Äidit ja isät kysymys teille! :)

[Happygirl-91]

Tämä on varmasti naiivi kysymys monien mielestä mutta olkoon. Milloin te lapselliset ihmiset lakkaatte tiedustelemasta toisen vanhemman lasten elämän asioista? Tuli tässä salilla taas törmättyä oman äidin kaveriin ja ennen kun ennätettiin jutella mtn smalltalkkia kävi ilmi, että hän tietysti tietää missä menen elämässäni ja kysyikin sitten että miten ajattelin "sen" hoitaa ja miten "Se" sujuu? Olin jotenkin jälleen hämmästynyt, että 23-vuotiaana minun vanhemman kaveripiiriä edes kiinnostaa kysyä "Mites sille x:lle kuuluu?" ja vielä niin tarkasti! Haloo, luulisi että tämän ikäisen asioita ei enää käydä läpi jatkuvasti. Ymmärrän, että lasten kohdalla on paljonkin jaettavaa ja kaikki on jännää, itsekin kysyn kaverini lasten päiväkodin aloituksesta yms.

totta kai ystävänä Sä olet kiinnostunut vaikka sienistä jos sun ystäväsi on ja mikä on ystävälle elämässä tärkeää niin niistä tulee puhe.. Mutta äh, mä olen todella avoin ja kerron luottamuksellisesti vaikka minuutin tuntemisen jälkeen jos sen voin ITSE kertoa enkä kuulla positiivisista tai neutraaleista tai negatiivisista asioista toisten kautta. Kyllä suoraan sanoen otti päähän kun tuntuu, ettei tälläkään pariskunnalle ole riittävästi omaa elämää vaan tarvitsee koko ajan mässäillä toisten elämällä argh!!

Toki, sanoin äidilleni jo että minun asioista ei saa enää kertoa tälle perheelle vaikka elämässäni mtn ihmeempää ei olekaan, mutta joku vastuu myös niille kysyjillä! Elkää ihmiset hyvät kyselkö kavereiden AIKUISTEN lasten elämästä, hankkikaa oma elämä.

 

[Huoh.]

No lol. Aika normaalia tuo on.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Tuskinpa on edes kysynyt, äitisi vaan tykkää pälpättää sinusta koko ajan

 

[niinpä niin]

Vanhemmuus ei lopu koskaan, ja kyllä sitä tässä makoisassa (?) keski-iässä parhaiden ystäviensä kanssa välillä purkaa päätään sekä nuorten aikuisten lastensa että ikääntyvien vanhempiensa asioista.

Toki sitä sitten jossain vaiheessa itse sekä ystäväpiirikin tajuaa, että niille aikuistuville lapsille ei pidä kenenkään näyttää että heistä on puhuttu... pitää muodostaa "mummomafia".

Mutta päähän tässä hajoais jos ei joskus saisi jakaa jonkun järkevän oman ikäisensä kanssa huolisaan koskien noiden aikuistuvien toilauksia.

 

[vastaussulle]

Olen 26 v ja kyllä, äitini puhuu minun kuulumisista myös ystävilleen, työkavereilleen ja mm. kampaajalleen. Ja vuoroin vieraissa, eli minä saan sitten kuulla mitä se äidin Tiina kaveri on omasta tyttärestään selitellyt. Mitään kovin arkaluontoista äitini ei kerro, ja joistain olen pyytänyt erikseen ettei kerro eteenpäin (esim. varhainen raskaus). En näe asiassa mitään outoa tai mitään ongelmallista. Eikä se nyt ainakaan kerro siitä että olisi omasta elämästä puutetta, jos jutellaan omien aikuisten lasten kuulumisia yleisellä tasolla... ei sun äitis elämä taas katsos lopu siihen kun sinä muutit kotoa pois... hänelle sinä olet yhä hänen tytär. Jos susta ei saa mitään kellekkään kertoa, se sun kannattaa sanoa ihan suoraan omalle äidillesi.

 

[Happygirl-91]

En pysty lainaamaan nyt mutta kyllä mä olen huomannut, että lapsellisille ihmisille lapset ovat vähän kun "saavutuksia" joista on niin lupa hehkuttaa ja naureskella kaikille elämän käänteille. Hienoa, ettei kaikkia Se haittaa, mutta minua haittaa ja en pidä ihmisistä ketkä utelevat ihmisten asioista, jotka eivät ole itselle läheisiä -enhän minä ole heidän ystävä! Törkeää pistää myöskin ystävä siihen asemaan, että tämä joutuu kohteliaisuuttaan kertomaan ummet lammet kun toisten kiinnostus on sitä luokkaa:/

Huoh. Pitää alkaa utelemaan näiden kavereiden tilanteista ja he huomaa varmasti, että vaikka kyse on sinänsä positiivisista asioista niin Se on raivostuttavaa!

Kiitos hyvistä näkökannoista, kyllä ymmärrän että pitää ne jutut jakaa mammakamujen kesken ja käsitellä niitä... Silti, itse toivoisin ettei niitä tyttären kuulumisia tarvitsisi aina KYSYÄ ja kyllä tämän tiedän, ettei äitini niitä kailottele ilman kysymistä tälle pariskunnalle.

 

[vieraas]

Musta ei ole ollenkaan outoa, että kavereiden kanssa puhutaan itselle tärkeistä asioista. Olen itse lähes 40 v ja vanhempani kertovat minun kuulumisia ystävilleen ja minä taas puhun vanhemmistani. Ei ole tullut edes mieleen, että jotain voisi tällainenkin asia harmittaa. Toki pitää sitten ymmärtää missä menee hyvän maun raja, kuten yleensäkin "juoruilussa"