoja.
Käsin kirjoittaminen ei vähene
OAJ:n erityisasiantuntijan Jaakko Salon mielestä kaunokirjoituksen väistymisestä opetussuunnitelmasta ei kannata ollaan huolissaan. Salo muistuttaa Ilta-Sanomille, että käsin kirjoittaminen kynällä ja paperilla ei vähene tulevassa opetussuunnitelmassa.
Näppäilytaidot eli digilaitteilla kirjoittaminen tuodaan vahvasti opetussuunnitelmaan. Se että aika riittää, ei ole tarkoituksenmukaista opettaa kolmea eri kirjoitustaitoa (tekstaus, kauno ja näppäimistökirjoitus), hän toteaa.
Salon mukaan sidosteisen käsinkirjoituksen käyttö opetuksessa on ollut Suomessa jo aiemminkin vähäisempää kuin tekstauksen käyttö.
Salo tyynnyttää myös Helena Schermutzkin huolta siitä, että tulevaisuudessa ei osattaisi enää lukea käsin kirjoitettuja tekstejä. Salo pitää ongelmaa marginaalisena.
Vanhoja kaunokirjoituksia ei ole helppo lukea sidosteisen käsinkirjoituksen perusteella. Kyllähän sekin poikkeaa niistä paljon. Itsekin olen aikoinaan historiaa opiskellut. Yliopistossa oli vanhojen käsialojen kurssi juuri tämän takia, jotta niitä voisi lukea.
Kaunis käsiala?
Stern maalaa artikkelissaan tilanneen, jossa opettaja piirtää taululle koristeellisen G- tai L-kirjaimen taululle oppilaiden silmän iloksi. Salo myöntää kaunokirjoituksen esteettisen arvon mutta pitää tärkeämpänä, että lapsi oppii ilmaisemaan itseään sujuvasti ja tuomaan viestinsä kirjoittamalla esille.
Käsin kirjoittamisessa on ilman muuta hienomotoriikkaan ja silmä-käsi-koordinaatioon liittyviä tekijöitä. Juuri sen takia käsin kirjoittamista ei olla vähentämässä, Salo muistuttaa."
Suomi ”teki virheen” - Saksassa h
Yksi hyödyllisimmistä peruskoulun aineista oli valinnainen konekirjoitus, onpahan kymmensormijärjestelmä hallussa.