V
väsynyt äiti
Vieras
Kauhistuin kun tajusin,että en osaa rakastaa pientä vauvaani
Viimeksi viime yönä,kun hän huusi,huusi,huusi ja huusi, toivoin vain että voisin viedä hänet pois,peruuttaa koko jutun. En oman väsymykseni vuoksi,mutta esikoistyttäreni ei saa nukuttua vauvan itkiessä ja kiukuttelee sitten kaikki päivät, on jaksaminen koetuksella. Esikoista rakastin heti syntymästä lähtien enemmän kuin mitään, tottakai häntä rakastan vieläkin,mutta kun tuntuu että sekin tunne alkaa kuihtumaan väsymyksen myötä. Tuntuu etten osaa olla hyvä äiti enää.
Stressan miten osaan ja jaksan. Mies lähti kun olin raskauden puolivälissä,vaikka vauva oli toivottu ja suunniteltu. Nyt hän ei halua osallistua lasten elämään enää ollenkaan,uusi nainen ei kai sulata sitä tai en tiedä mikä o.
Tukiverkko on aika olematon, serkkuni silloin tällöin ottaa isompaa hoitoon, päiväkodissa hän ei ole koskaan ollutkaan ja nyt tuntuu pahalta ajatus laittaa hänet sinne "pois vauvan tieltä". Avoinmeen päiväkotiin en nyt uskalla vielä näin pienen vauvan kanssa,ja kaikki kerhot tuntuu olevan täynnä, eikä tyttö sinne jäisikään yksinään,eli sinnekin pitäisi vauvan kanssa lähteä mukaan, jotenkin nyt koen sen ylivoimaiseksi.
Onkohan tämä jotain synnytyksenjälkeistä masennusta vai vaan tavallista baby bluesia. Neuvolassakaan ei oikein voi puhua, kun on vähän turhan tuttu ihminen siellä.
kiitos että sain purkaa.
Stressan miten osaan ja jaksan. Mies lähti kun olin raskauden puolivälissä,vaikka vauva oli toivottu ja suunniteltu. Nyt hän ei halua osallistua lasten elämään enää ollenkaan,uusi nainen ei kai sulata sitä tai en tiedä mikä o.
Tukiverkko on aika olematon, serkkuni silloin tällöin ottaa isompaa hoitoon, päiväkodissa hän ei ole koskaan ollutkaan ja nyt tuntuu pahalta ajatus laittaa hänet sinne "pois vauvan tieltä". Avoinmeen päiväkotiin en nyt uskalla vielä näin pienen vauvan kanssa,ja kaikki kerhot tuntuu olevan täynnä, eikä tyttö sinne jäisikään yksinään,eli sinnekin pitäisi vauvan kanssa lähteä mukaan, jotenkin nyt koen sen ylivoimaiseksi.
Onkohan tämä jotain synnytyksenjälkeistä masennusta vai vaan tavallista baby bluesia. Neuvolassakaan ei oikein voi puhua, kun on vähän turhan tuttu ihminen siellä.
kiitos että sain purkaa.