äidinrakkaus hukassa

[väsynyt äiti]

Kauhistuin kun tajusin,että en osaa rakastaa pientä vauvaani Viimeksi viime yönä,kun hän huusi,huusi,huusi ja huusi, toivoin vain että voisin viedä hänet pois,peruuttaa koko jutun. En oman väsymykseni vuoksi,mutta esikoistyttäreni ei saa nukuttua vauvan itkiessä ja kiukuttelee sitten kaikki päivät, on jaksaminen koetuksella. Esikoista rakastin heti syntymästä lähtien enemmän kuin mitään, tottakai häntä rakastan vieläkin,mutta kun tuntuu että sekin tunne alkaa kuihtumaan väsymyksen myötä. Tuntuu etten osaa olla hyvä äiti enää.
Stressan miten osaan ja jaksan. Mies lähti kun olin raskauden puolivälissä,vaikka vauva oli toivottu ja suunniteltu. Nyt hän ei halua osallistua lasten elämään enää ollenkaan,uusi nainen ei kai sulata sitä tai en tiedä mikä o.
Tukiverkko on aika olematon, serkkuni silloin tällöin ottaa isompaa hoitoon, päiväkodissa hän ei ole koskaan ollutkaan ja nyt tuntuu pahalta ajatus laittaa hänet sinne "pois vauvan tieltä". Avoinmeen päiväkotiin en nyt uskalla vielä näin pienen vauvan kanssa,ja kaikki kerhot tuntuu olevan täynnä, eikä tyttö sinne jäisikään yksinään,eli sinnekin pitäisi vauvan kanssa lähteä mukaan, jotenkin nyt koen sen ylivoimaiseksi.
Onkohan tämä jotain synnytyksenjälkeistä masennusta vai vaan tavallista baby bluesia. Neuvolassakaan ei oikein voi puhua, kun on vähän turhan tuttu ihminen siellä.
kiitos että sain purkaa.

 

[Jenski-Pikkis]

Kyllä sun tartteis nyt jostain apua saada, suosittelisin kyllä siellä neuvolassa puhumaan.
Tai voisitko vaikka ottaa vähänksi aikaa esim. MLL:n lapsenhoitajan teille jotta saisit itse levättyä.

 

[vieras]

Se mennee ohi

 

[heillo]

Missä päin asut? Jos hakisit piristäviä ystäviä?

 

[marika73]

eeiköhän jokaisen kohdalle ole tullut riittämättömyyden tunnetta enenmmän ja vähemmän
kyllä sä lapsistasi ja vauvastasikin välität, kun vain tulee pientä onnistumisen tunnetta...
tsemppiä ja muista edes hymyillä =)
se menee ohi!

 

[hmm]

Eikö mihinkään kerhoon mahu? soittelehan vielä läpi. MLL on kerhoja, en tosin tiedä onko joka paikassa ja seurakunnalla myös (tosin siihen toki liittyy kristillistä kasvatustakin). Entä onko lapsilla mummi, jota kiinnostaisi hommata lapsn kans välillä?

Entä voisitko viedä lapsen tarhaan joiksikin päiviksi? Lapsi saisi siellä puuhasteltavaa..tai vaikka pariksi tunniksi päivässä? Ja tätähän voi mainostaa, että esikoinen on jo "niin iso" ja "saa" mennä tarhaan kun vauva taase on vielä niin vauveli ettei "pääse".

Sun jaksaminen on tässä lenkissä se tärkein, eli pidä siitä huolta.

 

[pyydä]

jollekkin toiselle hoitsule tai vaikka ihan tk:n sairaanhoitajalle aikaa.. puhu ja pura tunteesi..

ja minä tiedän mistä puhun .. miunulla on sellainen enemmän ja vähemmän jaksamisen kierre ollut viimeiset 14ja puoli vuota..lapsia on viisi..

aina rakastaa.. se vaan ei tunnu sitä, jos on liian väsynyt, lapsi/lapset nitisee kokoajan.


välillä tuntuu niin että ei edes henki kunnolla kulje kun haluaisi vaan että kukaan ei tulisi nahkaan kiinni, tönisi kun tekee koneella töitä, kiljisi kurkku suorana kun isommat kiusaa jne..lista on loputon..

silti tiedän että rakastan..

itselleen olemisen tarkoituksen selvittäminen, riitävä lepo ja välillä ihan omaa aikaa ja välillä aikaa vain puolison kanssa ja kokoperheelle...apua saa jos apua kaipaa.

ja juuri tuossa lasikin että jos tasaiseen jaan jokaiselle aikaa tässä talossa se on vuorokaudessa 3 tuntia per henkilö, minut mukaan lukien..ja kolme tuntia jää sitten nukkumiseen..kun se oman huomioimisen 3 tuntia menee omiin juttuihin ihan muuten vaan
..en tiedä toimisiko tuntijako käytännössä..nyt menen rakentamaan lakanamajan johon mennään päiväunille 2 ja 4v poikien kanssa, sitten kunhan ollaan siivoiltu ja syöty..

 

[mimonmami]

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
Varmasti rakastat vauvaasi. Tarvitset nyt "kylmiä järkiratkaisuita" jotta omat voimasi palautuisivat. Ei mikään ihme, että olet uupunut, kun olet kokenut niin kovia- mutta se ei ole este, se on vaan hidaste (klisee, tiedän, mutta totta ) ..
Mielestäni tarvitset nyt ennenkaikkea lastenhoitoapua (sinuna laittaisin esikoisen pariksi päiväksi tarhaan, kuten hmm ehdottikin) ja vertaistukea ja ennenkaikkea tukiverkon...
Neuvolatädillä on velvollisuus auttaa sinua, oli kuinka tuttu tahansa, eikös heilläkin ole vaitiolovelvollisuus??

 

[natasja]

Hei onko sinulla mustana nimimerkkiä?minä koin esikoisen jälkeen samoja tunteita(juurikin siksi että esikoisen isä hajotti perheemme kun odotin lastamme, en tuntenut mitään silloin vauvaa kohtaan,en mitään)tiedän mitä se on.l älä ole liian ankara itsellesi,se rakkaus tulee kyllä mutta sinä tarvitset aikaa surra rauhassa.ihmisiä jotka välittää.